Promootioperinne

HISTORIAA

Lähde: Kyösti Julku, Promootioperinne, Oulun yliopisto 1972, Oulu

Yliopistojen toiminnan vakiinnuttua 1200-luvulla alkoivat eri tilaisuuksissa järjestetyt seremoniat kehittyä loisteliaiksi näytelmiksi. Tämä koski ennen muuta conventus publicusta Bolognan yliopistossa ja sen mukaan järjestetyissä yliopistoissa sekä inceptiota Pariisissa ja yleensä pohjoisempana. Promootioseremoniat eivät olleet mikään ainutlaatuinen tapahtuma keskiaikaisessa elämässä, vaan ne liittyivät kiinteästi tapoihin, joita muissa yhteisöissä noudatettiin: tohtoriksi tai maisteriksi tuleminen merkitsi uuden jäsenen ottamista korporaatioon, tiedekuntaan.

Bolognassa tohtorintutkinto jakautui kahteen osaan, privata ja publica. Seremoniat kuuluivat jälkimmäiseen, publicaan. Vähän ennen promootiopäivää lisensiaatti kiersi kaupungilla kutsumassa virkamiehiä ja ystäviään promootioon. Kierros tehtiin ratsain arkkidiakonin (vastasi kansleria), pedellien ja promoottorina toimivan tohtorin saattamana. Määrättynä päivänä lisensiaatti saapui tuomiokirkkoon promoottorin ja opiskelutovereidensa kanssa.

Ensiksi lisensiaatti piti puheen ja esitti väitteen jostakin juridiikan ongelmasta. Ennalta valitut opponentit hyökkäsivät nyt väitettä vastaan, ja näin alkoi tulevan tohtorin ensimmäinen ja näin väitös, jossa hän oli opettajan osassa. Väittelyn jälkeen promoottori esitteli lisensiaatin arkkidiakonille, joka puolestaan piti kiitospuheen ja antoi lisensiaatille luvan opettaa lainoppia. Promoottori varusti nyt tohtorin oppiarvoon kuuluvilla merkeillä.

Pariisin yliopistossa seremoniat keskittyivät niinikään valmistumisprosessin jälkimmäiseen osaan, siis inceptioon. Edellisenä iltana järjestettiin juhlallinen väitöstilaisuus, ns veseriae. Varsinainen inceptio tapahtui tiedekunnan edessä, missä kandidaatti piti luennon ja sai sen jälkeen maisterin birettan ja kirjan. Tervehdysten jälkeen hän otti paikkansa kateederissa. Illalla promovendi luonnollisesti järjesti pidot maistereille ja ystä villeen. Pariisissa oli myös alempi baccalaureuksen oppiarvo, ja sen loppuvaiheessa, examen determinantium, pyrittiin noudattamaan, tosin vaatimattomammassa muodossa, samoja tapoja kuin maisterinvihkiäisissä. Pariisissa kuului promootioon myös tapa vannoa vala rehtorille, tiedekunnalle ja kansakunnalle.

Bolognan ja Pariisin esikuvien pohjalta kehittyivät myös muiden yliopistojen promootiotavat jo keskiajalla täyteen kukoistukseen saaden hyvinkin monimutkaisia ja loisteliaita muotoja.

PERINTEET UPPSALAN KAUTTA SUOMEEN

Pohjoismaihin yliopistolaitos tuli varsin myöhään, kun Upsalan yliopisto perustettiin vasta vuonna 1477. Niinpä suomalaisten ylioppilaiden olikin käytävä hakemassa akateeminen oppi kauempaa. Upsalan yliopisto veti puoleensa osan suomalaisista opiskelijoista.

Ensimmäinen tarkkaan tunnettu promootio järjestettiin vuonna 1600, jolloin promovoitiin 15 baccalaureusta ja 7 maisteria eli tohtoria. Promootion vaiheet tunnetaan varsin hyvin, koska promoottori Laurentius Paulinus Gothus julkaisi pian promootion jälkeen promootiokertomuksen "Panegyris philosophica".

Promoottorin puheen jälkeen 15 baccalaureusta vannoivat olevansa esivallalle kuuliaisia. Promoottori seppelöi nyt baccalaureukset ruutaseppeleillä, koska laakeriseppeleitä ei voitu hankkia. Sen jälkeen julistettiin promovendit baccalaureuksiksi.

Jäljellä oli vielä 7 maisterin eli tohtorin vihkiminen. Nämä baccalaureukset julistettiin nyt maistereiksi ja heille luovutettiin arvonsa merkit ja etuudet. Ensiksi tapahtui nousu kateederille, mikä symboloi sitä, että promovendi oli saanut jus tenendae cathedrae, oikeuden opettaa yliopistossa.

Seurasi kirjaseremonia. Ensin kirja avattiin, mikä kuvasti jatkuvaa opiskelua, ja sen jälkeen se suljettiin, mikä puolestaan kuvasi, että opinnot olivat päättyneet ja että tiedot oli omaksuttu. Sitten pantiin promovendien päähän purppuranpunainen maisterinhattu, joka oli oppineisuuden hyveiden ja vapauden symboli.

