Kaivostekniikka

Kaivostekniikka

Kaivostekniikka on insinööritieteiden ala, jonka soveltaa mekaniikkaa (erit. kalliomekaniikkaa) ja konetekniikkaa, sekä muita tieteenaloja ja teknologiota kuten fysiikkaa, materiaalitiedettä, kemiaa ja liiketaloutta mineraalien saamiseksi hyötykäyttöön kallioperästä. Kaivostekniikka liittyy läheisesti rikastustekniikan, geologian, metallurgian ja geotekniikan aloihin. Kaivannaisalan tiedekunnassa kaivostekniikan tutkimus keskittyy seuraaviin teemoihin: kaivostoiminnan optimointi ja menetelmäkehitys, kiviaineksen lujuus, poraus- ja kairaus, louhinta ja murskaus, tunnelointi, tärinän vaimennus, tuenta, kiviainesmassojen luokittelu, kallioperän halkeilu ja seismiset tapahtumat, ilmanvaihtojärjestelmien ja kaivosturvallisuuden kehittäminen, kaivostoiminnan taloudellisuus sekä energiajärjestelmien ja resurssien tehokkuus.

 

Rikastustekniikka

Rikastustekniikka

Rikastustekniikan tutkimuksessa keskeisenä toiminnanohjaajana on pyrkimys prosessien optimointiin ja tehostamiseen. Tavoitteena on energia- ja resurssitehokkuuden parantaminen ja hallitut prosessikokonaisuudet. Rikastuksen kemiallisten ja fysikaalisten ilmiöiden ymmärtäminen sekä tutkittavien malmien mineralogian tuntemus luovat perusedellytykset kestävän kehityksen mukaiselle prosessikehitykselle.

 

Sovellettu geofysiikka

Sovellettu geofysiikka

Sovelletussa geofysiikassa tutkitaan geofysikaalisten menetelmien käyttöä erityisesti geologisten luonnonvarojen etsinnässä ja kartoituksessa sekä maankamaran pintaosien ympäristö- ja insinööritieteellisissä sovelluksissa. Keskeinen tutkimusala on myös laskennallinen geofysiikka, jossa keskitytään geofysikaalisten mittaustulosten tulkintaan oleellisesti liittyvän moniulotteisen numeerisen mallintamisen ja inversion tutkimukseen. Lisäksi tutkitaan geologisten luonnonvarojen syntyyn ja esiintymiseen liittyvää maapallon kuoren ja ylävaipan rakennetta, koostumusta ja kehitystä.