ESIMERKKI
Oheisissa kartassa on esitetty väestön alueellinen jakautuminen Suomessa vuonna 1996. Aineisto perustuu tilastokeskuksen tuottamaan paikkatietoaineistoon, jonka havaintoyksikkönä on 1 x 1 kilometrin ruutu. Ruutukartan etuna on, että se poistaa ns. ekologista harhaa. Paikkatietoon perustuvissa kartoissa myös alueiden sisäinen vaihtelu tulee koropleettikartoista poiketen hyvin esille.

WWW-ympäristöön toteutettujen karttojen etuna on mahdollisuus zoomaukseen eli kartan mittakaavan muuttamiseen. Siirryttäessä suurimittakaavaisesta kartasta pienimittakaavaiseen myös paikallistavien elementtien tarkkuudelle asetetut vaatimukset lisääntyvät. Suurimittakaavaisessa kartassa paikallistaviksi elementeiksi riittävät yleensä hallinnollisten alueiden rajat. Siirryttäessä pienimittakaavaisempaan esitykseen kartan käyttäjä kaipaa todennäköisesti tarkempia paikantavia elementtejä kuten tiestöä, rautateitä, vesistöjä, taajama-alueita jne. Myös rajat saattavat olla hyvin yleistettyjä, eikä niiden mittakaavallinen laatu ole aina riittävä. GIS:n avulla karttatasojen sopivaa määrää on helppo kokeilla.

Lisäksi suurimittakaavaisessa esityksessä käytetty luokittelu saattaa näyttää paikallisella tasolla kummalliselta: melkein kaikki havainnot voivat kuulua samaan luokkaan. Myöskään värit jotka soveltuvat hyvin pienimittakaavaiseen kartan paperiversiona julkaisemiseen, eivät zoomattaessa enää ole välttämättä parhaita. Myös visualisoinnissa käytetty menetelmä saattaa olla riippuvainen mittakaavasta.

Kartan mittakaava vaikuttaa suuresti eri elementtien määrään, luokitukseen, väreihin ja menetelmiin.