Kasvillisuuden perusyksikkö on kasvusto. Kasvusto on luonnossa nähtävissä oleva lajikoostumukseltaan ± yhtenäinen kasvipeitteen osa (esim. kasvipeitteeltään homogeeninen metsikkö, rantaniitty tai tunturipaljakan osa). Kasvustot voidaan ryhmitellä ja näin muodostaa ± samanlaisista kasvustoista kasvustotyyppejä.

Metsätyyppi
Tietty metsätyyppi käsittää kaikki ne metsiköt, joilla - puuston ollessa hakkuukypsää ja normaalisti sulkeutunutta - on likimain samanlainen kasvupeite, mikäli tämä on saanut kehittyä häiriintymättä. Tässä siis nojaudutaan pääasiassa kasvustotyyppi-käsitteeseen. Lehdoissa lienee vaikeinta erotella metsätyyppejä toisistaan, kun aluskasvillisuus vaihtelee paljon...

Mutta lisäksi:
Samaan metsätyyppiin kuuluvat myös kaikki ne metsiköt, joiden aluskasvillisuus eroaa näin määritellystä tilapäisesti, esim. metsikön erilaisesta iästä, hakkuista, kuloista yms. seikoista johtuen. Hakkuiden tai kulojen jälkeinen kasvillisuus saattaa kuitekin usein paljonkin poiketa sukkession loppuvaiheen kasvillisuudesta. Täten meetsätyyppiteoria kaipaa ehkä lisäselvityksiä.

Kasvustotyyppi ei yleensä ota huomioon ajan myötä tapahtuvia muutoksia, kuten metsätyyppi tekee. Osittain tämä johtunee siitä, että monien kasvustotyyppien sukkessiot (=ajan myötä tapahtuvat muutokset) ovat vielä huonosti tunnettuja.

Tietenkin tuo em. tilapäisyys on suhteellinen käsite. Esim. jos laidunnus tai lannoitus on jatkuvaa ja voimakasta, muuttuu kasvipeite lopulta niin paljon, että samasta metsätyypistä ei enää voi puhua. Näin saattaa käydä esim. poronlaidunnusalueilla, jos poroja on liian paljon käytettävissä oleviin rtavintovarastoihin nähden (ylilaidunnus). Purot syövät jäkälät ja lehtipuut, ja tallaavat maan, jolloin koko metsäekosysteemi muuttuu. (Artikkeli: Simo Hannelius, 2005). Metsäekosysteemi on tietenkin (lähes) lopullisesti tuhottu silloin, kun metsä on hakattu ja maapohja peitetty vaikkapa pellolla tai asfaltilla!

Kulot ja metsäpalot vaikuttavat suuresti metsän aluskasvillisuuteen, mutta alkuperäinen tilanne saattaa palautua vuosien kuluttua. Pienikin kulo tuhoaa kuivilla kankailla aluskasvillisuuden. Jos humuskerros (kangasturve) on paksu, ei se tuhoudu muuta kuin pintaosistaan.

Metsäpalon (tai hakkuun) jälkeen Pohjois-Suomen kuivahkoilla ja tuoreilla kankailla yleistyvät esim. maitohorsma ja/tai metsälauha kukkimaan. Ne pysyvät runsaina noin 3-6 vuotta palon jälkeen. Pian myös esim. puolukka kasvattaa uusia versoja kulolta säästyneistä maansisäisistä osistaan. Sensijaan variksenmarjan ja kanervan uusi kasvu tulee näkyviin vasta muutaman vuoden kuluttua. Koivun ja haavan vesaikkoa (ja paremmille maille mm. vattua) muodostuu paloalalle (tai hakkuualalle) ennen havupuiden uusiutumista. Kookkaampien jäkälien palautuminen kestää kestää jopa vuosikymmeniä; poronjäkälä saavuttaa täyden mittansa 15 - 30 vuodessa.

Ja vielä:
Kukin metsätyyppi esiintyy vain tietyllä alueella (vrt. metsätyyppien aluejako!). Tietyllä kasvustotyypillä voi olla laajempikin ilmastollinen levinneisyysalue. (Tosin myös puhtaista kasvustotyypeistä saattaa tarkempi tutkimus löytää selkeitäkin alueellisia eroja.)

Yhtenä metsätyyppiteorian perustana on ajatus, että vaikka maaperä- ym. kasvupaikkatekijät muuttuvatkin alueellisesti portaattomasti (vähitellen), kasvipeite muuttuu portaittain muodostaen näin eri metsätyyppejä. Tähän on syynä lähinnä lajien välinen kilpailu.

Kaikki tutkijat eivät hyväksy portaittaisuutta kasvipeitteessä, vaan näkevät kasvillisuuden alueellisen vaihtelun jatkumona (vähittäisenä).

Metsätyyppien määräytymiseen vaikuttavat monet muutkin ekologiset tekijät, mm. maaperän raekoostumus ja viljavuus sekä lajittuneen maan kerroksellisuus (ovatko juuristot vähä- vai runsasravinteisessa maan kerroksessa), metsäpohjan ikä (mm. podsoloituminen), lisäksi esim. puuston laatu (puulajit), puuston tiheys (puuston varjostus, vaikutus sademäärään yms.) ja tietenkin monet ilmastotekijät. Kuitenkin metsäkasvillisuus vaikuttaa omaan ekologiaansa ehkä vähemmän kuin suokasvillisuus soilla.

Suotyyppien määrittely poikkeaa jonkin verran metsätyyppien määrittelystä.