Johtopäätökset
Tutkielmassa esimerkeiksi otetut agentit osoittavat käytännössä, kuinka monenlaisista ohjelmista agentti-, tai jopa älykäs agentti -nimitystä käytetään. Osa agenteista suorittaa hyvin yksinkertaisia toimintoja käyttäjän aloitteesta, eivätkä osoita autonomisuutta, oma-aloitteisuutta saati päättelyä. Teoreettisen tutkimuksen mainitsemista tuntevista agenteista (emotional agents) on turha puhuakaan käytännön sovellutusten yhteydessä. Mutta toisaalta agentit ovat käteviä apuohjelmia, jotka yleensä ovat käyttäjälle hyödyksi alkuopettelun jälkeen. Muutamat agentit toimivat hyvinkin autonomisesti ja "älykkäästi", ja oppiessaan pitempiaikaisessa käytössä koko ajan lisää, ne palvelevat käyttäjää yhä paremmin. Agenttien yhteydessä käytetty sekava terminologia heikentää kunkin ns. agenttiohjelman uskottavuutta. On liikkuvia (mobile), autonomisia (autonomous), älykkäitä (intelligent), yhteistyökykyisiä (collaborative), aloitekykyisiä (initiative) ja reaktiivisia (reactive) agentteja. Useimmat agentit ovat näiden piirteiden sekoituksia, mutta agentissa voi painottua jokin piirre tai kyky, jonka mukaan sitä tyypitellään. Näiden tyyppien rajat ovat häilyviä, toisaalta pelkkä agentti -nimitys on liian laaja kertoakseen ohjelmasta yhtään mitään. Määriteltäessä agentti joksikin joka tekee jotain jonkin toisen puolesta, vaikka agentti rajattaisiinkin ohjelmistoksi ja jokin toinen käyttäjäksi, jää agentti -nimitys edelleen hämäräksi. Agentti -termi ei ole informaatiivinen liian laajasta käytöstä johtuen, sen perusteella ei kannata odottaa ohjelmalta mitään älykkäitä tai uusia piirteitä. Hermans [15.] onkin maininnut erilaisia agenttien määritelmiä olevan enemmän kuin toimivia sovelluksia. Älykkyys sinänsä on ainakin yhtä vaikeasti määriteltävä ominaisuus kuin agenttiuskin, ja agenttien kohdalla sitäkin käytetään turhan laajasti, huolimatta siitä että jonkinlainen käsitys on, mitä älykkyys agenttien kohdalla voisi olla. Älykäs agentti kykenee päättelemään, oppimaan ja/tai toimimaan itsenäisesti.
Älykkäistä agenteista on runsaasti teorioita ja projekteja tiedemaailmassa, käytännön sovellukset ovat kuitenkin aivan toinen maailma. Ne eivät vastaa kuvaa ohjelmasta, jolle voi hiukan vihjaista mitä käyttäjä tarvitsee tai haluaa tehtävän, ja sitten kaikki tapahtuu itsestään, helposti ja hyvin tuloksin. Käyttäjä vapautuisi rutiineista ja vaivalloisesta tiedon etsimisestä delegoiden nämä agentilleen. Ehkä vikaa on myös agenttitutkijoissa ja kaupallisissa tuottajista, jotka luovat ihmisille suuria odotuksia, joiden suhteen agentit ovat usein pettymys. Jo pelkkä "älykäs agentti" -termi herättää monilla tiedonhakijoilla suuria odotuksia, joillekin negatiivisen asenteen jo valmiiksi. Kriittisten näkemyksien mukaan agenttien (väitetyllä) älykkyydellä pyritään toisaalta todistamaan, että tekoälyllä todella on käytännön sovelluksia, ja näin pönkittämään tekoälyn asemaa tieteenä , ja toisaalta markkinoimaan agentteja jotenkin salamyhkäisinä ja ihmismäisinä tiedonhakijoille. Käyttäjät voivat pelätä myös olevansa kyvyttömiä kontrolloimaan agenttia, jos se tekee "itsekseen" asioita, joista käyttäjä ei ole selvillä. Sen vuoksi keskeneräisiä agentteja ei tulisi markkinoida, vaan niiden on oltava turvallisia ja luotettavia käyttäjälle.
Agentit voivat kuitenkin olla suurempi apu tiedonhaussa tulevaisuudessa, kun ne alkavat kommunikoida enemmän toistensa kanssa, ja oppia toisiltaan ja käyttäjiltään. Myös niiden kynnystä palauttaa dokumentteja voisi nostaa. Tällä hetkellä ne eivät paranna radikaalisti tiedon löydettävyyttä hakukoneisiin verrattuna. Liikkuvatkin agentit sortuvat siihen, että tulosjoukossa on liikaa epäolennaisia dokumentteja. Yksi parhaista relevanttien dokumenttien löytäjistä oli agentti, joka hyödynsi useita hakukoneita. Agentit, jotka ilmoittavat muuttuneesta tiedosta, tallentavat dokumentteja off-line tai seuraavat muuten käyttäjän toimintoja, auttavat ja tarjoavat jotakin extraa tavallisiin selaimiin nähden. Kuitenkaan ne eivät ole älykkäitä agentteja, eivätkä usein edes agentteja, jos autonomisuus, ei pelkkä reaktiivisuus, määritellään agentille olennaiseksi piirteeksi.
