Kaikkien käyttäjien sairaala

1. Hankkeen tausta

Hankkeen taustalla oli toisaalta sairaanhoidon tuottavuuden parantaminen työnjakoa ja työympäristöä kehittämällä, toisaalta taas työhyvinvoinnin ja työntekijöiden osallistumisen lisääminen. Hankkeen kohteena oli Lapin keskussairaala, jossa lähdettiin liikkeelle yhdessä yksikössä tehtävästä pilotista. Hanke liittyi osaltaan Lapin sairaanhoitopiirin Inhimillisesti tehokas sairaala -kokonaisuuteen, josta oli käynnissä Työsuojelurahaston rahoittama tutkimus- ja kehityshanke (hankenro 109096). Kaikkien käyttäjien sairaala -hanketta rahoittivat Lapin sairaanhoitopiiri ja Työsuojelurahasto.


2. Tarkoitus ja tavoitteet

Hankkeen tarkoitus oli kehittää käyttäjäkeskeisesti sairaalaympäristöä, sairaalan logistista järjestelmää ja tukipalvelujen ja osastojen välistä yhteistyötä. Hankkeessa tavoiteltiin työntekijöiden osallisuuden lisäämistä työympäristön ja työn organisoinnin suunnittelussa ja tätä kautta toimivampaa työympäristöä, logistiikkaa ja työnjakoa.


3. Toiminta tavoitteiden saavuttamiseksi, käytetyt menetelmät ja sovellettu tutkimustieto

Hankkeessa tehtiin kattava käyttäjätutkimus pilottiyksikössä ja osassa Lapin keskussairaalan tukipalveluyksiköitä. Käyttäjätutkimuksen pohjalta toteutettiin osastofarmasian, osastovälinehuollon ja liinavaatelogistiikan kokeilut, suunniteltiin teknisille palveluille vikailmoituslomake sekä aloitettiin ja vietiin eteenpäin pilottiyksikön ja sen naapuriyksikön tilasuunnitteluprosessia.

Hankkeessa hyödynnetyt käyttäjäkeskeisen suunnittelun menetelmät perustuvat Oulun yliopiston työtieteen yksikössä harjoitettavaan osallistuvan suunnittelun lähestymistapaan, jossa painotetaan kaikkien relevanttien tahojen ottamista mukaan, sekä kontekstuaaliseen suunnitteluun, jossa pyritään huomioimaan käyttöympäristön kokonaisuus eli toimintajärjestelmä. Hankkeen tiedonkeruu perustui etnografiseen lähestymistapaan, jossa tutkijat osallistuvat kohteen päivittäiseen toimintaan niin kauan, että he pääsevät sen toiminnasta perille kuten ”sisäpiiriläiset”, kuitenkin voiden myös irtautua toiminnasta, katsoa kohdetta ulkoapäin ja täten tuottaa syvällistä tietoa kohteesta monenlaisten raporttien muodossa. Hankkeen yleisenä lähestymistapana (tila)suunnitteluun oli prosessiarkkitehtuuri.


4. Saavutetut tulokset ja vaikutukset

Hankkeessa saatiin kattavasti syvällistä tietoa Lapin keskussairaalan kehittämistarpeista Inhimillisesti tehokas sairaala -kokonaisuuden käyttöön.

Osastofarmasian, osastovälinehuollon ja liinavaatelogistiikan kokeilut antoivat esimerkit työn ja logistiikan uudelleenorganisoinnista. Kokeilujen tulosten perusteella kyseisillä ratkaisuilla oli vaikutusta niin työmäärään, kustannuksiin kuin työhyvinvointiinkin. Osastofarmasiassa ja osastovälinehuollossa osastoilla tehtävä lääkehuollollinen, materiaalihuollollinen ja välinehuollollinen työ tehostuivat, kun niistä vastasivat ko. alojen erikoisosaajat. Hoitotyöntekijöiden työhyvinvointi parani ja osaston toiminta selkeytyi paremman työnjaon kautta. Liinavaatelogistiikassa liinavaatetilausten hallinnan, liinavaatetoimitusten ja liinavaatteiden varastoinnin kehittäminen vähensi laitoshuoltajien näihin tehtäviin käyttävää työkuormaa huomattavasti (60–70 %), voimaannuttaen samalla laitoshuoltajia työnsä hallinnassa ja kehittämisessä.

Vikailmoituslomakkeen yhteydessä kehitettiin teknisten palveluiden työtilausjärjestelmää. Vikailmoituslomaketta ei saatu vielä hankkeen yhteydessä käyttöön, joten sen tulokset saadaan vasta tulevaisuudessa. Tilasuunnittelussa päästiin alkuun haastavan kohteen suunnittelussa ja saatiin aikaan yleisen tason ratkaisu pilottikohteen ja sen naapuriyksikön tiloista.
Hankkeessa aloitettuja kokeiluja aiotaan kehittää edelleen ja laajentaa koskemaan koko sairaalaa tulevissa hankkeissa. Hankkeella on siis kauaskantoisempia vaikutuksia Lapin keskussairaalassa; toisaalta sen tuloksia voidaan pitää hyödyllisinä myös muille sairaanhoitopiireille. Sairaaloiden toiminnan tehostaminen ydinosaamisten paremman hyödyntämisen ja tukipalvelujen, tilojen ja järjestelmien kehittämisen kautta on ajankohtaista koko alalla.


