Activarium ja aktiivisuusmittarit opetuskäytänteenä

Activarium ja aktiivisuusmittarit hyvänä opetuskäytänteenä

 

Aktiivisuusmittaushanke luokan yhteishengen nostattajana

 
Activarium-peliä ja aktiivisuusmittareita voi hyödyntää ykkösluokkalaisten oppilaiden kanssa esimerkiksi muutaman viikon pituisina ajanjaksoina. Yksi tutkimukseen osallistuneista opettajista toi esille, että neljä viikkoa on liian pitkä aika ykkösluokkalaisille seurata aktiivisuuksia ja lapset kyllästyivät katselemaan samoja asioita yhä uudestaan aktiivisuusmittareista ja akvaariosta. Toisaalta taas huomattiin, että innostus syntyi aktiivisuuden mittausta kohtaan uudestaan, kun pelkän aktiivisuusmittarin ja polargofit-verkkopäiväkirjan käytön jälkeen luokassa otettiin myös käyttöön Activarium. Tutkimuksellisista syistä kaksi luokkaa sai käyttöönsä akvaarion vasta tutkimusaineiston keräämisen jälkeen, ja vaikka lapset olivat jo tutkimusjakson lopulla mielellään luovuttamassa aktiivisuusmittareita pois, syntyi innostus jatkaa mittareiden käyttöä, kun heille kerrottiin tarkemmin Activariumista. Oppilaat silmin nähden innostuivat uudestaan aktiivisuuden kerryttämisestä, kun luokka otti käyttöönsä myös Activariumin.
 
Tutkimukseen osallistuneiden opettajien haastatteluista kävi ilmi, että yksi syy osallistua TeknoLiteracy-tutkimukseen oli se, että tällaisen yhteisen projektin toivottiin luovan ensiluokkalaisten keskuuteen yhteishenkeä. Activariumilla on hyvät mahdollisuudet yhteishengen nostattamiseen, sillä pelissä oppilaat ja opettaja voivat yhdessä kertyneillä aktiivisuuspisteillä rakentaa akvaarioon pyramidia tai muuta valitsemaansa rakennelmaa sekä koristella akvaariota aarrearkuin ja kasvein. Periaatteena on siis, että lasten ja opettajan fyysisellä aktiivisuudella on mahdollista vaikuttaa luokkahuoneen yhteiseen akvaarionäkymään. Tutkimukseen osallistunut opettaja toi haastattelussa esille, että Activarium onnistui hänen mielestään hyvin nostamaan luokan yhteishenkeä.
 

Aktiivisuustietojen siirto verkkopäiväkirjaan tapahtui kätevimmin opettajan toimesta

 
Lasten aktiivisuusmittareihin kertynyt aktiivisuusaika siirrettiin luokissa opettajan toimesta päivittäin polargofit.com-verkkopäiväkirjaan. Oppilaat toivat aamuisin aktiivisuusmittarinsa opettajan pöydälle erilliseen laatikkoon, ja opettaja siirsi aktiivisuudet verkkopäiväkirjaan oppitunnin aikana ja jakoi mittarit oppilaiden käyttöön uudestaan heti siirron jälkeen. Opettajat kokivat, että siirto onnistui helposti ilman suurta työtä tai teknisiä ongelmia.
 
Kolmessa luokassa tarkasteltiin hieman eri tavoin fyysistä aktiivisuutta: yhdessä luokassa hyödynnettiin pelkästään aktiivisuusmittaria, toisessa luokassa luettiin lisäksi verkkopäiväkirjasta opettajan kanssa aktiivisuusmittariin kertynyttä dataa ja kolmannessa luokassa käytettiin myös Activarium-peliä. Activarium-luokassa oli koko tutkimuksen ajan isolla TV-näytöllä näkyvillä luokan yhteinen akvaarionäkymä. Oppilaat ja opettaja käyttivät noin kaksi kertaa viikossa 15 minuuttia kerrallaan akvaarion kalojen pistetilanteen katseluun ja akvaarion yhteiseen koristeluun. Opettajien mukaan oppilaat vertailivat kaikissa luokissa päivittäin aktiivisuusmittareihin kertynyttä aktiivisuutta ja tulivat näyttämään myös opettajille, kuinka paljon aktiivisuutta heille oli kertynyt. Luokissa myös keskusteltiin välillä yhdessä, miten aktiivisuutta voisi kerryttää kotona ja koulussa.
 

