Maantiede terveyspalvelujen avuksi

Oulun yliopiston SOLOGS-hanke selvittää Pohjois-Pohjanmaan sote-palvelujen parasta sijaintia ja järkevintä logistiikkaa. Syksyllä 2020 päättyvän hankkeen tulokset herättävät jo kiinnostusta.

Terveyskeskusverkon harventaminen on toistuva puheenaihe. Jos terveyskeskuksia tai terveysasemia lakkautetaan, niin missä siitä koituisi vähiten haittaa? Tai miten niitä kannattaisi siirrellä, jotta ne olisivat mahdollisimman monen ulottuvilla?

Yksi ratkaisun avain on maantieteellinen paikkatieto, jonka pohjalta voidaan laskea melkeinpä minkä tahansa kohteen saavutettavuus. Oulun yliopiston SOLOGS-hankkeessa tutkitaan, miten Pohjois-Pohjanmaan sote-palvelut olisi saavutettavuuden näkökulmasta järkevintä järjestää.

”Saavutettavuusanalyysissa voidaan huomioida kattavasti eri muuttujia, kuten kilometrit, nopeusrajoitukset, kustannukset, hidastavat risteykset…” luettelee tutkimusjohtaja Ossi Kotavaara Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutista. ”Me painotamme liikkumisen helppoutta ja matka-aikaa, mutta otamme huomioon myös vähähiilisyyden.”

Pyrkimys hiilidioksidipäästöjen vähäisyyteen ei ole ristiriidassa palvelujen saavutettavuuden kanssa, sanoo SOLOGSin projektipäällikkö Timo Pohjosenperä Oulun yliopiston kauppakorkeakoulusta.

”Jos terveyspalveluihin on helppo mennä ja tavarat liikkuvat niihin järkevästi, vähähiilisyys seuraa siitä aika automaattisesti.”

SOLOGSin toisena kärkiteemana onkin tavaroiden liikkuminen eli terveyspalvelujen materiaalikuljetusten logistiikka. Molempien teemojen tulokset ovat vasta valmistumassa, mutta alustavia havaintoja on jo syntynyt.

 

Palveluja tien päälle?

Ensinnäkin, maaseudulla saavutettavuus perustuu etupäässä autoliikenteeseen. ”Maaseudun joukkoliikenne ei ole siinä kunnossa, että palveluita voisi rakentaa sen varaan”, Pohjosenperä sanoo.

Näin laskien Pohjois-Pohjanmaan terveyspalveluverkosto näyttää yllättävän hyvältä, toteaa Kotavaara. ”Lähinnä Yli-Iin ja Kuusamon pohjoisosissa saavutettavuutta voisi parantaa lisäämällä terveysasemia. Ja kun katsotaan kokonaissaavutettavuutta, vähäisin merkitys on maakunnan eteläosien pienimmillä terveysasemilla.”

Seuraavaksi selvitetään, onko joidenkin terveyskeskusten saavutettavuus niin hyvä, että niihin kannattaisi tuoda lisää palveluita, kuten erikoissairaanhoitoa. Tämä vähentäisi matkoja OYSiin, jossa Pohjois-Pohjanmaan erikoissairaanhoito nyt tapahtuu.

Kysymys liittyy SOLOGSin kolmanteen kärkiteemaan, liikkuviin palveluihin. Jos vaikkapa ortopedi kiertäisi maakunnassa ja ottaisi päivässä vastaan parikymmentä ihmistä, miten hän tavoittaisi suurimman asiakaspotentiaalin?

Tulokset eivät vielä ole valmiit, mutta Koillismaalta on tarjolla esimerkinomainen laskelma: 15 palveluautoreittiä vähentäisi kuljettuja kilometrejä, matka-aikoja ja hiilidioksidipäästöjä noin puolella. Tämä tosin koskee perusterveydenhuoltoa, ja asiakasmäärät jäävät pieniksi.

