Koulutustarjonta 2016-2017, arkisto

Oulun yliopisto tarjoaa monenlaisia opiskeluvaihtoehtoja. Perus- ja jatkotutkintoon tähtäävät koulutukset sekä eri maisteriohjelmat tuottavat työelämässä arvostetun yliopistotutkinnon. Lisäksi osaamisen päivittämiseen tarjoutuu lukuisia mahdollisuuksia mm. avoimen yliopiston koulutustarjonnan, täydennyskoulutuksen ja tiedekuntien täydentävien opintokokonaisuuksien kautta.

Koulutusohjelmat ja oppiaineet (5-6-vuotiset)

Biologia, filosofian maisteri, 120 op

Tutkinnon kuvaus ja profiili: 

Biologian maisterivaiheessa opiskelija voi valita kahden pääaineen väliltä, joita ovat:

Kaikissa pääaineissa opiskelija voi valita myös aineenopettajan suuntautumisvaihtoehdon, joka antaa pätevyyden opettaa peruskoulun, lukion tai jonkin muun oppilaitoksen aineenopettajana.

Pääaine ekologia

Ekologia on laaja tieteenala, joka tarkastelee eliöiden ja eliölajien vuorovaikutusta toistensa ja elinympäristönsä kanssa sekä eliöiden levinneisyyteen ja runsauteen vaikuttavia tekijöitä. Tieteenala voidaan jakaa moniin erikoisaloihin joista esimerkiksi systematiikka ja taksonomia käsittelevät eliöiden luokittelua, morfologia niiden rakennetta, eliömaantiede levinneisyyttä ja käyttäytymisekologia käyttäytymispiirteiden funktiota. Evoluutioekologisessa tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita siitä, mitkä ekologiset tekijät ja sopeutumat vaikuttavat yksilöiden elinkykyyn ja jälkeläistuotantoon. Populaatioekologia selvittää populaation koon ja tiheyden muutoksia ja niiden syitä sekä muutosten vaikutuksia populaation elinkykyyn. Molekyyliekologia käyttää DNA-menetelmiä evolutiivisten ja ekologisten kysymysten tutkimiseen. Tutkimus voi kohdistua samanaikaisesti useisiin lajeihin ja huomioida eri trofiatasojen väliset vuorovaikutukset, jolloin puhutaan yhteisöekologiasta. Ekologi voi olla teoreetikko ja/tai empiirikko: edellinen tarkastelee tutkimuskysymystään mallitasolla, jälkimmäinen perustaa johtopäätöksensä kentällä tai laboratoriossa kerättyihin havaintoaineistoihin.

Eläinekologinen perustutkimus on Oulussa painottunut evoluutio-, käyttäytymis-, populaatio-, molekyyli- ja yhteisöekologiaan. Erityisesti tutkitaan sosiaalista vuorovaikutusta, sukupuolivalintaa, ilmastonmuutoksen aiheuttamia yksilö- ja populaatiotason vasteita sekä taantuvien tai uhanalaisten eläinpopulaatioiden selviytymistä ihmisen muuttamissa elinympäristöissä. Yhteisöekologisen tutkimuksen keskeiset teemat liittyvät luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen sekä mahdollisuuksiin pysäyttää tämä kehityskulku ekosysteemien entisöinnin avulla. Tutkimusympäristöinä keskeisimpiä ovat boreaaliset metsät, rannat ja virtaavat vedet. Eliöryhmätasolla tärkeimpiä tutkimuskohteita ovat tällä hetkellä hyönteiset, kalat, linnut ja petonisäkkäät.

Kasviekologinen opetus ja tutkimus on painottunut kasvien sopeutumiseen pohjoisiin olosuhteisiin, kasvipopulaatioiden ja eliöyhteisöjen ekologiaan, kasvien ja sienten vuorovaikutusten tutkimukseen sekä luonnonsuojelubiologiaan. Pohjois-Suomen luonto tarjoaa otollisen tilaisuuden kenttätutkimuksiin. Perustutkimuksen ohella soveltava kasviekologinen tutkimus on noussut tärkeäksi. Luonnonvarojen kestävään käyttöön sekä ympäristön- ja luonnonsuojeluun liittyvien kysymysten ratkaisemisessa kasviekologinen tieto on keskeistä. Niinpä uhanalaisten biotooppien ja kasvilajien hoidon sekä maankäytön suunnittelun ekologinen tausta ovat eräitä soveltavan kasviekologisen tutkimuksen aihepiirejä. Uusia soveltavia aloja ovat mm. ennallistava ekologia ja kaupunkiekologia.

