Hammaslääketieteen kehittäjä Markku Larmas 1943–2018

Larmas oli perustamassa Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitosta ja työskenteli hammaslääketieteen professorina 1975–2008. 

Oulun yliopiston hammaslääketieteen professori Markku Larmas 1943-2008

Oulun yliopiston hammaslääketieteen professori Markku Larmas menehtyi 75-vuotiaana pitkäaikaiseen sairauteen 26. joulukuuta Turussa.

Markku Larmas syntyi Kajaanissa 28.10.1943 ja pääsi ylioppilaaksi Harjavallan yhteislukiosta 1962. Hän valmistui hammaslääkäriksi Turun yliopistosta 1967 ja väitteli siellä hammaslääketieteen tohtoriksi 1972. Dosentiksi Larmas nimitettiin jo seuraavana vuonna. Vuodesta 1975 lähtien hän toimi Oulun yliopiston hammaslääketieteen professorina. Larmas jäi eläkkeelle vuonna 2008.

Kahtena ensimmäisenä professorivuotenaan hänen toimipaikkansa oli Turun yliopisto, josta käsin Larmas johti uuden hammaslääketieteen laitoksen valmistumista Ouluun. Samalla hän vastasi Turkuun kliinisen vaiheen opintoihin siirtyneiden ensimmäisten Oulun yliopiston hammaslääketieteen opiskelijoiden koulutuksesta. 

Uuden koulutusyksikön valmistuttua 1978 kliininen koulutus käynnistyi, ja Larmas muutti Ouluun. Hän toimi laitoksen ensimmäisenä johtajana vastaten rakentamisen ja uuden laitoksen varustamisen lisäksi henkilöstön rekrytoinnista. Larmas toimi uudelleen laitoksen johtajana vuosina 1997–1999 ja oli yhden kauden lääketieteellisen tiedekunnan varadekaanina.

Markku Larmas oli OYS:n suusairauksien klinikan sivutoiminen ylihammaslääkäri 1989–2008. Hän oli maamme ensimmäisiä kliinisen hammashoidon erikoishammaslääkäreitä ja oli mm. Lääkintöhallituksen työryhmissä linjaamassa alan erikoistumiskoulutusta. Larmas teki myös kliinistä työtä ja toimi viimeisiin työvuosiinsa saakka Kårkullan kehitysvammalaitoksen konsultoivana hammaslääkärinä.

Markku Larmas vietti vuoden USA:ssa tutkijana 1980-luvulla mukanaan vaimo ja kuusilapsinen vauhdikas uusioperhe. Larmas teki merkittävän uran alan kansainvälisissä ja suomalaisissa järjestöissä. Hän toimi esimerkiksi Proceedings of the Finnish Dental Society -julkaisun päätoimittajana 1975–1978 ja Hammaslääkäriseura Apollonian puheenjohtajana 1989–1990. Markku Larmas palkittiin mm. unkarilaisella kunniamerkillä ja Suomen Valkoisen ruusun ensimmäisen luokan ritarimerkillä.

Larmas oli visionääri ja innovaattori, jolla oli laaja tietämys ja kokemus ei pelkästään yliopistomaailmasta, vaan koko yhteiskunnasta ja sen toimivuudesta. Hän ei kaihtanut käyttää julkisuutta ja sanaista miekkaansa mediassa jo 1970-luvulla saadakseen Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen toiminnan alkuun ja sille tarvittavat laite- ja henkilöresurssit. 

Hän oli pidetty ja kysytty asiantuntija median halutessa tieteellistä taustaa suun terveyteen tai muihin ajankohtaisiin asioihin. Vielä eläköitymisensä jälkeen hän oli ahkera mielipidekirjoittaja mm. Helsingin Sanomissa.  Kommentit ja aiheet vaihtelivat homerakennuksista ja uudesta yliopistolaista aina kansallisiin potilastietojärjestelmiin ja lääkäri- ja hammaslääkäritarpeeseen.

Hänen johtajuuteensa kuului laitoksen jokaisen henkilöstöryhmän kuuleminen ja arvostaminen. Markun puoleen saattoi kääntyä kysymään neuvoa ja keskustelemaan asiassa kuin asiassa. Hän antoi aikaansa ja jakoi kokemustaan meille nuoremmille myös akateemisesta maailmasta perinteineen.  Suomen Hammaslääkäriseuran puheenjohtajana ollessaan 1990-luvun alussa hän aloitti perinteen valmistujaisjuhlista, jotka edelleen jatkuvat jokaisella hammaslääketieteen laitoksella. Juhlaan kuuluu myös vuoden opiskelijan valinta stipendeineen.  

