Miten kuluttaja voi toimia eettisemmin ja kestävämmin?

Kestävä kehitys x korona -sarjan toisella keskustelukerralla puhuttiin kestävästä kuluttamisesta ja siitä, mitä se oikeastaan on. Vieraaksemme saapuu Eetti Ry:n vastuullisuusasiantuntija Maija Lumme.

Millä mallilla ihmisten kuluttaminen on ollut ennen pandemiaa?

– Vaikka ihmisten tietoisuus on lisääntynyt, tilastojen ja uutisoinnin mukaan kulutus on vain kasvanut volyymissä mitattuna ja laskenut euromäärässä laskettuna. Eli ihmiset ostavat enemmän kuin ennen ja halvempaa kuin ennen. Tällä hetkellä Prisma on Suomen suurin vaatekauppa. Sieltä ostetaan eniten vaatteita.

Millaisena näet sen ajan kun palaamme normaaliin?

– On kaksi erilaista skenaariota. Toisaalta pitäisi päästä äkkiä takaisin normaaliin ja toisaalta puhutaan, että missään nimessä ei pidä palata normaaliin. Me tarvitsimme tätä šokkia, että voimme rakentaa globaalisti yhteiskunnat kestävämmälle pohjalle.

Verkkokauppa on kasvanut valtavasti ja ihmiset ovat tilastojen valossa löytäneet kuluttamisen ilon uudelleen eristyksissä.

Tulevaisuudessa on tärkeää taata elämään riittävä palkka tuotantoketjuissa. Kulutus länsimaissa laskee ja vaatekauppojen tilausmäärät pienenevät sen mukaan. Kehittyvät ja hauraat yhteiskunnat eivät välttämättä kestä näiden tulojen vähenemistä. Heikossa asemassa ovat esimerkiksi Bangladesh ja Myanmar. Tämä on kestämätön yhtälö.

Miten tätä voisi ratkaista?

– Rahaahan maailmassa on, ja se on jakautunut valitettavan epätasa-arvoisesti. Miten voimme huolehtia siitä, että vauraus jakautuu tasaisemmin ja näkyy ihmisten lautasilla? Näemme jo nyt, kuinka voimakkain keinoin yhteiskunnat voivat pelastaa yrityksiä ja työpaikkoja, jotta ne voivat työllistää ihmisiä. Nämä ovat poliittisia päätöksiä. Toivon, että tässä tilanteessa myös yritykset kantaisivat vastuuta eivätkä esimerkiksi jakaisi osinkoja osakkeenomistajille kun samaan aikaan ihmiset näkevät nälkää.

Miten yksittäisen henkilön pitäisi suhtautua siihen ristiriitaan, että toisaalta yrityksiä tekisi mieli tukea ja toisaalta pitäisi vähentää kulutusta?

– Se onkin hyvin repivä ristiriita. Toisaalta kulutusta pitäisi vähentää ja toisaalta halutaan, että ihmisillä olisi työpaikkoja myös tulevaisuudessa. Jos hankintoja pitää tehdä, niin nyt ei ole huono aika niitä tehdä, mutta kun käyttää euroja, omilla euroillaan voi äänestää sen puolesta, millaisessa yhteiskunnassa haluaa elää. Yksilön kannattaa tehdä vastuullisia valintoja, mutta kellään ei nyt ole paineita kuluttaa tavallista enempää. Kuluttaja ei kuitenkaan yleensä voi tietää tuotteiden tuotanto-olosuhteista. Kukaan ei voi horjuttaa tai pelastaa taloutta omalla kuluttamisellaan.

Nyt maatalouteen ei riitä työntekijöitä. Olemmeko me ruokakriisin vaarassa? Tämä tilanne nostaa esiin paljon kysymyksiä, joita meidän olisi pitänyt miettiä jo paljon aikaisemmin, ettei yhteiskuntamme olisi näin haavoittuvainen globaalille pandemialle.

Mitä ajatuksia eräät otsikoihin nousseet markettilenkkarit herättivät sinussa?

