Polar Active ja Activarium tutkimus

TeknoLiteracy - Lasten teknologiaperustaiset oppimisympäristöt

 
Polar Active ja Activarium – uuden teknologian hyödyntäminen pienten lasten fyysisen aktiivisuuden tutkimuksessa ja fyysisen aktiivisuuden edistämisessä formaaleissa ja informaaleissa oppimisympäristöissä
 
Keväällä 2012 käynnistyi Polar Active -tutkimus yhteistyössä Kasvatustieteiden tiedekunnan Future School Research 2nd Wave -hankkeen, Oulun liikuntalääketieteellisen klinikan ja Polar Electro Oy:n kanssa ensiluokkalaisten lasten fyysisestä aktiivisuudesta. Tutkimuksen tavoitteena on lasten oppimisympäristöjen tutkiminen toiminnallisuuden ja liikkumisen näkökulmista, sillä varsin usein lasten liikkuminen koulussa rajoittuu liikuntatunteihin eikä lasten luonnollista tarvetta liikkua tueta riittävästi muulloin koulupäivän aikana. Tutkimuksessa on kiinnostuttu toisaalta siitä, miten liikuntateknologian integroiminen lasten oppimisympäristöihin vaikuttaa lasten fyysisen aktiivisuuden määrään ja toisaalta teknologiaa tarkastellaan uudenlaisena metodologisena työkaluna ensiluokkalaisten lasten fyysisen aktiivisuuden tutkimisessa. Tutkimuksessa luotava teoreettinen viitekehys luo yhteyksiä terveystieteen ja kasvatustieteen välille ja antaa molemmille tieteille uudenlaista ymmärrystä terveyden ja kasvatuksen välisestä suhteesta. Myös tutkimuksessa käytettävät monitieteiset metodiset lähtökohdat ja ratkaisut edistävät muita monitieteisiä tutkimushankkeita.
 

Tutkimus- ja kehittämishankkeen toteutus

 
Tutkimuksessa oli mukana kolme 1. luokkaa, yhteensä 55 oppilasta (36 poikaa ja 19 tyttöä) ja heidän opettajansa. Myös vanhemmat osallistuivat tutkimukseen vanhempainilloissa ja täyttämällä kotona yhdessä lastensa kanssa kuvallista aktiivisuuspäiväkirjaa.
Tutkimuksessa mitattiin oppilaiden liikunta-aktiivisuuden määrää koulupäivän aikana ja vapaa-ajalla uuden teknologian avulla. Tutkimuksessa hyödynnettiin uusinta liikuntateknologista sovellusta, Polar Active aktiivisuusmittaria, joka on suunniteltu erityisesti pienille lapsille. Aktiivisuusmittausteknologian avulla saadaan aivan eri tavalla mitattua lasten aktiivisuutta kuin esimerkiksi kyselyiden perusteella. Lisäksi tutkittiin lasten unen määrää ja unirytmiä, joka tallentui aktiivisuusmittareihin. Teknologia oli huomaamatonta ja lapset pitivät ranteessaan kellon kaltaista ranneketta ympäri vuorokauden. Suurin osa lapsista piti mittaria kädessään koko tutkimuksen ajan ja vain muutama oppilas keskeytti tutkimuksen, koska aktiivisuusmittari aiheutti esimerkiksi allergiaa. Teknologian lisäksi tutkimuksessa käytettiin laadullisia menetelmiä kuten vanhempien ja lasten pitämiä päiväkirjoja sekä opettajien haastatteluja, joilla täydennettiin kuvaa lasten liikkumisesta ja levosta.
 
Tutkimuksessa saatiin hyviä kokemuksia uuden teknologian hyödyntämisestä pienten lasten fyysisen aktiivisuuden ja unenmäärän tutkimuksessa. Tutkimus pienten lasten kanssa on kuitenkin hyvin erilaista kuin tutkimuksen tekeminen aikuisten parissa ja siksi tutkimuksen tekemisen kaikissa vaiheissa onkin edellytetty tutkijoilta erityistä sensitiivisyyttä ja eettisten näkökulmien pohdintaa.
 
Ennen tutkimusaineiston keräämistä haettiin ja saatiin tutkimukselle lupa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin tutkimuseettisestä toimikunnasta. Mukaan rekrytoitiin tutkimushankkeesta kiinnostuneita opettajia ja heille järjestettiin perehdytykset tutkimuksessa käytettävään teknologiaan ja hankkeen tavoitteisiin. Aineistonkeruun onnistumisen kannalta oli myös tärkeää saada tutkimukseen osallistuneiden lasten vanhemmat motivoitua mukaan tutkimukseen. Vanhemmille järjestettiin tutkimuskouluilla vanhempainillat, joissa kerrottiin tutkimuksesta ja sen aineistonkeruusta. Vanhemmat saivat myös mahdollisuuden kysyä vapaasti tutkimukseen liittyvistä asioista ja muutama vanhempi lähestyi tutkijaa vielä myöhemmin myös sähköpostilla. Kun vanhemmat ja lapset olivat molemmat antaneet omat tutkimuslupansa, järjestettiin lapsille aloitustilaisuus, jossa leikin avulla tutustuttiin aktiivisuusmittarin käyttöön ja annettiin lasten vapaasti kokeilla liikkumista aktiivisuusmittarin kanssa. Mittari osoittautui helppokäyttöiseksi ja lapset eivät tarvinneet sen käyttämiseen aikuisten apua, vaan oppivat melko nopeasti toisiaan opettaen, miten lukea aktiivisuutta mittarista.
 

