Digitalisaation tutkimus saa kasvot

Digitalisaation tutkimus saa kasvot

Oulun yliopiston monitieteinen GenZ-profilaatiohanke alkaa konkretisoitua, kun tammikuussa valitut tenure track -apulaisprofessorit aloittavat tutkimustyön. Samalla hankkeen tavoite, ihmislähtöisyyden tuominen digitalisaatioon, tarkentuu tutkimusalojen näkökulmiksi.

Vuonna 2019 käynnistetty GenZ ottaa askelen eteenpäin, kertoo hankkeen johtaja, englannin kielen professori Pentti Haddington.

”Yhtenäistä tutkimusta ei hankkeessa ole tähän asti juuri ollut, mutta apulaisprofessorien valinta on käännekohta. He vievät tutkimusta eteenpäin, ja monitieteinen yhteistyö on alkanut.”

145 kansainvälisen hakijan joukosta valitut apulaisprofessorit edustavat Oulun yliopiston kauppakorkeakoulua sekä kasvatustieteiden ja sähkö- ja tietotekniikan tiedekuntia. Ryhmää täydennetään vielä kahdella professuurilla, joista toinen sijoittuu humanistiseen tiedekuntaan.

Suunnitteilla on myös työpaja, joka on tarkoitettu kaikille GenZ-hankkeesta kiinnostuneille Oulun yliopiston tutkijoille. Ajankohta riippuu koronavirustilanteesta.

”Työpajassa tarkennetaan yhdessä hankkeen teemoja ja konkretisoidaan tutkimuskohteita”, Haddington sanoo. Käynnistysvaiheessa hän hahmotti GenZ:lle kaksi pääteemaa: tavoitteena on tuoda ihmistieteet mukaan älyteknologioiden kehittämiseen sekä toisaalta vahvistaa ihmisen kykyjä ja keinoja, joilla tämä pärjää digitalisaation myllerryksessä.

”Molemmat ovat edelleen tärkeitä ja etenevät. Valituksi tulleiden asiantuntemus kytkeytyy niihin hienosti.”

Kuvassa ylhäältä katsoen Jonna Malmberg, Jaakko Simonen, Simo Hosio ja Marianne Kinnula.

 

Tietotekniikan ohjat ihmisten omiin käsiin

Marianne Kinnula työskentelee kummankin pääteeman parissa. Tietojenkäsittelytieteiden tutkijana hän ymmärtää teknologiaa, mutta toimii tieteenalansa ”ihmistieteisimmässä päässä”.

”Keskeinen tutkimusaiheeni on tietotekniikan täyteinen arki ihmisen näkökulmasta sekä kysymys, miten kuka tahansa voisi vaikuttaa siihen, millaista tietotekniikkaa käyttää, ja mahdollisesti osallistua sen suunnitteluun”, tuore apulaisprofessori tiivistää.

Tutkimuskohteena ovat etenkin lapset ja koululaiset. Avainkäsitteitä ovat osallistuminen sekä valtaistaminen, jota voisi luonnehtia ohjien saamiseksi omiin käsiin.

”Valtaistamisessa on kyse mahdollisuuksista – pääsystä tietoverkkoihin ja laitteiden pariin – sekä osaamisesta: teknologian käyttötaidosta, mutta syvemmin myös kehitystaidoista, esimerkiksi ohjelmoinnista sekä kyvystä haastaa ja arvioida tietotekniikkaa tarpeiden kannalta. Lisäksi kyse on tunteesta, käyttäjän kokemuksesta, että hän voi vaikuttaa ja hänellä on merkitystä.”

GenZ:n iskusanat ”co-evolution”, ”co-creation” ja ”resilience” tuntuvat Kinnulasta läheisiltä. ”Resilienssissä tiivistyy kauniisti tähänastinen tutkimukseni. Tavoitteena on, että ihmisillä olisi joustavuutta ja kykyä toimia muuttuvassa maailmassa – haastaa eikä pelkästään reagoida. Yhdessä luominen on puolestaan tieteenalani arkinen työkalu: uutta teknologiaa suunnitellaan yhdessä käyttäjien kanssa.”

Kinnula uskoo, että GenZ:n myötä hänen tutkimusnäkökulmansa laajenee yksilöstä yhteiskuntaan.

”Hanke on luonnollista jatkumoa aiemmalle työlleni. Myös eettiset kysymykset tulevat olemaan tärkeä teema. Pestaan jatko-opiskelijan sekä post-doc-tutkijan, ja muiden tenure-professorien kanssa olen jo löytänyt yhteisiä, monitieteisiä tarttumapintoja.”