Ekologisen opetuksen ja tutkimuksen tukena ovat eläinmuseon, kasvimuseon ja kasvitieteellisen puutarhan kokoelmat, puutarhan koekentät sekä kotimaisten ja pohjoismaisten tutkimusasemien verkosto.

Pääaine genetiikka ja fysiologia

Genetiikan ja genomiikan läpimurto viimeisten 20 vuoden aikana on muuttanut sekä tutkimuksen metodiikkaa että opetuksen sisältöä kaikilla biologian aloilla. Viime aikoina tärkeäksi muodostunut epigenetiikan tutkimus on taas tuonut uutta näkökulmaa siihen miten aineenvaihdunnan toimintoja voidaan säädellä. Samanaikainen molekyylibiologisten menetelmien kehittyminen on jo avannut ovia yksittäisten geenien toiminnan ymmärtämiseen suhteessa fysiologiaan ja aineenvaihduntaan ja erityisesti uudet jo olemassa olevat menetelmät tulevat edelleen lisäämään ymmärrystä myös fysiologisten ilmiöidensäätelystä.

Genetiikka tutkii kuinka DNA:han koodattu viesti siirtyy sukupolvesta toiseen ja kuinka se ohjaa solujen kasvua, erilaistumista ja toimintaa. Genetiikan alueeseen kuuluu myös perinnöllisen viestin muuttuminen ja rikastuminen evoluution kuluessa. Kokonaisbiologisten näkemysten saavuttaminen on nykyään lähes mahdotonta ilman genetiikan tietoja. Genetiikan opetus antaa hyvän taustan eliöiden toiminnan ymmärtämiselle niin molekyylien, solujen, yksilöiden kuin populaatioidenkin tasolla. Opetus antaa valmiudet soveltaa sekä laboratoriotöiden että aineistojen analyysin menetelmiä.

Fysiologia tutkii kasvien ja eläinten toimintaa ja toimintamekanismeja.. Fysiologian teoreettisia viitekehyksiä ovat elintoimintojen sopeutuminen, säätely ja evoluutio. Perinteisesti fysiologinen tutkimus on pohjautunut biokemiallisiin menetelmiin, mutta pääpaino nykyisin on molekyylibiologian menetelmissä, jotka pohjautuvat genomitiedon lisääntymiseen eri lajeilla.

Eläinfysiologin tutkimusmenetelmien kirjo on laaja. Perinteiset menetelmät ovat biokemiallisia, mikroskooppisia tai fysikaalisia, mutta yhä enemmän niiden rinnalle on tullut molekyylibiologisia menetelmiä kuten geeniekspression mittaus RNA:n tai geenituotteen tasolla. Tutkimus- tai analyysikohteena voi olla soluviljelmä, verinäyte, eristetty kudos tai elin tai kokonainen eläin. Tutkimuksen mallilajeina eläinfysiologi voi käyttää paitsi tavallisia laboratorion koe-eläinlajeja myös luonnonvaraisia eläimiä.

Kasvifysiologia (=kasvibiologia) tutkii kasvien elintoimintoja. Tutkimus keskittyy etenkin kasvien kehitysbiologiaan, kasvi-mikrobivuorovaikutussuhteisiin sekä biotekniikkaan. Tutkimuksen pohjana on geenien toiminta ja niiden säätely. Tutkimusta tehdään transkriptomitasolta metaboliatasolle siten, että lähtökohtana on yksilö, solukko-, solu- tai molekyylitaso. Biotekniikan menetelmät avaavat ovia myös poikki- ja monitieteisyydelle ja käytännön sovelluksille esim. geneettisesti muunnellut kasvit, kasvien bioaktiiviset sekundaarimetabolian tuotteet tai antimikrobiaaliset yhdisteet.

