University of Oulu, 2019

Terveystieteiden Storytime 16.9. – Rohkeutta ja jatkuvaa oppimista

Storytime-tapahtumissa kiinnostavan uran tehneet Oulun yliopiston alumnit kertovat oman uratarinansa. Syksyn ensimmäisessä Storytimessa keskityttiin terveystieteisiin ja omaa opinto- ja työhistoriaansa esitteli Kuntaliiton Anna Haverinen. Anna on omien sanojensa mukaan paljasjalkainen oululainen: täällä hän on syntynyt, opiskellut ja suurilta osin työskennellytkin. Oulun yliopistosta Anna valmistui terveystieteiden maisteriksi vuonna 1995. Lue tästä koonti keskustelusta!

Aikuisopinnot uusien mahdollisuuksien avaajana

Anna aloitti yliopisto-opintonsa aikuisiällä taustallaan sairaanhoitajan työkokemus. Jo sairaanhoitajakoulutuksessa hän oli haaveillut terveydenhuollon opettajan töistä, ja erityisesti käytännön hoitotyön opettamisesta. Jatko-opinnot houkuttelivat mahdollisuutena oppia uutta ja väylänä uusiin, monipuolisiin työmahdollisuuksiin.

Yliopistossa parasta oli Annan mukaan uusiin ihmisiin tutustuminen ja uusi perspektiivi terveydenhuoltoon ja siihen työhön, josta oli jo kokemusta. Teoriatieto kasvatti ymmärrystä ja myös pääosin käytännön terveydenhuoltotyön taustaa omaavien opiskelijatovereiden kanssa keskustelu avasi näkökulmia. ”Välillä tingattiinkin, mutta se oli kyllä ihan mukavaa!”

 

“Tällä koulutuksella mulla on pokkaa mennä hakemaan ihan mitä vain työpaikkaa.”
 

Sairaanhoitajasta valtakunnallisen tason erityisasiantuntijaksi – miten opiskelu muutti uraa?

Jo maisteriopintojensa aikana Anna pääsi työskentelemään haaveammatissaan käytännön hoitotyön opettajana ja johtavana hoitajana Päivärinteen kuntoutussairaalassa. Määräaikaisen tehtävän loputtua Anna palasi sairaanhoitajaksi samalle teho-osastolle, jossa oli jo aiemmin työskennellyt. Siellä hän kuitenkin huomasi ”silmälasiensa muuttuneen” koulutuksen ja kokemuksen myötä ja oli omien sanojensa mukaan ”hankala” ja ”kriittinen” – eli toisin sanoen täynnä intoa toiminnan kehittämiseen. Sairaanhoitajan tehtävä ei tarjonnut tähän paljon mahdollisuuksia, mutta Anna pääsi perustamaan Oulun yliopistolliseen sairaalaan vaativan kuntoutuksen osastoa. Tätä aikaa hän muistelee antoisana. Uutta toimintaa päästiin rakentamaan yhteistyössä ilman valmista mallia. Oli uusi työtehtävä vähän yllättäväkin: ”Ajattelin, että minusta tulee opettaja. En aikonut ikinä olla hallinnollinen henkilö mutta löysin itseni kuitenkin esimiestehtävistä. Never say never!”

Työ kuntoutuksen parissa sai Annan miettimään, miten yhteistyötä monien eri kuntoutukseen liittyvien tahojen välillä voitaisiin parantaa. Seuraavaksi hän siirtyikin Oulun kaupungille työskentelemään kuntoutusketjujen parissa. Siellä etsittiin yhteistä kieltä eri tahojen välille: ”Meillä oli ihan sama potilas, mutta kyllä me vähän eri silmälaisella niitä meidän potilaita katseltiin.” Anna huomasi yllättäen kiinnostuneensa sosiaali- ja terveysalan hallinnollisesta näkökulmasta, ja jäikin Oulun kaupungille töihin 13 vuoden ajaksi vaihteleviin hallinnollisiin tehtäviin. Tätä kautta hän päätyi myös tekemään työtä ikäihmisten asioiden parissa, ja tämä teema on seurannut häntä myös nykyisiin työtehtäviin Kuntaliiton erityisasiantuntijana.

Nykyään Anna työskentelee ikääntyneiden palveluiden erityisasiantuntijana maanlaajuisella tasolla. Päivittäinen työ asiantuntijana on hyvin vaihtelevaa, sisältäen esimerkiksi ohjaus- ja neuvontatehtäviä tai ministeriöissä lakivalmisteluihin osallistumista. Annan mukaan tässä työssä pääsee aina oppimaan jotain uutta, ja se on hänelle mielekästä ja tärkeää. Anna pitää nykyisestä työstään, mutta suhtautuu tulevaisuuteen avoimin mielin: ”kaikki on mahdollista – ennakkoluulottomasti voisin olla koputtelemassa jotain ovia taas.”

Millaisia taitoja tulevaisuuden sote-ammattilainen tarvitsee ja mistä niitä saa?