Liikuttelun kannattavuuteen vaikuttavat toki muutkin tekijät, kuten eri palvelujen laitteistot ja kustannukset. Tarkempi pohdinta jääkin terveydenhuollon asiantuntijoille, jotka voivat huomioida myös palvelujen sisältövaatimukset.

Toisin kuin maaseudulla, Oulussa joukkoliikenne on saavutettavuuden kannalta keskeisessä asemassa. ”80 prosenttia alueen väestöstä pääsee terveyspalveluihin puolessa tunnissa bussilla tai kevyellä liikenteellä”, Kotavaara sanoo.

Parantamisen varaa löytyy silti. ”Läheskään kaikki terveyskeskukset tai -asemat eivät sijaitse joukkoliikennereittien varrella. Esimerkiksi Tuirassa ja Haukiputaalla niiden kohdalla ei ole bussipysäkkejä.”

Tutkijat huomauttavat myös, että kokonaissaavutettavuus Oulussa paranisi, jos terveysasemia olisi pari kolme lisää. Autoilijoiden kannalta hyvältä paikalta näyttäisi Maikkula, ja kun joukkoliikenteen käyttäjät otetaan laskuihin mukaan, esiin nousevat Korvensuora ja Jääli.

 

Kohti yhteiskuljetuksia

Materiaalilogistiikka-teeman osalta tutkijat laskivat kaksi ääriesimerkkiä: ensimmäisessä terveyskeskusten omat kuljetusautot käyvät noutamassa tarvikkeet keskusvarastolta Oulussa, toisessa jakeluauto kiertää ja käy viikon aikana kerran eri terveyskeskuksissa.

Ensin mainittu esimerkki ei ole kuvitelmaa. ”Moni terveyskeskus järjestää kuljetukset itse”, Pohjosenperä sanoo. ”En tiedä, mistä se johtuu. Onko syynä se, että perusterveydenhuolto ei ole sairaanhoitopiirin vaan kuntien vastuulla?”

Joka tapauksessa kiertävän kuljetusauton tuoma kilometri- ja aikasäästö olisi laskuesimerkissä 70 prosentin luokkaa. Hiilidioksidipäästöt vähenisivät vajaalla 40 prosentilla.

”Jakelureitit saadaan algoritmilla mahdollisimman tehokkaiksi. Pohjois-Pohjanmaalle riittäisi viisi reittiä.”

Tällainen toiminta edellyttäisi entistä suurempaa suunnitelmallisuutta, tarpeiden ennakointia kaikkien toimijoiden kesken. Se saattaisi säteillä muuhunkin toimintaan, kun järkevämpi tavarantoimitus jättäisi terveydenhoitohenkilöstölle aikaa keskittyä omiin tehtäviinsä.

”Väitän, että paikkatietoon pohjautuvalla kehittämisellä saadaan aikaan paitsi kustannustehokkuutta, myös parempaa palvelua”, Pohjosenperä summaa ja uskoo valmistumassa olevien tulosten vaikutusmahdollisuuksiin.

”Näyttää siltä, että SOLOGSin sidosryhmiin kuuluvat kuntayhtymät, sairaanhoitopiirit ja yritykset janoavat tietoa. Kysymyksiä tulee paljon.”

 

Teksti: Jarno Mällinen
Kuvat: Juha Sarkkinen. Pääkuvassa Timo Pohjosenperä (vas.) ja
Ossi Kotavaara.

 

SOLOGS-projektin rahoitukseen osallistuvat Euroopan aluekehitysrahaston (Pohjois-Pohjanmaan liitto) lisäksi Coronaria Hoitoketju Oy, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Oulun kaupunki, Oulunkaaren kuntayhtymä, Kallion peruspalvelukuntayhtymä, Peruspalvelukuntayhtymä Selänne, Sosiaali- ja terveyspiiri Helmi ja Pohjois-Suomen laboratoriokeskuksen liikelaitoskuntayhtymä (NordLab).

Viimeksi päivitetty: 12.12.2019