Meet the Top scientist -seminaarissa kurkattiin virtuaalitodellisuuden robotiikan tulevaisuuteen

Meet the top scientist -seminaari järjestettiin 7.5. Telluksen Stagella. Seminaarissa oli puhujina kolme eri alan tutkijaa, jotka työskentelevät tällä hetkellä robotiikan ja virtuaalitodellisuuden parissa, Steven LaVallen haastattelu sekä paneelikeskustelu tulevaisuudesta.

Juho Röning kävi seminaarin aluksi läpi robotiikan historiaa ja tulevaisuutta Euroopassa. Robotiikka on hänen sanojensa mukaan kokemassa renessanssia Euroopan komission arvostuksen palattua viime aikoina. Vielä 2000-luvun vaihteessa Euroopassa ajateltiin, että robotiikka on valmis, sillä tehtaiden toiminta perustuu vahvasti robotteihin ja ne toimivat optimaalisesti. Nyt robotiikka kuitenkin vastaa uusiin haasteisiin ratkaisee uusia ongelmia, joita syntyy esimerkiksi maanviljelijöiden ikääntyessä.

Lääketieteen professori Johanna Uusimaa kertoi omassa puheenvuorossaan siitä, kuinka VR-tekniikkaa voitaisiin käyttää neurologisista häiriöistä kärsivien lasten kuntouttamiseen. Tähän tarkoitukseen ei ole vielä tehty paljon toimivia ratkaisuja, mutta virtuaalitodellisuudessa tapahtuvan harjoittelun on alustavasti havaittu auttavan lasten kuntoutumisessa. 

Perinteisen ja virtuaalitodellisuudessa tapahtuvan hoidon yhdistämisen on todettu olevan kaikkein tehokkain tapa auttaa esimerkiksi CP-vammasta kärsiviä lapsia. VR-ympäristössä tapahtuvan hoidon on todettu auttavan liikkeidenhallinnassa ja lapsen suunnistustaitojen kehittymisessä. Lisäksi sen on todettu lievittävän kipua ja auttavan lasta kehittämään sosiaalisia taitoja. Aihetta on tutkittu vasta vähän eikä käytännön sovelluksiakaan ole kehitetty kovin paljon, joten virtuaalitodellisuus terveydenhuollossa on hyvin hedelmällinen tutkimusaihe myös tulevaisuudessa. Uusimaa kehottikin kaikkia virtuaalitodellisuuden ja robotiikan parissa työskenteleviä ihmisiä luomaan uudenlaisia ratkaisuja terveydenhuoltoon, sillä niille olisi todella tarvetta.

Laura Kohonen-Aho kertoi seminaarissa virtuaaliympäristössä tapahtuvan keskustelun tutkimuksesta. Hänen havaintojensa mukaan eleet ja ympäristö ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa, minkä vuoksi elkeitä, joita keskustelijat ovat tottuneet käyttämään reaalimaailmassa, on usein hieman ongelmallista käyttää virtuaalimaailmassa. Tällainen tutkimus voi avata ovia toimivammille tavoille olla vuorovaikutuksessa virtuaaliympäristössä ja ratkaista esimerkiksi etäkokousten tehottomuuteen liittyviä ongelmia. 

Steven LaVallen haastattelussa päästiin tutustumaan Oculus Riftin luoneen miehen tarinaan. Hän on lähtöisin Yhdysvalloista, mutta ihastui Ouluun juuri Oculus Riftin kehitysvaiheessa asuessaan opiskelija-asuntoon perustamassaan ”salaisessa laboratoriossa”. Steven LaVallea ajaa kiinnostus tutustua uusiin ilmiöihin ja kertoa niistä ihmisille. Hän kertoi ajautuneensa nykyiseen tilanteeseensa vain kiinnostumalla lapsenomaisesti aina uusista aiheista ja laajentamalla sen myötä ammattitaitoaan uusille aloille.

Haastattelun aluksi Steven kertoi hyvin viihdyttävällä tavalla, kuinka paljon häntä hämmentää oululaisten oletus, ettei kukaan haluaisi muuttaa tänne. haastattelussa siirryttiin pian tutkimukseen ja siihen, millainen tutkimus on hyvää tutkimusta. Hyvä tutkimus voi LaVallen mukaan olla hyödyllistä tai kaunista. Parhaassa tapauksessa tietysti molempia, mutta se on harvinaista. Kauneimpana luomuksenaan hän pitää fraktaaleja laskevaa algoritmia, joka on hyvin yksinkertainen, mutta luo hienoa jälkeä. Kauniit ratkaisut ovat usein yksinkertaisia ja toimivia. Ne luovat siksi myös hyvin käyttökelpoisen lopputuloksen, vaikkei sen käyttöä usein tunnetakkaan vielä luomishetkellä. Taiteilijat päätyvätkin työssään usein juuri tällaisiin lopputuloksiin, yksinkertaisiin ja toimiviin. Sen sijaan tarkoituksellista monimutkaisuutta hän ei arvostanut juurikaan tutkimuksen arviointikriteerinä. 

Mieluisimpana ongelmana LaValle pitää niin kutsuttua pianon siirtäjän ongelmaa. Siinä pyritään luomaan algoritmi tai suunnitelma, jonka avulla objekti voidaan liikuttaa tilan läpi mahdollisimman tehokkaasti ilman, että se osuu seiniin. Ongelma on LaVallelle mieluisa siksi, koska se on niin tarkasti määritelty ja tutkija tietää, milloin ongelma on ratkaistu. Kun piano liikkuu huoneesta toiseen kolhuitta, ongelma on ratkaistu.

Tämä oli viimeinen Meet the Top Scientis -seminaari tänä lukuvuonna. Ensi vuonna pääsemme taas tutustumaan tarkemmin muiden alojen johtaviin tutkijoihin. Mikäli sinulla on ideoita tai haluat järjestää vastaavanlaisia tapahtumia yhteistyössä kanssamme, voit laittaa sähköpostia osoitteeseen simo.kekalainen@oulu.fi

Viimeksi päivitetty: 7.5.2019