Verinäytteet

(Verinaytteenottotilavuudet)

 

Punktioverinäyte Vena saphenasta

Vena saphena kulkee lateraalisesti kinnernivelen yli. Punktiokohdasta nivelen proksimaalipuolelta ajellaan karvat. Avustaja pitää rauhoittamatonta eläintä paikallaan. Takajalka suoristetaan painamalla sormella polven yläpuolelta. Suonta pistetään injektioneulan kärjellä. Pistoreiästä tuleva veri kerätään kapillaariin tai kyvettiin. Punktion jälkeen pistokohtaa painetaan jonkin aikaa sormella vuodon tyrehdyttämiseksi.

Punktioverinäyte hännän päästä

Lähelle hännänpäätä pistetään suonta 25–23 G neulalla. Verinäyte kerätään kapillaariin tai kyvettiin.

Verinäyte häntälaskimoista

Yleensä näyte otetaan hännän sivusuonesta. Jos eläintä ei ole rauhoitettu, se täytyy immobilisoida niin, että häntää voi käsitellä, esim. läpinäkyvässä muoviputkessa, jonka päässä on reikä häntää varten. Näytteenottoa helpottaa oleellisesti hännän tai koko eläimen lämmitys ennen näytteenottoa, mikä laajentaa häntäsuonia. Koko eläimen lämmittämiseen liittyy kuitenkin varsinkin hiirillä komplikaatioriski, esim. liiallinen lämpeneminen tai kuivuminen, mikä saattaa vaikuttaa näytetuloksiin.

Näyte pyritään ottamaan hännän kärkiosasta. Jos näytteenotto epäonnistuu tai tarvitaan useampi näyte, voidaan siirtyä tyveä kohti. Käytetään sopivan paksuista neulaa tai perhoskanyyliä. Avustaja staasaa laskimoita sormin hännän tyvestä. Neula viedään suoneen samoin kuin IV-injektiossa. Veren annetaan tippua avoneulasta tai kanyylistä näyteputkeen, tai näyte aspiroidaan injektioneulaan kiinnitettyyn ruiskuun. Veri tippuu helpommin vakuumineulasta, jonka toisesta päästä on kumituppi poistettu. Tavallisessa injektioneulassa hitaasti tuleva veri pysähtyy helposti neulan konukseen.

Häntälaskimon kanylointi

Rotan häntälaskimoon on mahdollista laittaa tavallinen iv-kanyyli, jolloin esim. kirurgian aikana on helppo tarvittaessa lisätä vasteen mukaan nukutusainetta. Muutenkin iv-injektioiden anto kanyylin kautta on varmempaa kuin neulalla pistäen; suonen viereen vahingossa pistetty aine voi aiheuttaa paikallisreaktion ja jopa hännän ihon haavautumisen.

Koko eläimen tai hännän lämmitys laajentaa suonia ja helpottaa toimenpidettä merkittävästi. Rotan on oltava hyvin immobilisoituna tai mieluummin rauhoitettu. Laskimoita staasataan hännän tyvestä. Häntä vedetään suoraksi. Riittävän ohut kanyyli (esim. 23 tai 24 G) pistetään suoneen samoin kuin iv-injektiossa. Kanyyliin nouseva veri osoittaa sen olevan oikeassa paikassa. Neulan kärki on työnnettävä muutama millimetri suonen sisään, jotta myös neulan päällä olevan kanyylin kärki menee kunnolla suoneen. Sitten kanyyli työnnetään kokonaan suoneen pitäen samalla neulaa liikkumatta. Staasaus lopetetaan ja neula vedetään pois. Varmistetaan, että kanyyli on oikein suonessa injisoimalla pieni määrä fysiologista suolaliuosta ja suljetaan korkilla. Suolaliuos myös estää kanyylin tukkeutumista hyytyneellä verellä. Tarvittaessa kanyyli voidaan teipata häntään kiinni.

Verinäyte silmäntakaisesta laskimopunoksesta (orbitaalipunktio)

Verinäytteen ottaminen silmäntakaisesta laskimopunoksesta (orbitaalipunktio) on nykyisin sallittu ainoastaan terminaalinäytteen ottamiseen anestesiassa. Nukutettu hiiri on alustalla vatsallaan tai kyljellään. Toisella kädellä pidetään päätä alustaa vasten niin, että peukalo painaa kaulalaskimoa heti alaleuanluun takana ja etusormi on silmän yläpuolella vetäen luomea ylös niin, että silmä pullistuu hieman ulos. Mikrohematokriitti-kapillaarin kärki painetaan jommastakummasta silmäkulmasta silmämunan sivuitse kohti silmäkuopan pohjaa pyöritellen sitä samalla sormien välissä. Kun suonipunos puhkeaa, veri nousee kapillaariputkeen. Rotalla tekniikka on vastaava, mutta suositeltu paikka kapillaarin pistoon on yläluomen alta keskeltä.