Ensiluokkalaiset lukijat haasteellisten käsitteiden ja lukujen ympäristössä

 
Kun tarkastellaan uuden teknologian oppimisympäristöä, jossa hyödynnettiin aktiivisuusmittaria, polargofit.com-päiväkirjaa ja Activarium-peliä lapsilähtöisyyden näkökulmasta, voidaan todeta, että aktiivisuusmittari oli eniten lapsilähtöinen ja helppokäyttöinen. Oppilaat ottivat mittarit käyttöönsä itseohjautuvasti ja pienen opetustuokionjälkeen kokeilemalla itse ja opettamalla toinen toisiaan oppivat nopeasti, miten mittaria luetaan. Luokkiin jätettiin aktiivisuusmittareiden käytöstä kertova seinäjuliste ja ”lakana”, josta lapset pystyivät halutessaan tarkistamaan, miten aktiivisuuksia pystyy mittarista lukemaan. Opettajan mukaan lapset kertoivat nopeasti, että lakana seinällä on turha, koska mittari oli niin helppokäyttöinen. Eräs opettaja kertoi, että aktiivisuusmittarin käyttö oli helppoa sellaisillekin oppilaille, joille lukeminen oli vielä hidasta.
 
”Tää on jännä juttu, että silloin kun me otettiin ne (aktiivisuusmittarit) ja te olitte täällä sitten sitä työtä tekemässä ja kun te lähditte ja se jäi se lakana siihen, missä oli tän mittarin ohjeistukset että mistä painelet ja niin edelleen ja varmaan oli tunti mennyt ja joku huomasi, että se on käytävässä se lakana ja tuli mulle sanomaan, että tuon voi ottaa ihan hyvin pois, että tää on niin yksinkertainen”
 
Tutkimuksen aikana huomattiin, että erityisesti Activarium ja polargofit.com sisälsivät haastavia lukuja ja käsitteitä, joita ensiluokkalaisten on vielä vaikea ymmärtää. Activariumissa esimerkiksi ilmaistiin pistemäärät kymmeninä tuhansina, jotka eivät ole vielä ymmärrettäviä lukuja ensiluokkalaisille. Opettajat kaipasivatkin peliin enemmän konkreettisia tapoja ilmaista aktiivisuutta, kuten esimerkiksi siten, että pisteiden sijaan oppilaat saisivat pyramidiin rakennuspalikoita, joita voi yhdessä ”laahata” tietokoneen hiirellä pyramidiin. Näin oppilaat voisivat ymmärtää paremmin, miten paljon aktiivisuutta on luokalle kertynyt. Onnistumisen kokemuksia kuitenkin koettiin, vaikka lukemisen ympäristö oli haasteellinen. Luokassa, jossa hyödynnettiin aktiivisuusmittarin lisäksi verkkopäiväkirjaa, muodostui aktiivisuuden keskiarvon tarkastelu verkkopäiväkirjasta merkittäväksi asiaksi ykkösluokkalaisille. Opettaja kuvasi haastattelussa, kuinka hänestä alussa tuntui haastavalta ja hassulta edes yrittää selittää ykkösluokkalaisille, mitä keskiarvo tarkoittaa. Neljän viikon aikana luokka oli kuitenkin aina kiinnostunut kysymään opettajaltaan, ”mikä on meidän keskiarvo” ja opettaja uskoikin onnistuneensa selittämään vaikean käsitteen lapsille, niin että he sen jollain tavalla ymmärsivät ja siitä syntyi lopulta yhteisöllisyys verkkopäiväkirjan käyttöä kohtaan.
 