Sen jälkeen seurasi sormuksen paneminen promovendin sormeen. Sormuksella oli tehtävänä muistuttaa velvollisuudesta tiedettä kohtaan ja niistä etuisuuksista, jotka nyt promovendille maisterina kuuluivat. Vielä seurasi promoottorin onnittelu sekä muodollinen tutkinto, jossa promovendit osoittivat oppineisuutensa. Lopuksi ultimus kiitti Kaarle herttuaa ja muita paikalla olleita arvohenkilöitä.

Upsalan promootiossa noudatetut muodot olivat sydänkeskiajan perua. Muuntumista oli tapahtunut, mutta vain vähän. Ilmeistä on, että traditiot välittyivät melko pitkälle Saksan kautta, sillä Saksaan oli Ruotsista tuossa tilanteessa läheisiä kontakteja.

Suomeen perustettiin yliopisto vuonna 1640. Perustamiskirjassa todettiin: "Täten myös armollisimmin sallimme Turun yliopistomme, niin professorien kuin ylioppilaiden, niin opettajien kuin kuulijain, nauttia samoja erioikeuksia, vapauksia ja etuja, jotka meidän Upsalan akatemiallamme on, mikäli ne tähän soveltuvat, samoin kuin tahdomme kaiken tämän erityisellä kirjeellämme selvittää."

Kun Turun yliopisto sidottiin näin tarkkaan Upsalan esikuvaan, niin se samalla tuli sidotuksi sydänkeskiaikaiseen Pariisin traditioon. Vaikka sekä ajallinen että paikallinen välimatka yliopistojen syntysijoille olikin pitkä, niin yhteys välittyi vain Upsalan kautta. Perustamiskirjassa sanottiin myös: "Täten nyt tällä avoimella kirjeellämme määräämme, perustamme ja asetamme mainitun akatemian, jossa myös promoveerattakoon tohtoreita, maistereita ja bakkalaureuksia kuten muissakin hyvin järjestetyissä akatemioissa on kiitettäväksi tavaksi tullut." Näin Turun akatemia myös promootiossa liittyi vanhaan perinteeseen. Juhlamenot kasvoivat ennen muuta Upsalan esikuvan pohjalta.

FILOSOFINEN TIEDEKUNTA JÄRJESTI ENSIMMÄISEN PROMOOTION SUOMESSA

Ensimmäinen Turun promootio järjestettiin kolmen vuoden kuluttua akatemian perustamisesta vuonna 1643 filosofisessa tiedekunnassa. Siinä promovoitiin kuusi maisteria. Tämän jälkeen promootioperinne säilyi elävänä, sillä vanhassa Turun akatemiassa niitä järjestettiin peräti 52 kertaa filosofisessa tiedekunnassa, siis joka kolmas vuosi poikkeusaikoja lukuun ottamatta.

Promoottori, jona alkuun oli tiedekunnan dekaani ja myöhemmin vuoron perään joku professoreista, piti puheen. Vihittävien primus vastasi hänelle tehtyyn kysymykseen. Tämä oli muunnelma siitä muodollisesta tutkinnosta, jolla Upsalan vuoden 1600 promootiossa vihittävät osoittivat oppineisuutensa. Kysymyksen esittäminen primukselle oli tullut tavaksi Ruotsissakin, mutta siellä se ajan oloon jätettiin pois.

Suomessa kysymys ja vastaus ovat säilyneet nykyaikaan asti. Vihittävät maisterit vannoivat nyt traditionaalisen valan ja saivat arvonsa merkit: sormuksen, diplomin sekä maisterinhatun, joka edelleen oli purppuranpunainen. Myöhemmin hattu korvattiin laakeriseppeleellä. Merkkeihin kuuluivat myös kirjat, jotka vanhan tavan mukaan ensin pidettiin avattuina, mutta sitten ne promoottorin kehotuksesta suljettiin (Apertite libros. Legite libros.) Miekka tohtorin arvon symbolina kuului alun perin vain lääketieteellisen tiedekunnan tohtoreille, mutta tuli ajan oloon kaikkien tohtoreiden arvon merkiksi. Kulkueet ja jumalanpalvelukset luonnollisesti liittyivät juhlallisuuksiin.

PROMOOTIOT HELSINGISSÄ AUTONOMIAN KAUDELLA

Turun vanha akatemia tuhoutui melkein täydellisesti Turun palossa syyskuussa vuonna 1827. Välittömästi tämän jälkeen keisari-suurruhtinas Nikolai määräsi, että yliopisto oli siirrettävä Helsinkiin, josta jo vuonna 1819 oli tullut maan pääkaupunki.

Promootioperinne säilytettiin elävänä myös Helsingissä. Vuonna 1840 yliopisto täytti 200 vuotta. Juhlallisuuksiin otti osaa ennennäkemätön vierasjoukko. Tilaisuus alkoi klo 10 akateemisen kulkueen tulolla kirkkoon, johon yleisö jo oli asettunut paikoilleen. Kulkueen kärjessä tuli rehtori päässään tohtorinhattu ja yllään purppuranpunainen viitta. Hänen edellään kulkivat kursorit kantaen yliopiston hopeisia valtikoita ja hänen sivuillaan kanslerit. Sitten tulivat kulkueessa yliopiston opettajat, virkamiehet ja ylioppilaat, korkeat valtion virkamiehet, muutamat kutsuvieraat jne. seremonian määräämässä järjestyksessä.