Sydänpunktio suljetusti

Sydänpunktionäyte otetaan vain terminaalianestesiassa.

Hiiri

Eläin on alustalla selällään. Punktioon käytetään 26–23 G neulaa ja 1 ml (tai 2 ml) ruiskua. Pisto voidaan tehdä rintalastan vierestä (1), rintaontelon etuaukeamasta (2) tai vatsaontelon puolelta (3).

1) Neula pistetään pystysuorassa aivan rintalastan vierestä vasemmalta puolen, n. puolivälistä rintalastaa (5. ja 6. kylkiluun välistä). Pistäessä aspiroidaan kevyesti ruiskun männästä. Kun ruiskuun tulee verta, neula pidetään paikallaan ja hidasta aspirointia jatketaan niin kauan kuin verta tulee.

2) Pää ja kaula vedetään aivan suoraksi. Neula pistetään sisään etuaukeamasta rintalastan alta rintalastan suuntaisesti tai hieman alaspäin vinosti kohti hännän tyveä.

3) Neula pistetään aivan miekkaruston (rintalastan kaudaalikärjen) vierestä vasemmalta puolen suunnaten kraniaalisesti keskiviivaan, alaviistoon 10–30° kulmassa rintalastan tasoon nähden.

Rotta

Pisto voidaan tehdä rotta kylkiasennossa sydämen päältä (1), rotta selällään rintalastan vierestä tai läpi (2) tai rotta selällään vatsaontelon puolelta (3).

1) Rotta on oikealla kyljellään. Peukalonpäällä tunnustellaan vasemman puolen kylkiluiden päältä voimakkaimman sykkeen kohta tukien samalla rotan selkää muilla sormilla. Asetetaan neulan (23–21 G) kärki oikeaan kohtaan kylkiluiden väliin kohtisuoraan rintakehän seinämään nähden, painetaan varovasti syvemmälle ja pysäytetään kun ruiskuun tulee verta. Aspiroidaan veri ruiskuun hitaasti pitäen neulaa ja ruiskua täysin liikkumatta. Jos verentulo lakkaa, oikeaa kohtaa voi hakea painamalla varovasti neulaa syvemmälle tai vetämällä ulospäin.

2) Rotta on selällään ja toisen käden sormilla pidetään kiinni rintakehän molemmin puolin. Neula painetaan pystysuorassa rintalastan läpi n. puolivälistä. Kun ruiskuun tulee veri, jatketaan kuten edellä.

3) Rotta on selällään. Toisen käden peukalolla ja muilla sormilla pidetään kiinni rintakehän molemmin puolin ja etusormella nostetaan miekkarustoa (rintalastan kaudaalikärkeä) ylös. Neula pistetään aivan miekkaruston alta. Se viedään vaakasuorassa rintalastan alla kraniaalisuuntaan, kunnes ruiskussa tuntuu sydämen syke. Sitten ruiskua käännetään ylöspäin n. 30° kulmaan vaakatasosta ja neula pistetään sydämeen (enintään 3–4 mm) ja aspiroidaan veri hitaasti ruiskuun. Vaihtoehtoisesti neula voidaan pistää alusta lähtien 30° kulmassa pitäen yllä pientä alipainetta ruiskussa, ja veren ilmestyessä ruiskuun neula pysäytetään ja aspirointia jatketaan.

Sydänpunktio avoimesti

Kirurgisessa nukutuksessa rintakehän ventraaliosa leikataan saksilla pois niin, että rintaontelon elimet tulevat näkyviin. Ruiskuun kiinnitetty 23–21 G neula pistetään sydämen oikeaan kammioon, ja aspiroidaan hitaasti. 

Verinäyte takaonttolaskimosta (Vena cava caudalis) tai vatsa-aortasta

Tämä on mahdollinen vain lopetusnäytteenä terminaalianestesiassa. Eläin on alustalla selällään. Vatsanpeitteet leikataan auki ja siirretään sivuun. Suolistopaketti nostetaan ulos vatsaontelosta eläimen vasemmalle puolelle (so. operoijasta katsoen oikealle). Takaonttolaskimo ja vatsa-aortta ovat vierekkäin vatsaontelon katossa keskilinjassa. Suonien päällä mahdollisesti oleva rasva ja muu sidekudos preparoidaan tarvittaessa varovasti pois näkyvyyden parantamiseksi. Näyte otetaan neulalla ja ruiskulla: takaonttolaskimosta munuaisten kohdalta ja vatsa-aortasta heti lonkkavaltimoiden (Arteria iliaca) haaran etupuolelta vatsaontelon takaosassa. Takaonttolaskimoon pistettäessä kudosten venyttäminen suonen molemmin puolin etu- ja keskisormella sivuille ja taakse estää suonta antamasta neulalle myöten pistettäessä.

Viimeksi päivitetty: 4.1.2017