 

Niin ekologian kuin genetiikan ja fysiologian opiskelija voi suuntautua myös aineenopettajaksi. Tällöin FM-tutkintoon sisältyy pakollisena sivuaineena 30 op:n laajuiset opettajan pedagogiset opinnot (30 op on sisältynyt LuK-tutkintoon) sekä toisen opetettavan aineen opinnot 35 op (vähintään 25 op on sisältynyt LuK-tutkintoon).

Tutkintoon vaadittavat opinnot: 

FM-tutkintoon (120 op) sisältyy vähintään 80 opintopisteen laajuiset ekologian tai genetiikan ja fysiologian syventävät pääaineopinnot. Tutkintoon ei kuulu pakollisia sivuaineopintoja, vaan 40 op voi sisältää valinnaisia syventäviä pääaineopintoja, sivuainekokonaisuuksia ja yksittäisiä, henkilökohtaisen opintosuunnitelman kannalta tärkeitä opintojaksoja.

Aineenopettajan FM-tutkintoon sisältyy vähintään 60 opintopisteen laajuiset pääaineopinnot. Aineenopettajaopiskelijoilla, jotka tekevät pro gradu -tutkielmansa 40 op laajuisena, pääaine on joko ekologia tai genetiikka ja fysiologia. Aineenopettajilla, jotka tekevät 20 op laajuisen pro gradu -tutkielman, pääaine on biologia. Pakolliset sivuaineopinnot koostuvat opettajan pedagogisista opinnoista (30 op) ja toisen opetettavan aineen opinnoista 35 op (25 op LuK-tutkinnossa).

Kunkin tutkinnon yksityiskohtainen rakenne on esitetty opintojen rakennekaaviossa.

Osaamistavoitteet: 

Yleiset osaamistavoitteet

FM-tutkinnon suorittanut biologi

  • kykenee tieteellisen tiedon tunnistamiseen, tulkintaan ja hankintaan.
  • osaa soveltaa teoriaa käytäntöön: tuottaa uutta biologista tutkimustietoa ja tehdä johtopäätöksiä
  • kykenee osallistumaan tieteelliseen keskusteluun ja osaa perustella omat näkemyksensä tieteellisissä kysymyksissä
  • hallitsee alallaan tarvittavat tilastolliset menetelmät ja osaa kriittisesti arvioida tutkimusten luotettavuutta.
  • pystyy analysoimaan, esittämään, tekemään johtopäätöksiä ja soveltamaan oppimaansa omalla erikoisalallaan ekologiassa, solu- ja molekyylibiologiassa, genetiikassa, fysiologiassa tai ympäristöntutkimuksessa
  • pystyy itsenäisesti suunnittelemaan ja toteuttamaan jonkin ongelman ratkaisuun tai hypoteesin testaukseen vaadittavan kokeen.
  • aineenopettaja osaa opettaa ja ohjata oppilaitaan biologian eri osa-alueissa laajan biologian alan tietopohjan avulla
  • toimii luontevasti kansainvälisessä yhteisössä
  • hallitsee perusteellisesti tutkimustulosten kirjallisen ja suullisen esittämisen monenlaisille yleisöille.
  • pystyy toimimaan välittäjänä tieteen, tutkimuksen ja yhteiskunnan välillä esimerkiksi opetus- tai asiantuntijatehtävissä, tiedotuksessa tai tutkimukseen liittyvissä tehtävissä.

Pääainekohtaiset osaamistavoitteet

FM-tutkinnon suorittanut ekologi

  • hallitsee ekologisen tieteellisen tutkimuksen perusmenetelmät.
  • on saanut perusteellisen teoreettisen koulutuksen ja hallitsee erikoistumisalansa (ekofysiologian, molekyyli-, käyttäytymis-, evoluutio-, populaatio- tai yhteisöekologian) keskeiset teoriat niiden tuoreimmassa muodossa.
  • kykenee soveltamaan näitä teorioita ja menetelmiä eliöiden ympäristöön sopeutumista sekä eliöyhteisöjen rakennetta ja suojelua koskevissa kysymyksissä.
  • hänellä on laaja lajistollinen yleissivistys sekä syvällisempi tuntemus ainakin yhdestä erityisryhmästä.
  • hänellä on vankka peruskoulutus pohjoisten eliöyhteisöjen ja ekosysteemien toiminnasta sekä kyky arvioida ihmistoiminnan ympäristövaikutuksia.
  • on koulutettu erikoistumisalansa käytännön maasto- ja laboratoriotöihin.