Iltapäivällä oli vielä yliopistolla suljetumpi tilaisuus, jossa muualta kutsutut edustajat pitivät puheita ja jättivät onnittelut.

Kaikki tiedekunnat olivat varautuneet pitämään promootion riemujuhlien yhteydessä. Teologinen promootiopäivä alkoi kahdeksalla tykinlaukauksella klo 6 aamulla. Akateeminen kulkue marssi klo 10 Nikolain-kirkkoon, missä myös kaikki promootiojuhlallisuudet pidettiin. Promoottorina oli tuomiorovasti Kustaa Gadolin, ja hän vihki tohtoreiksi seitsemän lisensiaattia sekä kaksitoista sellaista, joille keisari oli suonut tohtorin arvon. Menot tapahtuivat tradition määräämällä tavalla. Promovendit vannoivat tohtorinvalan, joka vahvistettiin panemalla kaksi sormea yliopiston valtikoiden päälle. Tohtorit saivat hatun, sormuksen ja Raamatun, tohtorin arvon tunnukset.

Tilaisuudessa sattui muutamia kömmähdyksiä mutta ne eivät sentään pahemmin haitanneet. Promoottori sekoitti tohtoreitten hatut ja puhui niin hiljaa - Topeliuksen päiväkirjamerkintöjen mukaan - että vain muutamat kuulivat hänen puhuvan ja vielä harvemmat ymmärsivät, mitä kieltä hän puhui, ja että vain ani harvat ymmärsivät, mitä hän puhui. Promootio päättyi suurenmoisiin tanssiaisiin Seurahuoneella. Helsingin kauppias- kunta tarjosi ne teologien seitsemän tohtorin ja 12 kunniatohtorin kunniaksi 1400 vieraalle.

Filosofisen tiedekunnan promootio järjestettiin viimeisenä. Illalla pidettyjen maisteritanssiaisten kuningattarena oli Rosina von Haartman, F. M. Franzénin tyttärentytär, yleinen seppeleensitojatar.

ITSENÄISYYDEN AIKA

Itsenäisyyden aikana Helsingin yliopisto on tarkoin säilyttänyt promootioperinteensä. Jo vuonna 1919 järjestettiin eri tiedekuntien promootioita: ns. itsenäisyyspromootiot.

Heti itsenäisyyden jälkeen alkoi voimakas yliopistolaitoksen laajentuminen, kun vuonna 1918 perustettu Åbo Akademi aloitti toimintansa vuonna 1919 ja vuonna 1920 perustettu Turun yliopisto vuonna 1922. Kumpikin uusi yliopisto omaksui kohta toiminnan vakiinnuttua ja ensimmäisten omien kandidaattien ja tohtorien valmistuttua promootioperinteen. Turun yliopistonvihkiäisjuhla ja ensimmäinen promootio järjestettiin toukokuussa vuonna 1927 Snellmanin päivänä. Toisen uuden yliopiston, Åbo Akademin, ensimmäinen promootio ehdittiin sekin pitämään samana vuonna 1927 syyskuussa.

Yliopistolaitoksen jälleen voimakkaasti laajennuttua II maailmansodan jälkeen ja uusien yliopistojen aloitettua toimintansa nekin ovat liittyneet promootioperinteeseen.

PROMOOTIOPERINNE JA NYKYAIKA

Promootiolla on takanaan yli 700 vuoden ja meidänkin maassamme jo yli 300 vuoden perinne. Promootiot puhtaimmillaan ovat säilyttäneet olennaisen siitä syvästä symboliikasta, jonka ne yliopistojen ensimmäisellä suurella kukoistuskaudella, sydänkeskiajalla, saivat.

Sydänkeskiajan studium generale, universitas magistrorum et scholarium, myöhempien aikojen universitas scientiarum, litterarum, lyhyesti yliopisto, tunnetaan kolmesta keskeisestä piirteestä.

Yliopisto on yleiskoulu.

Yliopisto on korkeimman opetuksen ja tutkimuksen tyyssija.

Yliopisto on jäsentensä muodostama yhteisö, universitas, societas.

Promootion tärkeimmät arvomerkit, sormus ja hattu, saivat jo varhain sisältönsä tältä pohjalta. Tohtorinhattu on ikivanha vapauden symboli, ja sormus muistuttaa uskollisuudesta tutkimukselle.

Promootio on muutakin. Sen on vertauskuvallinen kertomus ympäristölle siitä työstä, joka on tehty, ja - ehkäpä ei vähiten - se on promovendeille, heidän opettajilleen ja ystävilleen kaiken vakavuutensa ja syvän vertauskuvallisuutensa ohella iloinen, joskus jopa riehakas juhlahetki.

 

Viimeksi päivitetty: 19.1.2017