5. Hankkeen yhteistoiminta ja tiedottaminen

Hankkeessa mukana oli pilottiyksikkönä Lapin keskussairaalan keuhkosairauksien yksikkö ja tilasuunnittelussa lisäksi neurologian yksikkö. Tukipalveluista osallistuivat puhtaus- ja huoltopalvelut, apuvälineyksikkö, asiakaspalvelukeskus, infektio- ja sairaalahygieniayksikkö, materiaalikeskus, potilaskertomusarkisto, sairaala-apteekki, sairaalateologit, tietohallinto sekä tekniset palvelut. Ulkopuolisista palveluista mukaan tuli keskuspesula.

Hankkeessa jonkun asteiseksi haasteeksi muodostui tiedonkulku niin sairaalan toimijoilta hankkeen tutkijoille kuin hankkeen tutkijoilta kaikille relevanteille sairaalan tahoille. Kehittämisen kohde ei ollut tutkijoille tuttu, joten kaikki yhteydet piti luoda hankkeen aikana. Alkuun tärkeitä toimijoita jäi tapaamisista pois, mutta tässä kehityttiin loppua kohden. Loppuvaiheessa taas tutkijoille oli haastavampaa pysyä perillä sairaalan tapahtumista, kun he eivät olleet läsnä jatkuvasti, kuten alun kenttätyön aikana. Hanke oli kuitenkin esiselvitys ja tässä suhteessa tiedonkeruussa ja -välityksessä voidaan katsoa onnistuttaneen hyvin.

Hankkeelle tärkeimmät tiedonlähteet olivat sairaalan pilottiyksiköiden keskeiset toimijat sekä suunnitteluylihoitaja sairaalan puolelta ja hankkeen ohjausryhmän toimijat hallinnon puolelta. Hankkeen tutkijat välittivät tietoa pääasiassa hankkeen ohjausryhmälle, mutta myös hankkeen kohderyhmiä pyrittiin pitämään ajan tasalla hankkeen tapahtumista. Hankkeessa oltiin osallistuvan suunnitteluotteen ja etnografisen tiedonkeruutavan myötä tiiviisti tekemisissä kaikkien työntekijäryhmien kanssa.
Hankkeessa havaittiin, että sairaalakontekstissa paras tapa kerätä tietoa on olla paikalla ja mukana yksiköiden päivittäisessä toiminnassa. Työ kaikkialla muualla paitsi hallinnossa tapahtuu tiiviisti kentällä, joten sähköposteihin ja kyselyihin ei ole juuri aikaa vastata. Puhelintiedustelut osoittautuivat myös kohtuullisen hyväksi tavaksi selkeästi rajatuissa kysymyksissä. Esimerkiksi muiden sairaaloiden ratkaisuja kartoitettiin pääasiassa puhelimitse, tosin OYSissa käytiin myös muutamalla tutustumiskäynnillä.
Hankkeesta on julkaistu artikkeli Tehy-lehdessä (12/2010). Hankkeen yhteydessä tehtiin diplomityö (Eskola 2010). Hankkeen tuloksia on esitelty kansainvälisessä Health Systems Ergonomics and Patient Safety -konferenssissa 2011 (Paananen 2011) ja tarkoituksena on tuottaa hankkeessa kerätystä aineistosta ainakin yksi tieteellinen artikkeli. Lisäksi hankkeen tuloksista on tiedotettu alalla yleisesti.

6. Hankkeen toteuttajat

Hankkeen toteutti Oulun yliopiston työtieteen yksikkö. Hankkeen tutkimuksellisen puolen ohjaajana toimii Oulun yliopiston työtieteen professori Seppo Väyrynen, hankkeen koordinaattorina VTM Henna Paananen ja tutkimusavustajana / diplomityöntekijänä tekniikan ylioppilas Heini Eskola. Ohjausryhmän osallistujat olivat Lapin sairaanhoitopiirin johtaja Jari Jokela, Lapin keskussairaalan kehittämispäällikkö Mikko Häikiö, keuhkosairauksien osaston ylilääkäri Tuula Toljamo, Työsuojelurahaston johtaja Riitta-Liisa Lappeteläinen, Oulun yliopiston työtieteen yksikön professori Seppo Väyrynen sekä Oulun yliopiston lehtori Kari Kisko. Lähemmin pilotin tutkijoiden työtä tukivat suunnitteluylihoitaja Raili Valanne, keuhkosairauksien yksikön ylilääkäri Tuula Toljamo ja keuhkosairauksien yksikön osastonhoitaja Seija Miettunen.

 

Viimeksi päivitetty: 27.9.2012