Voidaan myös miettiä, täytyykö agenttien olla "älykkäitä". Jos niistä on apua rutiinitöissä, ja hyöty suhteessa opetteluun ja käyttöön kuluvaan aikaan sekä tietokoneresursseihin on hyvä, niin ne ajavat silloin asiansa, eikä älykkyys ole välttämätöntä. Mainonnassakin voisi puhua "avustavista agenteista", pelkästään agenteista tai palveluista, ennemmin kuin suureellisesti älykkäistä agenteista silloin kun agentti ei kykene suorittamaan sofistikoituneita toimintoja, myös yllättävissä tilanteissa. Älykäs agentti -termiin liittyy niin paljon tunnelatauksia, että se voi kääntyä mainostettavia ohjelmia vastaan. Useista agenteista paistavat ns. tavallisten hakukoneiden mekaniikka läpi, se on vaan verhottu hauskan käyttöliittymän taakse, joka sinänsä tietysti on lisäarvo.
Agentit ovat koko ajan kehitteillä, ja aika keskeneräisiä versioita työnnetään markkinoille kovan kilpailun vuoksi. Sen vuoksi niiden kokeiluversiot, ja kaupallisetkin versiot, voivat toimia hyvin epävarmasti. Jatkuva ohjelmien kaatuminen turhauttaa, ja käyttäjä siirtyy äkkiä käyttämään vanhaa tuttua hakukonetta. Kaikkia agentteja ei kuitenkaan tarvitse ladata omalle koneelleen, vaan joitakin voi käyttää agentin tuottajan palvelimelta.
Agentit toimivat tällä hetkellä siis hyvin mekaanisesti. Toiveet siitä, että ne voisivat joskus ihmisten lailla ymmärtää haun ja dokumentin sisällön, ja niiden vastaavuudet löytäen näin juuri käyttäjän tarvitsemaa tietoa, eivät vielä täyty. Agentit tarjoavat vaihtoehdoiksi muita lisäarvoja tavalliselle hakupalvelulle; toisten käyttäjien tietojen hyödyntämistä, tietojen tallennusta omalle koneelle resurssien säästämiseksi, ja liikkuvuutta reaaliaikaisesti verkossa. Nämä ovat hyviä piirteitä, mutta silti, ehkä epärealistisiin odotuksiin nähden, agentit ovat pettymys. Ne eivät loppujen lopuksi auta tiedonhakijaa löytämään haluamiaan dokumentteja, ja vain niitä. Ehkä neuroverkkotekniikka kehittyessään voi mahdollistaa paremmin agenttien oppimisen, ja agenttikielet ja kommunikointiprotokollat joskus mahdollistavat agenttien välisen kommunikoinnin. Agenteilla tulisi olla jo valmiiksi jonkunlainen tietämyskanta, käyttäjän kärsivällisyys ei riitä opettamaan ja antamaan palautetta kovin pitkään. Usein tietoa tarvitaan välittömästi ja sitä etsitään sieltä mistä sen uskotaan löytyvän samantien. Agenttien merkitysten hahmottamiseen tarkoitettu SHOE -metadata on mielenkiintoinen aloite upottaa valmiita tietämysrakenteita dokumentteihin, mutta valtavan työläs dokumentin tekijälle, eikä sen käyttö varmaankaan tule yleiseksi. Ehkä sitä voisi yhdistää muihin, yleisemmin käytettyihin, kuten esimerkiksi Dublin Core -formaattiin. Metadataa agentteja varten ei tulisi varmaankaan niin paljon, kuin SHOE -mallissa on määritelty, mutta vähäinenkin lisäinformaatio nimenomaan dokumentin asiayhteyksistä ja läheisistä käsitteistä voisivat olla hyödyksi agenteille. Vielä agentit eivät kiinnittäneet huomiota metadataan. Voidakseen tarjota monipuolista tiedonhakua agenttien tulisi kyetä hakemaan myös monenlaisia tiedostoja. Agentit eivät hae yleensä kuva-, ääni- tai videotiedostoja, ainoastaan tekstitiedostoja. Tekstitiedostoista ne hakevat WWW- ja Usenet -artikkeleita. Multimediatiedostojen haulle on tilausta, ja agentit voisivat pyrkiä kehittymään myös niiden haussa.