FM-tutkinnon suorittanut geneetikko ja fysiologi

  • omaa syvällisen näkemyksen omasta erityisalastaan. Tähän kuuluu alan tutkimuskirjallisuuden ja teoriataustan tuntemus sekä alan erikoismenetelmien hallinta.
  • tuntee solun molekyylibiologian ja -genetiikan; kykenee seuraamaan alan kehitystä
  • tuntee monisoluisten eliöiden kehitysgenetiikan pääpiirteet
  • osaa hankkia geneettistä tai fysiologista informaatiota tutkimuskohteestaan, hahmotella tutkimuskysymykset ja hypoteesit ja suunnitella tarvittavat kokeet. 
  • osaa käyttää tärkeimpiä biokemiallisia, molekyylibiologisia, fysikaalisia menetelmiä ja hallitsee niiden teorian sekä tiedostaa nopeasti kehittyvien bioalan tekniikoiden haasteet.
  • genetiikkaan erikoistuva maisteri hallitsee klassisen, populaatio- ja kvantitatiivisen genetiikan paradigman. 
  • osaa analysoida saamansa aineiston genomiikan, bioinformatiikan ja populaatiogenetiikan keinoin.
  • eläinfysiologiaan erikoistuva maisteri pystyy kuvailemaan fysiologiset järjestelmät solujen, elinten ja elinjärjestelmän tasolla eri eläinryhmissä. Tuntee fysiologisen säätelyn, adaptaation ja homeostaasin käsitteet ja osaa soveltaa niitä fysiologisten järjestelmien kuvauksessa.
  • osaa käyttää solu- ja kudospreparaatteja tai koe-eläintä tutkimuksen koemallina ja tuntee kunkin mallin edut ja  haitat.
  • tuntee koe-eläinten käytön käytännölliset ja eettiset periaatteet ja osaa tehdä pienimuotoisia eläinoperaatioita.
  • kasvifysiologiaan erikoistuva maisteri omaa vahvan tietämyksen ja teoreettisen taustan kasvien rakenteesta ja elintoiminnoista
  • pystyy kuvailemaan kasvien kasvuun ja kehitykseen vaikuttavia tekijöitä vuorovaikutuksessa ympäristön ja muiden organismien kanssa.
  • osaa laajentaa kasvibiologista tietämystään biotekniikan sovelluksiin, kasvien kloonaukseen sekä geenimuunneltujen kasvien tuottoon ja niiden hyödyntämiseen tutkimuksessa.
Aiemman osaamisen tunnustaminen: 

Aiemmin suoritettujen opintojen ja aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen tapahtuu opintojen alkaessa. Mikäli opiskelijalla on tutkinto yliopistosta, ammattikorkeakoulusta tai muusta oppilaitoksesta ja mikäli hän haluaa hyödyntää aiemmin hankittua osaamista, niin hänen on otettava yhteys laitoksen amanuenssiin.

Oulun yliopistossa on määritelty pääperiaatteet, joita kaikki noudattavat osaamisen tunnustamisessa, mutta kullakin alalla voi olla omat erityispiirteensä: http://www.oulu.fi/yliopisto/opiskelu/opintopolku/ahot

Opetuskäytännöt ja -menetelmät: 

Biologian opiskelu on kokopäiväistä ja vastaa 60 opintopistettä vuodessa. Tämä tarkoittaa 1 600 tuntia lukuvuodessa opiskelijan opiskelutyönä. FM-tutkinto (120 op) suoritetaan kahdessa vuodessa täysipäiväisesti opiskellen. Opinnot toteutetaan ensisijaisesti lähi- eli kontaktiopetuksena. Opinnot koostuvat luennoista, harjoituksista, laboratoriotöistä ja kenttäopetuksesta. Myös laskuharjoitukset, ryhmätyöt ja seminaarit ovat tyypillisiä opiskelutyötapoja, omatoimista opiskelua unohtamatta. Opetus tapahtuu pääsääntöisesti päivittäin klo 8-18 välisenä aikana.

