Päävalikko:

Neljä vuodenaikaa

Valitse tästä haluamasi vuodenaika:

KEVÄT

KESÄ- tässä on, ole hyvä!

 


Kesäaika... (alkuosa)

Täältä 'Kesäaika' (loppuosa)

Pohjolan valorytmi tunnetaan pitkästä kesäpäivästään ja lyhyestä talvipäivästään. Toukokuun alussa on aurinko horisontin yläpuolella Oulussa n. 17 tuntia ja Utsjoella n. 19 tuntia. Utsjoella pysyttelee aurinko toukokuun 17. päivästä lähtien horisontin yläpuolella heinäkuun 26. päivään saakka, siis yli kaksi kuukautta. Vielä Sodankylässäkin on yötöntä yötä toukokuun lopusta aina heinäkuun 10. päivän tienoille, siis yli kuukuden. Lisää: valorytmi! ja täällä vielä lisää!

Ilmatieteilijät eivät kuitenkaan yleensä ota kesän aikamerkkejä auringosta vaan lämpötiloista. Kun vuorokauden keskilämpötila ylittää (pysyvästi) +10°C rajan, alkaa terminen kesä. Se päättyy, kun tämä lämpöraja syksyllä alitetaan (pysyvästi). Näin mitatun kesän pituus on esim. Kajaanissa kesäkuun alusta syyskuun alkuun (n. 3 kk) ja Inarissa kesäkuun lopusta elokuun 20.päivän tienoille (n. 2 kk). Lounaisimmassa Suomessa kesä on noin 4 kuukautta pitkä.

Kasvukauden pituus määritetään hieman eri raja-arvoja käyttäen kuin edellä kuvatut kesän raja-arvot. Kasvukausi alkaa (meillä käytössä olevan määritelmän mukaan) silloin, kun vuorokauden keskilämpötila ylittää +5°C ja päättyy syksyllä vastaavasti kun keskilämpötila alittaa +5°C. Näin määritelty kasvukauden pituus on käytössä ennekaikkea maatalouden piirissä, mutta kyllä se antaa yleiskuvan muunkin luonnon reaktioista (mm. fenologia) lämpötilaan. Tosin kaikki kasvu luonnossa ei tietenkään ole sidottu juuri +5°C lämpötilaan. Esim. monet jäkälät kasvavat jo alemmissakin lämpötiloissa ja viettävät lepokautta keskikesällä, jolloin niille on liian kuivaa ja kuumaa. Jotkut siemenkasvitkin (vrt. esim. kevätkukkijat!) aukaisevat kasvusilmunsa ja kukkivatkin jo +5° alapuolella olevissa keskilämpötiloissa. Karttakuva kertoo, että Lapin pohjoisosissa on kasvukauden pituus vain noin kolme kuukautta pitkä, kun se eteläisimmässä Suomessa on puoli vuotta.

.

Tehoisa lämpösumma puolestaan kertoo, paljonko lämpöä kesän mittaan kaikkiaan kertyy tietyllä paikalla/alueella.Tässäkin pidetään +5 asteen vuorokauden keskilämpötilaa raja-arvona. Siis jos eilen oli vuorokauden keskilämpötila vaikkapa +21°C, kertyy siitä tehoisaa lämpösummaa 21-5=16°C (raja-arvo +5). Ja jos tämän vuorokauden keskilämpötila puoletaan on +15 astetta, kertyy siitä 15-5= 10° tehoisaa lämpösummaa. Eli eiliinen ja tämä päivä yhteensä: 10+16=26°C.

Kesän mittaan kertyy Lapissa - kuten kartta kertoo - noin 500 astetta tehoisaa lämpösummaa, eteläisimmässä Suomessa lähes 3 kertaa enemmän.

 

Kartassa (yllä) esitetyt lämpösummat on mitattu 2 metrin korkeudessa olevista sääkojuista, meteorologisilta asemilta. On huomattava, että esim. maan pinnalla kertyy lämpöä kesän mittaan aivan eri tavalla kuin puiden latvuston tasolla. Kartassa on kesän lämpösummat laskettu harvalukuisten sääasemien tietojen lisäksi myös käyttäen maaston relatiivisia korkeuseroja hyväksi. Kesällähän lämpötila alenee ylöspäin siirryttäessä: laaksoissa (jokivarsilla yms.) on lämpimämpää kuin ylempänä olevissa maastokohteissa (esim. tuntureilla). Tämä ero on meillä noin 0.8°C jokaista 100m korkeuseroa kohti.

Lämpösummaa kertyy eri vuosina eri tavoin, toisinaan nopeasti, toisinaan hitaasti. Lisää: Lämpösumman kertyminen!

Pohjoisessa kesän tulo viivyttelee... Usein vasta juhannuksen jälkeen alkaa tuntua todella kesäiseltä. Hyttyslaumatkin tulevat vasta kesäkuun lopulla. Siis oikea kesäkuu olisi heinäkuu - ei kesäkuu!

Lapin pohjoisosissa on heinäkuun keskilämpötila noin +10°C, eli sama viileys, joka muuallakin pohjoisessa on metsänrajan tuntumassa.