Lasten fyysisen aktiivisuus tutkimuksen aikana

 
Tutkimustulosten mukaan ensiluokkalaiset lapset ovat aktiivisempia koulupäivinä kuin kotipäivinä. Pojat ovat keskimäärin aktiivisempia (94 min) kuin tytöt (74 min). Koulupäivinä pojat aktiivisia keskimäärin 99 min ja tytöt 78 minuuttia. Päivittäinen kokonaisaktiivisuus koulupäivinä on keskimäärin 92 minuuttia ja kotipäivinä 80 minuuttia. Kokonaisaktiivisuus kertyy reippaasta, tehokkaasta ja tehokas + intensiteetin liikkumisesta, mikä tarkoittaa esimerkiksi pihaleikkejä, pallopelejä tai hyppynarun hyppelyä. Pelkkä paikallaan seisoskelu ei siis riitä kerryttämään päivittäistä kokonaisaktiivisuutta. Tutkimuksen tulosten mukaan kokonaisaktiivisuusaika jää siis jälkeen kansallisesta fyysisen aktiivisuuden suosituksesta, joka on ensiluokkalaisille lapsille 2 tuntia fyysistä aktiivisuutta päivittäin. Myös uusimpien kansallisen Liikkuva koulu -tutkimustulosten mukaan lapset eivät saavuta tavoitetta. Tutkimustulokset haastavatkin asiantuntijat pohtimaan, onko suositus tällaisenaan motivoiva, kun suurimmalle osalle lapsista 120 minuuttia päivässä on mahdoton saavuttaa. Tutkimuksen tuloksista ei voitu todentaa teknologian suoranaista vaikutusta lasten fyysisen aktiivisuuden määrään. Liikuntateknologian avulla on kuitenkin mahdollista innostaa lapsia olemaan fyysisesti aktiivisia, kunhan tavoitteet asetetaan realistisiksi ja kannustaviksi. Activarium innosti silminnähden lapsia kerryttämään aktiivisuutta: omien kalojen ja akvaarion yhteisöllinen koristelu aktiivisuuspisteillä innostivat opettajia ja oppilaita yhdessä miettimään, miten fyysistä aktiivisuutta voi lisätä niin koulussa kuin kotona.
 

Lasten unenmäärä

 
Tutkimuksessa mukana olleet lapset nukkuvat tulosten mukaan riittävästi. Suositus tämänikäisille lapsille on 10 tuntia unta vuorokaudessa. Koulupäivinä oppilaat rauhoittuvat nukkumaan noin puoli tuntia aikaisemmin kuin kotipäivinä. Koulupäivinä oppilaat menivät nukkumaan keskimäärin klo 21:30 ja kotipäivinä klo 22:00. Niin aktiivisuusmittareista saadun kuin kotona täytettyjen aktiivisuuspäiväkirjojen tutkimustulokset olivat samansuuntaisia unenmäärän osalta.
 

Koulupäivän aikainen fyysinen aktiivisuus

 
Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että liikuntatunnit eivät suinkaan ole aktiivisimpia ajanjaksoja koulupäivien aikana. Näyttää siltä, että korkeimmat aktiivisuudet lapsille koulupäivien aikana kertyy ruokataukojen aikana. Luultavasti tämä pitkä välitunti innostaa lapsia liikkeelle. Liikuntatunnit ovat ruokataukojen jälkeen aktiivisimmat ajanjaksot koulupäivän aikana. Seuraavaksi eniten lapsia aktivoivat koulumatkat, välitunnit ja vasta viimeisenä perinteiset oppitunnit. Nämä tutkimustulokset tukevat sitä oletusta, että lapset istuvat oppitunneilla edelleen suurimman osan ajasta ja nykyinen pedagogiikka ei saa lapsia irti pulpeteista. Tämä haastaakin jokaisen kasvattajan omalla kohdallaan pohtimaan, miten itse voisi olla lisäämättä lasten istumista ja inaktiivista aikaa. Toki rauhoittumista ja keskittymistä vaativia harjoituksia koulussa tulee edelleenkin harjoitella, mutta tärkeää olisi tarjota lapsille myös mahdollisuuksia irtautua pulpeteista ja antaa lasten oppia myös liikkeessä.

Viimeksi päivitetty: 18.12.2013