 

Teknologiashokki vaatii sopeutumiskykyä

Resilienssi on keskeinen käsite myös Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa työskentelevälle Jaakko Simoselle. ”Se on kuuma teema alalla kuin alalla”, hän sanoo ja kuvailee resilienssiä kyvyksi varautua ja sopeutua erilaisiin shokkeihin, joustaa ja toipua niistä; skaala venyy yksilökohtaisista shokeista organisaatioiden, toimialojen ja kansakuntien mullistuksiin. ”Koronakriisi on hyvä esimerkki.”

Simonen on erikoistunut aluetaloustieteeseen ja korkean teknologian sektorin alueellisiin vaikutuksiin. Resilienssiteemaan liittyy etenkin hänen tutkimuksensa Nokian romahduksen vaikutuksista Oulun seutuun.

”Oulun alue on toipunut hyvin, ja työntekijöiden resilienssillä on ollut tässä merkittävä rooli. Ihmiset eivät muuttaneet pois Oulusta, vaikka menettivät työpaikkansa. He kouluttautuivat uudelleen ja työllistyivät uusille aloille, kuten korkean teknologian palveluihin. Usein he myös hyväksyivät matalamman palkan uudessa työtehtävässään.”

Nokia-shokki ei ollut varsinainen teknologiashokki, vaan kyse oli yksittäisen yrityksen ongelmista ja niiden vaikutuksista. GenZ:ssa Simonen keskittyy enemmänkin teknologian kehityksen vaikutuksiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja varsinkin työelämään.

”Mitä lisääntyvä digitaalisuus ja robotiikka merkitsevät esimerkiksi työtehtävien ja koulutuksen näkökulmasta?” hän havainnollistaa. ”Tästä ollaan kahta mieltä: Työtehtävät muuttuvat samankaltaisemmiksi, jolloin liikkuvuus alalta toiselle voi lisääntyä. Toisaalta tietyt tilastot osoittavat, että tehtävät erilaistuvat, jolloin liikkuvuus vähenisi ja samoissa yrityksissä oltaisiin pitempään.”

Nokia-shokin tutkiminen on antanut sekä aineistoa että ajatuksia GenZ:aan. ”Sen isoin anti on parempi ymmärrys ihmisten roolista alueiden resilienssissä – lopulta tullaan aina ihmisen kykyyn ja haluun sopeutua muutoksiin”, Simonen sanoo. ”Työvoiman liikkuvuuden kytkeminen tähän teemaan kiehtoo, ja lisäksi odotan innolla monitieteisiä näkemyksiä resilienssistä.”

 

Teknologia oppimista tukemaan

Oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikössä työskentelevä Jonna Malmberg tuo GenZ:aan kasvatustieteiden näkökulman.

”Jo graduni käsitteli teknologia-avusteisia oppimisympäristöjä ja sitä, miten oppimista voidaan tukea. Teknologia on ollut läsnä kaikessa tutkimustyössäni”, hän sanoo. ”Roolini hankkeessa on lähinnä siinä, miten ihmisen kompetenssia ja oppimispotentiaalia voidaan tukea ja vahvistaa erilaisilla teknologioilla.”

Malmberg lähestyy teknologiaa enemmän mahdollisuutena kuin ongelmana: digitalisaation mahdolliset kielteiset vaikutukset oppimiseen eivät ole ainakaan nyt tutkimuksen kohteena. Se toki tiedetään, että liian mutkikas teknologia voi häiritä oppimista.

”Ihmisen oppimispotentiaali ja kompetenssi ovat ennalta olemassa, ja teknologian rooli on siinä, miten niitä voidaan vahvistaa”, Malmberg sanoo. ”GenZ:ssa voin antaa suuntaviivoja sille, mihin suuntaan teknologiaa tulisi kehittää: Miten sitä voitaisiin hyödyntää vaikkapa siinä, että se tunnistaa tunteet tai haastetilanteet oppimisessa ennen kuin ihminen itse tunnistaa niitä. Tai voisiko opettaja tunnistaa teknologian avulla, milloin oppilaat ovat kiinnostuneita tai milloin he eivät ymmärrä jotain.”