Hellepäivät (lämpötila yli +25°C) ovat pohjoisessa varsin vähälukuisia, mutta eivät sentään aivan tuntemattomia. Hallayöt (halla = pakkasta yöllä maanpinnan tasossa kasvukauden aikana) ovat Lapissa sensijaan aika yleisiä varsinkin jo elokuussa. Myös keväisin - ennen juhannusta - niitä saattaa esiintyä. Silloin ne ovatkin varsin turmiollisia luonnonkasveillekin, joiden kasvu on parhaimmillaan ja solukot arimmillaan. Prof. M.J. Kotilainen käytti termiä 'Limes frigoris vernalis' (=keväthallojen raja). Tämän rajan hän sijoitti Pohjanmaan ja Peräpohjolan rajoille. Mm. monet sanikkaiset ja kämmekät ovat hallanarkoja, eivätkä pääse levittäytymään Lappiin keväthallojen vuoksi.

Kuivahkon kevään ja alkukesän jälkeen alkaa sateenmäärä vähitellen kasvaa kohti syksyä. Keväällä on kuitenkin maaperä saanut kosteutta sulavasta lumesta, joten varsinaista pahaa kuivaa kautta ei pohjoisessa yleensä ole. Vaikka sateenmäärä jääkin pohjoisessa vähäisemmäksi kuin etelässä, riittää se silti viileässä ilmastossa pitämään yllä maaperän kosteutta.

Pari esimerkkiä lämpösumman ja
kasvien fenologian välisistä korrelaatioista:

1) Metsänrajan männyn kasvu.

Varsinkin hyvin kylmät kesät lyövät leimansa kasvuun. Utsjoella oli kesä v. 1968 erittäin kylmä (lämpösummaa kertyi vain 387°, kun kertymä havumetsien rajan tienoilla normaalisti on n. 600°). Versojen pituuskasvu riippuu pohjoisessa paljolti edellisen kesän lämpöolosuhteista; saadaanko fotosynteesissä kasvua varten tarvittavaa energiaa varastoon? Versojen pituuskasvu jäikin kesällä 1969 minimaaliseksi; energiaa ei ollut varastoissa. Kesä 1970 puolestaan oli varsin lämmin; lämpösummaa kertyi normaalia enemmän eli 823°. Seuraavan kesän (1971 pituuskasvu kasvu olikin hyvä (kuvan tilanteessa pituuskasvu ei ollut vielä päättynyt).

Utsjoen Kevolla - ja kaikkialla pohjoisessa männyn sietokyvyn äärirajoilla - näkyy kasvun riippuvuus lämpösummasta varsin selkeästi. Etelämpänä tämä asia ei näy yhtä selkeästi; siellä ei lämpösumma muodostu juuri koskaan sellaiseksi minimitekijäksi kuin se on männyn pohjoisrajalla.

Neulasten pituuskasvu näyttää riippuvan ennekaikkea kysyisen kesän (ei siis edellisen kesän) olosuhteista: niinp kylämä kesänä (1968) neulaset jäivät lyhyiksi, mutta kasvoivat pitkiksi lämpimänä kesänä 1970.

2) Metsävarpujen kukinnan ajankohta.

Kuvassa on tarkasteltu mustikan ja puolukan kukinnan ajankohdan riippuvuutta varputason lämpösummasta. Korrelaatio on selkeä: kylmänä kesänä 1985 sekä mustikka että puolukka kukkivat parisen viikkoa myöhemmin kuin lämpimänä kesänä 1984. Kuitenkin kukinta tapahtui molempina kesinä suunnilleen samassa lämpösummassa (mustikka kukki, kun lämpösummaa oli kertynyt n. 100° varputasossa, puolukka kukki puolestaan molempina kesinä n. 250° lämpösumman kohdalla. Varmastikin myös maaperän lämpötila ja sen hidas nousu kohti loppukesää vaikuttaa kasvuun, vaikkei se näykkään näitä kahta vuotta vertailtaessa.

Tunnettu metsäntutkijamme prof. Risto Sarvas osoitti aikanaan, että mm. puiden kukinnan ajankohta riippuu paljolti ao. kesän lämpösumman kertymisestä: kylmänä kesänä kukinta myöhästyy, lämpimänä kesänä puut kukkivat jopa viikkoa kahta aikaisemmin. Mutta kukinta tapahtuu aina - olipa sitten kylmä tai lämmin alkukesä - silloin, kun lämpösummaa on kertynyt tietty määrä. Eri kasvilajit "vaativat" tietysti "oman lämpösummansa" ennenkuin kukkivat. Kasveilla on ns. sisäinen kello, joka saa aikamerkkejä mm. lämpösummasta (tai jostakin sitä vastaavasta lämpötilan "mittarista"). Kello sitten näyttää kasville, että nyt olisi aika kukkia (tai siirtyä johonkin muuhun elämä vaiheeseen: myös esim. lehtien puhkeaminen, siementen kypsyminen tai talveen valmistautuminen riippunevat tästä kellosysteemistä).

Lisää esimerkkejä lämpötilan ja kasvien kasvun välisistä suhteista löydät mm. luvusta Ekologia/Moni-ilmeinen ilmasto. Lisätietoja myös: Suomen metsien kasvu nyt ja ennuste kasvihuoneilmaston aikaan! ja Metlan fenologinen seuranta!

Kesäaika jatkuu täällä (loppuosa)!

Tästä muut vuodenajat!

Tästä Päävalikkoon!