”Ne jotenkin sen oivalsi, koska musta oli jotenkin niin hellyttävää, että varmaan kolme viimeistä viikkoa tehtiin sillä tavalla, että mikä meidän keskiarvo on. Tuli tämmöinen niinkö yhteisöllisyys”
 
Positiivista tässä luokassa oli, että aktiivisuusmittaria ja päiväkirjaa ei hyödynnetty oppilaiden erojen korostamiseen, vaan tärkeimmäksi tavoitteeksi tuli kerryttää yhdessä koko luokan keskiarvoa. Opettajan mielestä verkkopäiväkirjaa voisi kuitenkin kehittää enemmän lapsilähtöisemmäksi, esimerkiksi aktiivisuuskäyrien lisäksi siellä voisi olla enemmän kuvallisia tapoja havainnollistaa lapsille liikkumisen määrää.
 

Tavoitteena teknologiaperustaisissa oppimisympäristöissä tulisi olla lapsilähtöisyys ja ensiluokkalasten toimijuuden vahvistaminen

 
Vaikka aktiivisuusmittari osoittautui lapsilähtöiseksi, sisälsivät verkkopäiväkirja ja Activarium edelleen asioita, jotka vaativat aikuisen läsnäoloa teknologian käytössä. Näyttää siltä, että vaikeat käsitteet ja kuvaajat tekivät työskentelystä uuden teknologian parissa edelleen melko opettajajohtoista. Tämän vuoksi erilaisia oppimispelejä ja lapsille suunnattuja uusia teknologioita on syytä testata lasten, opettajien ja vanhempien kanssa ja ottaa heidät mukaan suunnittelutyöhön jo varhaisvaiheessa. Vain lapsilähtöisyys huomioimalla, voidaan saada teknologiatuetut oppimisympäristöt oppimisen kannalta mielekkäiksi. Opettajat toivat esille, että vaikka lapsilla oli tunnukset omaan verkkopäiväkirjaan ja he saivat vapaasti kirjautua myös kotona katsomaan omia aktiivisuuksiaan, ei moni lapsi tehnyt tätä, koska tietokone kotona oli rikki tai vanhemmilla ei ollut aikaa auttaa. Opettajien mielestä tulevaisuudessa olisikin tärkeä tehdä teknologiasta lapsiystävällisempää ja niin helppoa, että lapset voivat itse kirjautua palveluun ja olla itse toimijoita aikuisten sijaan.
 
”Kyllä mää niinku lasten puheesta oon sen johtopäätöksen tehnyt, että kaikki on ollut periaatteessa aikuisen varassa, että sieltä käyvät katsomassa, mutta sitten itse mittarin muuten käyttäminen niin mää sanoisin, että se on lapsen oma juttu, että varmaan vanhemmat on ollut ehkä niitä, jotka on kattoneet vierestä, että miten se toimii”
 

Tutkimuksen toteuttaminen vei opettajilta vapautta hyödyntää teknologiaa pedagogisesti mielekkäällä tavalla

 
Tutkimusasetelmallisista syistä tutkimukseen osallistuneille opettajille annettiin selkeät ohjeet siitä, miten aktiivisuusmittareita ja akvaariota tulisi luokassa hyödyntää. Tarkoituksena tutkimuksessa oli selvittää, onko teknologialla vaikutusta lasten liikunta-aktiivisuuteen, minkä vuoksi opettajien vapaudet suunnitella uuden teknologian hyödyntämistä oman luokkansa kanssa olivat rajoitetut. Opettajat toivat esille haastatteluissa, että aktiivisuusmittaus-projekti jäi nyt tutkimuksellisista syistä hieman irralliseksi muusta opetuksesta. Tämä on harmillista ja osoittaa myös, miten tutkimus välttämättä vaikuttaa tutkimusympäristöön ja oppimistilanne ei muotoudu täysin luonnolliseksi. Periaatteessa siis, kun halutaan tutkia, miten uusi teknologia muuttaa oppimisympäristöä ja oppimista, voi ongelmaksi muotoutua se, että tutkimusasetelma jo itsessään muokkaa oppimisympäristöä ja oppimisen mahdollisuuksia tutkimusympäristössä. Opettajien kokemusten mukaan aktiivisuusmittareita, verkkopäiväkirjaa ja Activariumia olisi mahdollista hyödyntää pedagogisesti monipuolisesti ja niiden käytön ympärille voisi esimerkiksi integroida useita oppiaineita. Yhteyksiä nähtiin muun muassa ympäristö- ja luonnontietoon sekä liikuntaan ja terveystietoon. Opettajat toivat esille, että he mielellään voisivat kokeilla esimerkiksi aktiivisuustietojen siirtämistä verkkopäiväkirjaan heti liikuntatuntien jälkeen ja heti seuraavalla tunnilla voitaisiin yhdessä tarkastella, minkälaisia aktiivisuuksia edellisellä liikuntatunnilla saatiin.
 