– Olen ensinnäkin pettynyt ihmisiin. Miten me voimme näin hullaantua tällaisesta hölmöstä asiasta. Mikä tahansa epäilyttävän halpa tuote on epäilyttävän halpa sen vuoksi, että sen tuotantokustannukset on höylätty niin pieneksi, ettei se voi olla kestävää. Materiaalikustannuksia ei voi laskea määräänsä enempää, mutta työn kustannuksista voi aina leikata. Monissa maissa työntekijät eivät voi järjestäytyä samalla tavalla kuin Suomessa, mikä mahdollistaa hyväksikäytön helpommin.

Ostohinnan perusteella ei kuitenkaan voi laskea tuotantokustannuksia, sillä yritys saa myydä tuotteita millä hinnalla hyvänsä. Lenkkariparin voi tilata Kiinasta parilla eurolla, jos tilaa suuren erän. Materiaalikustannusten jälkeen tästä ei voi jäädä työntekijälle montaa kymmentä senttiä per pari, mikä tarkoittaa sitä, että työntekijän on tehtävä satoja ja taas satoja pareja lenkkareita saadakseen jotain syötävää. Ihmiset tekevät suuria määriä ylitöitä vain saadakseen elämään riittävän toimeentulon.

Kaikki tämä tieto on helposti saavutettavissa ja tästä puhutaan paljon, mutta miksi se on niin vaikea sisäistää ja tehdä tämän tiedon perusteella valintoja?

– Uuden tavan oppiminen vaatii toistoja ja harjoitusta. Meihin kohdistetaan valtavasti kulutuspainetta. Ei ole lainkaan sattumaa, millä hetkellä ja millä tavoin internetissä törmää mainoksiin ja alennuskoodeihin. Jos yrittää olla sitä, mitä mainonta ja markkinointi haluaa meidän olevan, on kulutettava jatkuvasti. Jos haluaa olla muodin aallonharjalla, on ostettava jatkuvasti uutta. Laumaeläiminä me haluamme kuulua porukkaan, joten paine kuluttaa on suuri.

Riittääkö eri mittarit, sertifikaatit ja viherpesun tunnistaminen luomaan kestävää kulutusta, vai tarvitaanko jotain isompia toimia?

– On hyvin vaikea selvittää tuotteiden tuotantoketjuja. Elintarvikkeista on helppo nähdä, mitä ne ovat ja mistä ne tulevat. Monet vastuullisuussertifikaatit ei ole millään tavalla validoituja. Toivottavasti vastuullisuussertifikaatteja tullaan jollain tavalla sääntelemään. Yritysten omat merkit voivat perustua mihin vain, jolloin kolmannen osapuolen myöntämät merkit ovat aina luotettavampia.

Tavoitteemme on, että kaupassa ei olisi mitään, mitä ei voisi ostaa hyvällä omallatunnolla. Hallituksen ohjelmassa on luoda yritysvastuulainsäädäntöä, ja toivottavasti se tulee keskusteluun tässä kesällä. On vastuullisia ja vastuuttomia yrityksiä ja nykytilanteessa vastuuttomat saavat kohtuuttoman kilpailuedun.

Tuotteen hinnasta ei voi päätellä, onko se vastuullinen. Kahdensadan euron tuote ei välttämättä ole yhtään sen eettisempi kuin 15 euron. Se usein on kestävämpi, mutta tuotanto-oloista hinta ei kerro mitään.

Olet kestävän kehityksen parissa työskentelevä asiantuntija, mikä on ollut viime vuosien suurin tai paras kulutukseen liittyvä ilmastoteko?

– Tosi paljon positiivisia kehityskulkuja tapahtuu. Olen ollut Eetti ry:n toiminnassa mukana 10 vuotta. Silloin kun aloitin, kysyimme yrityksiltä, missä heidän tuotteensa on tuotettu ja tämän tiedon lisääntymisen määrä on ihan huikea. Nyt kaikki tietävät edes vähän ja uutisointi tuotteiden eettisyydestä on lisääntynyt valtavasti. Nuorison Fridays for future ja ilmastolakko ilahduttavat minua suuresti. Nyt on meneillään massiivinen liikehdintä ilmaston puolesta, ja se on minusta ilahduttavaa. Myös se, kun näkee yksittäisten ihmisten tekevän pieniä muutoksia. Kasvissyönnin ja vegaaniruokavalion yleistyminen antaa toivoa, että kyllä me onnistumme.

Viimeksi päivitetty: 29.4.2020