Tutkijana Markku Larmas oli harvinaisen monipuolinen: hänen tutkimuksensa kattoivat käytännöllisesti katsoen kaikki kariologian osa-alueet mikrobiologiasta ja molekyylibiologiasta epidemiologiaan ja paikkojen kestävyyteen. Larmas oli monella alalla edelläkävijä. Hän mm. kehitti ensimmäisen vastaanotolla käytettävän mikrobitestin ja oli ensimmäisten joukossa hyödyntämässä sähköisten potilastietojen louhintaa epidemiologisessa tutkimuksessa. Larmaksen jo 1970-luvulta esittämät ajatukset hammaspulpan roolista karieksen etenemisen säätelyssä ovat saaneet vahvistusta 2000-luvullla ja ovat nykyään aktiivisen tutkimuksen kohteena. Larmas julkaisi yli 150 tieteellistä alkuperäisartikkelia sekä lukuisia katsausartikkeleita, oppikirjakappaleita ja kirjeitä kansainvälisissä julkaisusarjoissa. Hän myös ohjasi toistakymmentä väitöskirjaa. Larmas johti isoa EU-projektia 1990-luvulla, jonka puitteissa hän teki yhteistyötä ja useita matkoja Ruotsiin, Saksaan, Sveitsiin ja Kreikkaan.

Markku Larmas oli innovatiivinen myös kouluttajana ja opettajana, eikä kaihtanut käyttää visioitaan toteuttaessaan sangen moderneja menetelmiä jo 1970-luvun lopussa. Mikrobiologiaan suuntautuneena uranuurtajana hän lanseerasi suun mikrobidiagnostiikan rutiinitoimenpiteeksi perusopetuksessa tavalla, jota hammaslääkärit ovat sen jälkeen käyttäneet työssään ja kaikki Suomen tiedekunnat opetuksessaan.

Larmas oli myös aikaansa edellä korostaessaan diagnoosin tekemisen ja kirjaamisen tärkeyttä hoidon perustana. Erityinen mielenkiinnon kohde oli ICT-10 tautiluokituksen hammaslääketieteelliset nimikkeet ja se, miten pää- ja sivudiagnooseja käytetään sähköisissä potilastietojärjestelmissä.

Ohjaajana Larmas oli kannustava ja kärsivällinen ja hänellä oli aina aikaa oppilailleen niin pienissä kuin suuremmissakin ongelmissa.  Hän oli kaikessa toiminnassaan opiskelijan puolella painottaen, että on muistettava myös elää opiskeluaikana. Hänen opetusfilosofiansa oli malliopettaminen – opettamalla oppii – ja kaiken opettamisen tulee perustua vankkaan tieteelliseen pohjaan.

Larmaksen luennot eivät koskaan olleet tylsiä, hän pystyi värittämään aihetta kuin aihetta omakohtaisilla kokemuksilla ja yleissivistystä osoittavilla anekdooteilla. Larmas olikin opiskelijoiden arvostama auktoriteetti. Hänen kunniakseen oli vanhassa ja on myös vuonna 2017 valmistuneessa opetusklinikassa nimetty Markuksen aukio. Oulun opiskelijat juhlistavat edelleen kevättä järjestämällä huhtikuun lopussa perinteisen Markuksen päivän juhlan. 

Markulla oli oma erityinen huumorintajunsa, hän oli suomen kielen virtuoosi niin puhujana kuin kirjoittajanakin ja mainio seuramies. Hän julkaisi ison joukon oivaltavia kolumneja, joista koottiin Kuspiän pakinat –teos. Larmas oli myös lojaali työtoveri ja kollega. Hän aina tuki, kannusti ja puolusti omiaan.

Eläköidyttyään ja palattuaan perheensä luo Turun seudulle hän oli edelleen kiinnostunut rakentamansa laitoksen menestyksestä, vieraili usein tiedekunnassa ja piti meihin työtovereihin ja ystäviin säännöllistä yhteyttä.

Markku oli huolehtiva ja rakastava perheenisä, joka johdonmukaisesti kohteli tasapuolisesti niin omia kuin myös puolisonsa lapsia. Larmas vietti mielellään aikaansa niin Lapin luonnossa, Turun saaristossa kuin Unkarin maisemissakin perheensä kanssa. Eläkepäivien harrastukset olivat kulttuuripainotteisia.  Larmas kirjoitti eri foorumeihin ja oli säännöllinen vieras niin Turun Filharmonisen orkesterin konserteissa kuin Turun elokuvateattereissakin.

Markku Larmaksen elämäntyö oli Oulun hammaslääketieteen koulutuksen käynnistäminen ja sen aseman vakiinnuttaminen. Hän vaikutti myös siihen, että hammaslääketieteen opetus säilyi Oulussa 1990-luvun koulutusleikkausten yhteydessä. Opetusyksikkö on edelleen perustajansa näköinen ja Markun työ tulee vaikuttamaan erityisesti pohjoissuomalaisten, mutta myös kaikkien suomalaisten suun terveyteen pitkälle tulevaisuuteen.

Kyösti Oikarinen, Aune Raustia, Leo Tjäderhane, Vuokko Anttonen, Marita Niinikoski-Larmas

Kirjoittajat ovat Markku Larmaksen työtovereita, oppilaita ja ystäviä sekä puoliso.

Viimeksi päivitetty: 12.2.2019