Anna ei ole omien sanojensa mukaan kovin akateeminen ihminen, ja opintojen aikana häntä kiinnostivat eniten asiat, jotka hän koki jollain tavalla käytännönläheisiksi. Omaa osaamistaan Anna on täydentänyt työssä oppimisen lisäksi tekemällä ”täsmäopintoja” työelämässä vastaan tulleista aiheista, esimerkiksi kuntoutuksesta ja terveystaloustieteistä. Annan mukaan ”pelkkä tieto sinänsä ei riitä mihinkään, jos sitä ei laita johonkin kontekstiin”, ja kontekstien ymmärtämisessä auttaa Suomen ja maailman tapahtumien aktiivinen seuraaminen.

Yliopisto-opinnot antoivat Annalle hyviä valmiuksia työelämään. Opinnot opettivat ymmärtämään kokonaisuuksia, kyseenalaistamaan asioita, etsimään tietoa ja ymmärtämään asioita tiedon kautta. Erityisesti Anna kiittelee opettajankoulutusohjelmaa ja siellä opittuja esiintymistaitoja. Omaa asiantuntijuuttaan täytyy osata tuoda työelämässä esiin, ja omat näkökulmat täytyy osata perustella. Argumentointi ja perustelu ovat erityisen tärkeitä Annalle hänen työskennellessään poliittisten päätöksentekijöiden kanssa. ”Yleensäkin kun valmistuin niin kyllä mulla semmonen olo oli, että tällä koulutuksella mulla on pokkaa mennä hakemaan ihan mitä vain työpaikkaa”, Anna summa ajatuksiaan omista opinnoistaan Oulun yliopistossa.

Kun Annalta kysytään sosiaali- ja terveysalalla tällä hetkellä tarvittavista taidoista tärkeintä, hän valitsee ennakkoluulottomuuden ja rohkeuden. Omia työllistymismahdollisuuksia ei kannata ajatella liian suppeasti koulutuksen kautta, vaan hakea rohkeasti – ”Pokalla vaan!” – erilaisia itseä kiinnostavia työtehtäviä. Omien mahdollisuuksien hahmottamisessa auttaa omien vahvuuksien tunnistaminen ja kehittäminen. Kannattaa kuunnella opiskelukavereilta, läheisiltä ja opettajilta saatua palautetta tarkasti ja myös tarkkailla itse itseään. Kun oma vahvuus löytyy, se pitää rohkeasti tunnistaa ja sen kehittämiseen kannattaa panostaa.

Sote-alan tulevaisuudessa Anna näkee tärkeäksi tiedolla johtamisen sekä kyvyn mitata ja esittää onnistumista myös sote-alan ulkopuolisille toimijoille. Vaatimukset sote-alaa kohtaan kasvavat jatkuvasti. Siksi on entistä tärkeämpää, että onnistuminen ja tekeminen osataan mitata ja tuoda näkyväksi sellaisilla tavoilla, joita esimerkiksi johtaja- tai kuntatasolla ymmärretään. Sote-alan asioita ja asiakkaiden kokemuksia täytyy osata kääntää mitattaviksi luvuiksi ja sellaiselle kielelle, joka pärjää keskustelussa muiden yhteiskunnan alojen kanssa. Juuri tällaiseen ”käännöstyöhön” Anna kokee saaneensa valmiuksia yliopisto-opinnoista.

 
“Ole ennakkoluuloton, tartu tilaisuuksiin ja usko itsees ja siihen osaamiseen mitä sulla on.”
 

Annan neuvot opiskelijoille – rohkeutta, itseluottamusta ja hengähdystaukoja

Työskentely sosiaali- ja terveysalalla ihmisten parissa voi joskus olla intensiivistä. Varsinkin yliopisto-opiskeluajat muistuvat Annan mieleen kiireisinä: opintojen ohella Anna kävi kokoaikatöissä, rakensi myös opiskelevan miehensä kanssa taloa ja perheeseen kuului vielä alle kolmevuotias lapsikin. ”Jos joku olisi kysynyt siltä Annalta että miten tässä pärjätään, niin vastaus olisi ollut tunti kerrallaan” Anna nauraa.

Erilaiset työnkuvat kuormittavat hyvin eri tavalla. Lyhyetkin tauot työn lomassa ovat tärkeitä – Annalle tällainen tauko voi olla vaikka hetki aikaa irrottaa ajatukset käsillä olevasta työstä ja katsella ulos ikkunasta. Jos työn määrää ei voi vähentää, täytyy palautumiseen vaikuttaa työelämän ulkopuolisilla asioilla. Anna muistuttaa, että elämää töiden ulkopuolellakin: pitää järjestää sellaista aikaa, jolloin aktiivisesti kiinnittää huomiota siihen, että ei ajattele työ- tai opiskeluasioita. Omasta hyvinvoinnista täytyy pitää huolta, jotta jaksaa huolehtia muista.

Entä millaisia neuvoja Anna haluaisi antaa nuoremmalle itselleen nyt opintojen, uran ja elämänkokemuksen myötä? ”Ole ennakkoluuloton, tartu tilaisuuksiin ja usko itsees ja siihen osaamiseen mitä sulla on. Hae tukea, jos sitä on mahdollista saada ja koet sitä tarvitsevas. Ja ole itsellesi armollinen.”

Viimeksi päivitetty: 12.10.2020