Ryhmätyöskentelystä

 

Ryhmäjako

  • oppilaat muodostavat ryhmän toivomustensa mukaan
  • vapaa arpominen
  • opettaja tehnyt ryhmäjaon etukäteen ottaen huomioon oppilaiden taitotason ja luonteen
  • opettajan tekemä ”arpominen” (on kuitenkin jakanut ryhmät etukäteen)
  • opettaja nimeää ryhmän muodostajaoppilaat, esim. videotaidoissaan edistyneet
  • projektin eri vaiheiden mukainen ryhmäjako
  • kiinteä ryhmä projektin alusta loppuun

Kun ryhmiin jako toteutetaan arpomalla, oppilas voi joutua samaan ryhmään myös sellaisten oppilaiden kanssa, joita ei tunne kovin hyvin tai joiden kanssa ei olla aivan parhaita kavereita. Tätä pidettiin kuitenkin pääsääntöisesti hyvänä ratkaisuna FSR First Waven tutkimuksessa (Palmgren-Neuvonen et al., 2011), sillä tällöin kaikille osoitettiin ryhmä eikä ketään jätetty valitsematta, mikä olisi voinut aiheuttaa mielipahaa ja syrjäytymisen tunnetta. Lisäksi oppilaille tarjoutui tilaisuus oppia työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa, kun ryhmän jäsenet joutuivat neuvottelemaan yhteisen tavoitteen asettamisesta ja saavuttamisesta.

Vapaa ryhmävalinta saattaa aiheuttaa häiriötä opetukseen ja tuottaa kooltaan epäsuhtaisia ryhmiä, joissa on vain tyttöjä tai poikia. Lisäksi ryhmät usein muodostuvat suosittujen ja menestyvien oppilaiden ympärille, jolloin osaamistasossa tapahtuu keskittymistä. (Palmgren-Neuvonen, 2013).

Ryhmäkoko

  • oppilaiden toiveiden haluaman kokoisiin ryhmiin
  • opettajan antamaan ryhmäkokoon
  • projektin vaatima ryhmäkoko
  • pedagogisesta mallista ja käytettävissä olevan teknologian määrästä riippuen optimaalinen ryhmäkoko on 3–5 oppilasta

Kun ryhmässä on 3–5 oppilasta, jokaisella on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin ryhmän toiminnassa. Jos ryhmän käytössä on vain yksi tietokone, kolmen hengen ryhmä on toimiva: yhden editoidessa muut pääsevät katselemaan ja kommentoimaan vierestä. Sopivan pienessä ryhmässä jokainen ryhmän jäsen pääsee vuorollaan kokeilemaan editointia.

Ryhmän koostumus

  • homogeeninen
   - ystävät, kaverit keskenään
   - tietynikäiset työskentelevät mielellään ovat samaa sukupuolta olevien ystävien kanssa
   - samantasoiset sosiaaliset taidot
   - samanlaiset persoonat/luonteet
   - samantasoiset kognitiiviset taidot
 
  • heterogeeninen
   - ryhmässä sekä tyttöjä että poikia
   - taitotasoltaan erilaiset oppilaat
   - erilaiset persoonat/luonteet
   - erilaiset sosiaaliset taidot

Jos pedagogisiin tavoitteisiin sisältyy ryhmätyötaitojen kehittäminen, voidaan pyrkiä heterogeenisiin ryhmiin, joissa on sekä tyttöjä että poikia ja toisilleen vähemmän läheisiä oppilaita. Vaikka samaa sukupuolta olevien työryhmien kognitiivisesta suoriutumisesta on tieteellistä näyttöä (esim. Underwood & Underwood 1999), nykypäivän työelämässä on opeteltava keskustelemaan, neuvottelemaan ja argumentoimaan kaikkien, myös eri sukupuolta olevien ihmisten kanssa. Niinpä ryhmätyöskentelyä on harjoiteltava monipuolisesti.

Joidenkin tutkimusten (esim. Azmitia & Montgomery, 1993) mukaan ystävien kanssa tehtävällä ryhmätyöskentelyllä on omat hyvät puolensa, mm. ystävien kesken vuorovaikutus on luontevampaa ja uskalletaan myös kyseenalaistaa ja esittää vasta-argumentteja. Kognitiivisen suoriutumisen tulokset ovat ristiriitaisia. Edellä mainitun tutkimuksen lisäksi Miellin ja MacDonaldin (2000) tutkimuksen perusteella ystävykset suoriutuivat toisilleen vieraampia paremmin, erityisesti avoimissa luovissa tehtävissä, kun puolestaan toisten tutkimusten mukaan ystävysten ryhmät suoriutuvat heikommin kuin sellaiset, joissa ei ole ystävyksiä (Maldonado, Klemmer & Pea, 2009).

Samaan ryhmään voi pyrkiä sijoittamaan sellaiset oppilaat, joiden vanhemmat eivät anna lupaa osallistua videoiden tekemiseen, kasvojen näkymiseen tai julkaisemiseen. Tällaiselle ryhmälle voi antaa jonkin erityistehtävän videoprojektissa, vaikkapa tiedonhankintaan tai rekvisiitan liittyen.

Tehtävänanto

  • tehtävä voi liittyä johonkin ajankohtaiseen aiheeseen (esim. opetuksessa läpikäyty ilmiö tai autenttinen teema, kuten liikenneturvallisuus ja energiansäästö tms.)
  • selkeät raamit ja tavoitteet, silti tilaa luovuudelle ja vapautta päättää itsenäisesti esim. tuotoksen rakenteesta, mikä saattaa lisätä oppilaiden motivaatiota
  • vapautta voidaan lisätä iän myötä (silti sovelluttava koulutyöksi)
  • aivoriihi teemasta/juonesta karkealla tasolla
  • yksilöllisesti kirjoitettavat/piirrettävät ideakortit
  • lopputuotoksen enimmäiskesto (ohjaa tiiviiseen esittämiseen)
  • alakouluikäisille voisi sopia paremmin fiktiivisten tarinoiden tekeminen ja niissä näytteleminen
  • yläkouluikäisille sopivat puolestaan haastavat ja motivoivat, ikään sopivat videotehtävät
  • innostavia aiheita voivat olla jokin harrastus, tulevaisuus, työelämä, elämäntyyli, jokin opiskeltuun aiheeseen liittyvä tai kantaaottava tuotos

Tehtävänjako ryhmissä

Yhteisöllisessä oppimisessa työhön osallistuvat kaikki. Juonen ja käsikirjoituksen yhteisöllisessä laatimisessa opitaan parhaiten ryhmätyöskentelytaitoja. Yhteistä toimintaa on hyvä ohjeistaa. Hiljaistenkin ehdotukset saadaan kuuluviin esimerkiksi ideariihityyppisellä kirjallisella alkutyöskentelyllä. Myös kuvausta ja editointia on kaikkien hyvä päästä kokeilemaan vuorollaan.

Hyvänä mallina voidaan pitää editointivaihetta, jossa pienryhmän kukin jäsen tekee yhdessä suunnitellusta ja kuvastusta materiaalista oman versionsa joutuen/päästen itse harjoittelemaan ja oppimaan editointia. Kun tuotantoryhmä istuu saman pöydän ääressä, oppilaat voivat keskustella aineistosta ja kysyä toisiltaan neuvoa, vinkkejä ja mielipiteitä. Yhteisten kokemusten käsitteleminen ryhmässä on omiaan vahvistamaan yhteenkuuluvuuden, osallisuuden ja omistajuuden tunteita.

Viimeksi päivitetty: 28.3.2014