Biodiversiteetti on monimuotoisempaa kuin osaamme ajatellakaan

Kestävän kehityksen viikon Brown Bagissa puhuttiin biodiversiteetin vähenemisen seurauksista. ensimmäisenä puhujana oli Pauliina Rautio, joka puhui siitä, kuinka voimme elää yhdessä epämiellyttävien lajien kanssa. Hänen tutkimusryhmänsä tutkii biodiversiteetin vähenemistä ihmisten ja eläinten suhteiden kautta.

Hänen tutkimusryhmänsä on tutkinut lasten ja eläinten välisiä suhteita, joita lapset itse pitävät tärkeinä. Tämän lisäksi tutkimusryhmä on keskittynyt ei niin mieluisiin eläimiin. Eläimiin, joista ei yleisesti pidetä ja joita ihmiset eivät halua kohdata.

Hän huomautti, kuinka koulutusta pidetään ratkaisuna ilmastonmuutokseen ja muihin viheliäisiin ongelmiin, mutta juuri koulutus pitää vahvasti yllä antroposentrismiä ja tarjoaa usein tarkkoja oikeita vastauksia, kun viheliäisten ongelmien ratkaisut ovat monitieteisiä ja monimutkaisia.

On ongelmallista ajatella, että ympäristöongelmat voitaisiin ratkaista vain opettamalla lapsille kestäviä elämäntapoja, sillä ongelmat eivät ole tulevaisuudessa eikä niitä voi lykätä tulevien sukupolvien harteille. On toimittava jo nyt.

Seuraavaksi tutkimusryhmä selvittää, kuinka Helsingissä asuvat ihmiset suhtautuvat tulevaisuudenskenaarioihin, joissa ihmiset asuvat kaupungeissa rinnakkain rottien kanssa.

 

Tunnemmeko lajit, jotka meitä ympäröivät? Olemmeko biolukutaitoisia?


Seuraavana puhujana Marko Mutanen tarttui biodiversiteetin ja taksonomian väliseen yhteyteen. Hän osoitti, kuinka taksonomian vajavaisuus on yhteydessä elonkirjon köyhtymiseen ja esitte mielenkiintoisen ratkaisun tilanteeseen.

Meillä on nimet noin 2 miljoonalle lajille. Oikeasti lajeja on maapallolla noin 8 - 50 miljoonaa. Suomalaisessa metsässä on esimerkiksi noin miljoona erilaista matoa, joiden nimiä kukaan ei tiedä, vaikka niillä on ratkaiseva rooli luonnon hyvinvoinnissa.

Kaikki mitä syömme, on peräisin erilaisista eliölajeista. Miten voimme huolehtia näiden eliöiden hyvinvoinnista, jos emme edes tiedä niiden olemassaolosta?

Noin 10 - 20 prosenttia kaikista lajeista on määritelty tieteellisesti. Taksonomista tutkimusta ei kuitenkaan rahoiteta juurikaan ja taksonomian tutkijoita on liian vähän. Asiantuntijat vanhenevat ja vähenevät vauhdilla.  Tarvittaisiin yli 15 000 uutta taksonomia, jotta voisimme kuvailla biodiversiteettia riittävällä tarkkuudella.

Ratkaisuksi on ehdotettu DNA-viivakoodijärjestelmää, jossa lajit tunnistettaisiin lyhyen DNA-pätkän avulla. Tunnistustapa olisi nopea, varma ja yksinkertaisempi kuin lajien tunnistaminen ulkonäön, elinympäristön ja käyttäytymisen perusteella.

DNA-viivakoodiprojekti etenee hyvin. Maailman lajeista noin puolesta miljoonasta on jo saatu DNA-viivakoodi. Suomi on hyvin edustettuna datassa. Sillä on syynsä, sillä keruuprojektia johdetaan Oulusta. Tavoitteena on saada vuoteen 2045 mennessä kerättyä DNA-viivakoodi kaikista maapallon monisoluisista eliöistä.

Suomessa on arviolta noin 45 000 lajia, joista noin 20 000:lle on nyt määritelty DNA-viivakoodi.

Tulevaisuudessa olisi mahdollista nimetä mikä vain eläin, kasvi, sieni tai organismi hetkessä missä vain maapallolla.

 

Hiljaisuus ei ole vain äänen puutetta

 

Kolmantena puhujana oli antropologi Roger Norum. Hän puhui hiljaisuudesta. Hiljaisuus liitetään usein arktiseen luontoon, ja se on yleinen myyntivaltti suomalaisille tuotteille ja matkailulle. Suomessa myydään esimerkiksi kelloja, vettä, taidetta ja retriittejä hiljaisuudella.

Äänisaaste aiehuttaa WHO:n mukaan huomattavan paljon terveyshaittoja.  Kuitenkin esimerkiksi antropologiassa hiljaisuutta on tutkittu vähän. Se on nähty lähinnä äänen puutteena ja siihen on liitetty useita negatiivisia konnotaatioita.

Ekoakustiikka on uusi nouseva lupaava tutkimusala. Siinä tutkitaan ääniympäristöjä, esimerkiksi suuria määriä luonnossa nauhoitettua äänidataa. Monitieteellinen tutkimusryhmä on aloittanut Oulussa tutkimuksen siitä, kuinka ihmiset suhtatutuvat hiljaisuuteen. Hiljaisuutta tutkitaan Suomen ja Norjan pohjoisosien kansallispuistoissa, joihin myydään matkoja nimenomaan hiljaisuudella.

Kiitoksia kaikille osallistujille! Nähdään seuraavassa seminaarissa.

 

Viimeksi päivitetty: 9.10.2020