Lämpötilan laskiessa muodostetaan soluihin glyserolia, jonka ansiosta solun jäätymispiste alenee.

Glyseroli estää jäätymistä. Sitähän on ihminenkin käyttänyt ns. pakkasnesteenä.

Solujen sisällön jäätyminen on kohtalokasta kaikille eliöille - myös pakkasia sietäville selkärangattomille.

Selkärangattomien valmistautuminen talveen merkitsee mm. sitä, että torjutaan solujen jäätymistä. Torjuntakeinoja ovat mm.:

- Vettä poistetaan soluista, jolloin nesteiden jäätymispiste alenee. Myös soluväleissä olevan veden jäätyminen väkevöittää solunestettä (vetämällä vettä solun sisältä).

- Vettä sidotaan kolloidihiukkasiin, jolloin soluneste väkevöityy. Kun sitoutuneen veden määrä on esim. 5-15% solun vesimäärästä, pysyy vesi jäätymättä vielä 30 asteen pakkasessa.

- Lisätään solunesteen glyserolipitoisuutta, jolloin jääkiteiden kasvu soluissa estyy. Glyserolia voi olla muutamia prosentteja eläimen tuorepainosta. Sitä muodostuu eläimillä syksyisin varastoaineena olevasta glykogeenista.

- Lisätään solunesteen kykyä alijäähtyä (= neste pysyy sulana pakkasessa). Jos vedessä ei ole jäätymiskeskuksina toimivia hiukkasia, ei se hevin jäädy. Täysin puhdas vesi pysyy jäätymättä 40-50 pakkasasteisena.