Kasvatustieteiden ja toisen opetettavan aineen opintojen toteutus löytyy kyseisten koulutusohjelmien kuvauksista.

Opetuskieli: 

Ekologian sekä genetiikan ja fysiologian opetus on pääosin suomen kielellä. Osa opintojaksoista järjestetään englanniksi.

Tutkinnon voi suorittaa joko suomen tai englannin kielellä lukuun ottamatta aineenopettajan suuntautumisvaihtoehtoa, jonka voi suorittaa vain suomen kielellä.

Opintojen suoritustavat, arviointikäytänteet ja -asteikko: 

Opiskelija tekee opintonsa opetussuunnitelman mukaisesti. FM-tutkintoon sisältyvien pääaineopintojen on oltava tasoltaan syventäviä. Sivuaine ja muut opinnot voivat olla yleis-, perus-, aineopintotasoisia tai syventäviä. Opiskelija laatii henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) opintojensa alkuvaiheessa. HOPS sisältää suunnitelman tutkintoon suoritettavista opintokokonaisuuksista ja aikataulun niiden suorittamiseen. Siinä on kuvattu pakolliset ja valinnaiset opintojaksot, niiden määrät ja laajuudet. Opintosuunnitelma tukee opiskelun edistymistä ja auttaa opiskelijaa muodostamaan mielekkään, omannäköisen tutkinnon.

Laskennallisesti 1 opintopiste (op) vastaa noin 27 tuntia opiskelua ja lukuvuoden aikana suoritetaan 60 op (1 600 tuntia opiskelua). Luentokursseille osallistuminen on vapaaehtoista, mutta suositeltavaa. Harjoituksia sisältävillä kursseilla on täydellinen paikallaolovelvollisuus.

Opintojaksot suoritetaan pääsääntöisesti tenttimällä ja arvioinnin suorittaa opintojakson vastuuhenkilö. Kursseista järjestetään tyypillisesti kolme tenttiä lukuvuoden aikana. Opintojaksoille ja tentteihin tulee ilmoittautua weboodissa. Arviointi perustuu usein loppu- tai välitenttiarvosanoihin. Arviointimenetelminä voidaan käyttää myös lajintuntemustenttiä, maastotenttiä, suullista tenttiä, raporttia, työselostuksia, harjoitustöitä, seminaariesityksiä ja oppimispäiväkirjaa. Opintojaksojen suorittamisesta on tarkemmin kerrottu opintojaksokuvauksissa.

Tutkintoon sisältyvät opintojaksot arvostellaan käyttämällä sanallista arvostelua hyväksytty/hylätty tai numeerista asteikkoa 0-5, jossa 5 = erinomainen, 4 = kiitettävä, 3 = hyvä, 2 = tyydyttävä, 1 = välttävä ja 0=hylätty. Opintojaksokohtainen arviointikäytäntö on ilmoitettu opinto-oppaassa. Ks. myös Koulutuksen johtosääntö pykälä 17. Tutkinnon lopputyönä oleva pro gradu —tutkielma arvostellaan numeerisella asteikolla 0-5. Opintokokonaisuuden arvosanan laskemisessa noudatetaan opintopistemäärillä painotettua keskiarvoa. Pro gradu —tutkielman arvosanaa ei oteta huomioon syventävien opintojen keskiarvoa laskettaessa. Opettajan pedagogisten opintojen sivuainekokonaisuudet arvostellaan hyväksytty/hylätty periaatteella.

Tutkinnon ammatillinen profiili: 

Ekologiaa pääaineenaan lukeneet ovat pääosin sijoittuneet erilaisiin tutkimuslaitoksien tai konsulttiyrityksien tehtäviin ja/tai opettajiksi. Ekologeja ovat työllistäneet mm. yliopistot, ammattikorkeakoulut, ympäristöhallinto, Metsähallitus, Metsäntutkimuslaitos sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja erilaiset soveltavat alat. Osa valmistuneista jatkaa opintojaan tutkijoiksi. Ekologiaa pääaineenaan lukeneet aineenopettajat ovat pääosin sijoittuneet opettajiksi. Jos tutkintoon on sisältynyt myös laajat pääaineopinnot, niin he ovat työllistyneet myös erilaisiin tutkimuslaitoksien tai konsulttiyrityksien tehtäviin.