Kyseeseen voivat tulla samankaltaiset applikaatiot, joita Oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikkö hyödyntää. ”Teknologiaa voi käyttää sekä oppimisen tukemiseen että sen tutkimiseen. Viime aikoina olemme käyttäneet fysiologisia sensoreita, vähän kuin aktiivisuusrannekkeita. Ne voivat kertoa esimerkiksi stressistä tai kiinnostuksesta, ja tutkimme, voiko sensoreita käyttää oppimisen aikana ilmenevien haasteiden tunnistamiseen.”

GenZ:lta Malmberg odottaa teemojen syventämistä ja monitieteistä yhteistyötä. Oma tutkimusryhmä on jo hakusessa ja tarkennettuja aiheita kehitteillä.

”Yksi voisi olla se, minkä tyyppiset teknologiset sovellukset voivat tuottaa tietoisuutta kognitiivisista prosesseista oppimisen aikana sekä ryhmäoppimisessa.”

 

Käyttäjät mukaan kehittämiseen

Simo Hosio Jokapaikan tietotekniikan tutkimusyksiköstä edustaa selvimmin älyteknologioiden kehittämisen teemaa. Ihmisnäkökulman siihen tuo joukkouttaminen, Hosion pitkäaikainen tutkimuskohde.

”Joukkouttamisessa ihmisiltä kerätään silppusyötettä, jota sitten mallinnetaan kokonaisuudeksi. Hyvä esimerkki on Wikipedia: sen kirjoittajat antavat kukin pienen palan tietoa, jonka infrastruktuuri sitten jäsentää”, hän selittää.

Joukkouttamiseen perustuu myös Hosion luoma Kipuriihi-nettisivusto. Se kokoaa maallikkojen ja lääkärien subjektiivisia arvioita selkäkivun eri hoitomuodoista ja yhdistää ne yleisarvioksi, jonka muuttujat käyttäjä voi valita.

Internet onkin joukkouttamisessa kätevä väline. ”Netissä päästään helposti käsiksi joukkoihin, joita joukkouttamiseen tarvitaan. Päälle luodaan yksinkertaisilla algoritmeilla infrastruktuuri, jotta joukko tuottaa jotain järkevää eikä vain älämölöä. Kun ihmiset ohjeistetaan vaikkapa kertomaan laihdutuskeinoja ja toiseksi kerrokseksi otetaan numeraalista dataa, arvosanoja keinojen toimivuudesta, saadaan joukkouttamisesta esiin joukkoäly.”

Tähän asti Hosio on soveltanut joukkouttamista digitaaliseen terveysteknologiaan, kohteena juuri selkäkivun hoitokeinot sekä dieetit. GenZ:ssa lähestymistapa laajenee älyteknologioihin ylipäänsä, ”co-creation”-ajatuksen mukaisesti.

”Luomme menetelmän, jolla tulevia loppukäyttäjiä saadaan kontribuoimaan teknologian kehitykseen: mitä heidän mielestään on otettava huomioon, kun suunnitellaan vaikkapa käyttöliittymiä. Aluksi rakennamme alustan, jolla Oulun yliopiston opiskelijat pääsevät sanomaan sanansa teknologisiin tutkimusprojekteihin.”

Tavoitteena on valtakunnallinen alusta, jonka kautta mikä tahansa ei-kaupallinen tutkimus voi tuoda käyttäjät mukaan teknologian kehittämiseen. Tekninen toteutus on jotakuinkin selvillä, mutta haasteena on houkutella ihmiset antamaan panoksensa. Asiaan liittyy Hosion tutkimus ”interruptibilitysta” – siitä, milloin ja missä ihmisiä kannattaa häiritä – ja avuksi tulee myös GenZ:n monitieteisyys.

”Millä psykologisilla vivuilla ihmiset saadaan kontribuoimaan, miten heidät voidaan palkita siitä? Tähän tarvitaan varsinkin taloustiedettä. Se, mistä kehitysprosesseihin taiotaan käyttäjiä, on aina ollut ongelma, ja kansallinen vapaaehtoisinfra olisi suureksi hyödyksi.”

Kontribuutioalustan pilotti on tarkoitus toteuttaa vuoden lopulla. Projekti alkoi oman tutkimusryhmän kanssa jo ennen GenZ:aa, mutta hankkeen myötä ”palaset loksahtivat paikoilleen”.

”Olen tosi iloinen, että GenZ:aan on saatu niin hyvä porukka. Yhteishankkeita tuntuu lähtevän hyvin liikkeelle.”

 

GenZ-hankkeen johtaja, englannin kielen professori Pentti Haddington.

Teksti: Jarno Mällinen

 

Viimeksi päivitetty: 12.6.2020