”Meilläkin on nyt semmonen luonnontutkijan päiväkirja, niin itellä kävi just mielessä, että just senkin ympärille ihan eri tavalla vois suunnitella joitakin retkiä ja missä kerättäis samalla vähän liikuntaa, mutta missä opiskeltais myös joitakin luonnontieteiden asioita.”
 
Haastatteluissa opettajat toivat myös esille, että lapset ovat tottuneet vapaa-ajallaan pelaamaan pelejä, jotka koko ajan kehittyvät ja muuttuvat vaativimmiksi pelatessa. Activariumissa aktiivisuuspisteillä on mahdollista koristella omaa kalaa ja rakentaa yhteistä akvaariota, mutta on hyvä pohtia, kuinka kauan tämä motivoi lapsia jatkamaan liikkumista ja akvaarion käyttöä. Lapset kyselivätkin opettajilta Activariumia käytettäessä ”Mitä tuolla maiseman takana on ja voiko siellä käydä kurkkaamassa?” Tämä lapsen kommentti kuvaa hyvin lapsille luontaista uteliaisuutta ja antanee hyviä ideoita pelien suunnittelijoille tehdä pelistä vieläkin moniulotteisemman ja motivoivamman. Opettajat antoivat kuitenkin positiivista palautetta pelin visuaalisesta ilmeestä ja heidän mielestään se oli ensiluokkalaisille sopiva.
 

Opettajat kokivat sparraamisen ja keskustelun tärkeimmäksi liikkumiseen motivoivaksi tekijäksi

 
Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita siitä, miten teknologia motivoi lapsia liikkumaan. Alkuinnostuksen jälkeen opettajat kokivat, että innostus kuitenkin tasaantui ja sen jälkeen korostui keskustelujen ja ”sparraamisen” rooli. Tutkimuksessa mukana ollut opettaja toi esille, että hän olisi mielestään voinut vaikuttaa oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen vielä enemmän sparraamalla oppilaita, mutta koska tarkoituksena oli tutkia sitä, miten teknologia itsessään motivoi lapsia liikkumaan, yritti opettaja olla itse liikaa vaikuttamatta sanallisesti lasten liikkumiseen. Mutta opettajan mukaan lasten liikkumiseen tutkimusjakson aikana vaikutti selkeästi se, että hän keskusteli heidän kanssaan liikkumisesta ja siitä, miten aktiivisuutta voisi saada lisää esimerkiksi ulkona leikkimällä ja pelaamalla. Opettajat toivat myös esille, että lapsien joukossa on niitä, jotka tarvitsevat ohjaamista ulkopelien ja leikkien pariin tai muuten he jäävät sisälle istumaan. Pelkkä teknologia ei siis saanut lapsia liikkeelle pitkällä aika välillä opettajien haastattelujen perusteella, vaan opettajalla oli merkittävä rooli liikkumaan kannustamisessa neljän viikon tutkimusjakson aikana.
 