Geneetikot ja fysiologit  ovat sijoittuneet yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten palvelukseen, ammattikorkeakouluihin, maatalouden- ja metsäntutkimukseen liittyviin laitoksiin (esim. METLA, MTT, Lynet), lääkeyritysten ja muiden bioalan yritysten palvelukseen. Lisäksi heillä on pätevyys toimia eri hallinnon tasoilla monenlaisissa asiantuntijatehtävissä (ministeriöt, Akatemia, aluehallinto). Pääosa aineenopettajapuolelta valmistuneista toimii opettajina. Jos valmistuneiden aineenopettajien tutkintoihin on sisältynyt myös biotieteen suuntautumisvaihtoehdon mukaiset opinnot, ovat he voineet sijoittua myös tutkimuspuolelle. Biologian työmarkkinoilla fysiologian ja genetiikan alan ja sen menetelmien hallinta on merkittävä etu. Tutkimuksen aloilla, erityisesti nykyisten menetelmien tuottamien laajojen aineistojen tiedonhallinta on hyödyllistä. Osa valmistuneista jatkaa opintojaan tutkijoiksi.

Jatko-opintokelpoisuuden saavuttaminen: 

Filosofian maisterin tutkinto antaa kelpoisuuden suorittaa tieteellisiä jatko-opintoja ja tehdä filosofian lisensiaatin (FL) tai filosofian tohtorin (FT) tutkinto.

Oulun yliopiston tutkijakoulu (UniOGS)

Opinnäytetyö ja valmistumisen edellytykset: 

Opiskelijan on anottava luonnontieteelliseltä tiedekunnalta filosofian maisterintutkintoa siinä vaiheessa kun kaikki tutkintoon vaadittavat opinnot on suoritettu hyväksytysti. Tutkinnon anomisen yhteydessä hän esittää hyväksytyn henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS). FM-tutkintoon sisältyvät pakolliset ja valinnaiset opinnot on kuvattu opintojen rakenne kohdassa.

Luonnontieteellisen tiedekunnan ohjeet ja lomakkeet

Tutkinnon antama kelpoisuus: 

Filosofian maisterin tutkinto (FM) on ylempi korkeakoulututkinto, joka antaa mahdollisuuden moniin työtehtäviin. FM-tutkinto syventää opiskelijan tietoja valitsemallaan biologian tieteenalalla. Tutkinnon sisältöön voi vaikuttaa ottamalla tutkintoon valinnaisia pää- ja/tai sivuaineiden opintoja sekä harjoittelupaikan oman kiinnostuksensa mukaisesti.

Aineenopettajan suuntautumisvaihtoehdon mukaan opiskelleet maisterit saavat pätevyyden opettaa peruskoulun, lukion tai jonkin muun oppilaitoksen aineenopettajina. Aineenopettajan kelpoisuusvaatimukset on määritetty asetuksessa opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 986/1998 ja siihen myöhemmin tehdyssä muutoksessa 1168/2010. Opetushallitus.

Tutkinnot antavat kielitaidon puolesta kelpoisuuden valtion virkoihin kielitaitopykälän 6 mukaisesti: Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnosta (2004/794), Kielitaitopykälä 6§

Perustiedot

Tutkinnon taso: 
Maisterin tutkinto
Opintojen kesto: 
2 vuotta
Laajuus: 
120 op
Opetuskieli: 
Suomi ja englanti
Valmistuneiden työnimikkeitä: 
Tutkija
Asiantuntija
Suunnittelija
Konsultti
Aineenopettaja

Hakeminen ja valintaperusteet

Hakeminen: 
Tutkinto on osa viisivuotista koulutusohjelmaa, johon haetaan valtakunnallisessa yhteishaussa osoitteessa opintopolku.fi.

Oikopolut