2 tuntia fyysistä aktiivisuutta on liian kova aktiivisuutavoite ensiluokkalaisille

 
Tutkimushankkeessa päädyttiin asettamaan aktiivisuusmittareihin tavoitteeksi kansallinen liikunta-aktiivisuussuositus, joka on 2 tuntia fyysistä aktiivisuutta päivittäin ensiluokkalaisille lapsille. Opettajien mukaan 120 minuutin aktiivisuustavoite osoittautui kuitenkin liian kovaksi suurimmalle osalle ykkösluokkalaisista. Opettajat pohtivat muun muassa sitä, että pedagogisesti olisi mielekkäämpää asettaa aktiivisuustavoite esimerkiksi ensimmäisenä viikkona 60 minuuttiin ja nostaa tavoitetta seuraavana viikkona 90 minuuttiin.
 

Uuden liikuntateknologian oppimisympäristössä syntyy kilpailua

 
Opettajat toivat esille, että joidenkin oppilaiden välille syntyi kilpailua aktiivisuusmittareita ja Activariumia käytettäessä. Opettajien mukaan riippuu kuitenkin paljon oppilasryhmästä, miten paljon kilpailua syntyy. Opettajat pitivät tärkeänä, että heillä olisi enemmän vaikutusmahdollisuuksia Activariumin toimintaominaisuuksiin. Opetus kun on suunniteltava aina ryhmästä käsin ja jokaisen ryhmän kanssa asioita on tehtävä hieman eri tavalla. Nykyisellään Activariumissa näkyy oppilaiden nimet ja pisteet kaikille, kun rakennetaan yhteistä rakennusta ja niitä ei voi ottaa pois asetuksista. Opettajan mielestä toiselle ryhmälle vertailu voi olla luonteva motivaation lähde, mutta toiselle oppilasryhmällä tällainen ei toimi ollenkaan, vaan seurauksena voi olla pahimmassa tapauksessa kiusaamista. Myös pelkkä aktiivisuusmittari aiheutti luonnollisesti kilpailua, johon eräs opettaja koki tarpeelliseksi myös puuttua. Opettajalla on siis merkittävä rooli siinä, ettei negatiivista kilpailua lasten keskuuteen synny uutta liikuntateknologiaa sisältävissä oppimisympäristöissä. Kun opettaja puuttui varhaisessa vaiheessa tällaiseen negatiiviseen kilpailuun, lapset alkoivatkin kiinnostua enemmän luokan yhteisestä keskiarvosta, eikä vertailu ollut enää tärkeintä.
 
  • Opettajat ja lapset on otettava varhaisessa vaiheessa mukaan liikuntapelien ja teknologian suunnitteluun, jotta uudesta teknologiasta saadaan lapsilähtöistä ja jotta teknologian hyödyntäminen oppimisessa muodostuu pedagogisesti mielekkääksi.
  • Lapsen kehitystaso on otettava huomioon liikuntateknologian ja pelien suunnittelussa. *Uuden teknologian oppimisympäristöjen suunnittelussa on otettava tavoitteeksi lapsen oman toimijuuden tukeminen ja vanhojen opettajajohtoisten rakenteiden purkaminen.
  • Pedagogisesti toimiva uusi oppimisteknologia antaa mahdollisuuden opettajalle ja oppilaille tehdä yksilöllisiä asetuksia laitteisiin ja peleihin itsenäisesti ja helposti (esimerkiksi nimien muokkaus, pisteiden esitystapa ja aktiivisuustavoite).
  • Opettajan rooli keskustelijana ja ohjaajana uuden teknologian oppimisympäristössä on merkittävä niin liikkumiseen kannustamisessa kuin liiallisen kilpailun ehkäisemisessä.
  • Uusi liikuntateknologia voi nostattaa yhteishenkeä luokassa, kun keskitytään tarkastelemaan luokan fyysisen aktiivisuuden keskiarvoa ja tai akvaarion yhteistä rakennelmaa yksittäisten oppilaiden pisteiden tarkastelun sijaan.
  • Kenttäkokeellisessa interventiotutkimuksessa, jossa tarkoituksena on tutkia uuden liikuntateknologian yhteyksiä lasten liikunta-aktiivisuuteen, on haasteena tutkimusasetelman vaikutus pedagogiseen toimintaympäristöön ja opettajan vapauteen hyödyntää liikuntateknologiaa pedagogisesti mielekkäällä tavalla.
 

Viimeksi päivitetty: 18.12.2013