Työtä jolla on tarkoitus

Nimi: Sanna Saarimaa
Opinnot: kasvatustieteiden maisteri, kasvatuspsykologia, sivuaineina sosiologia, koulutusteknologia, kasvatustiede ja opettajan pedagogiset opinnot
Nyt: järjestösuunnittelija, Neuroliitto

Opiskelin lukion jälkeen avoimessa yliopistossa psykologiaa ja kasvatustieteitä, ja molemmat tuntuivat mielenkiintoisilta. Hain opiskelemaan kasvatuspsykologiaa, koska sekin tuntui kiinnostavalta. Yhdenvertaisuusasiat ja järjestötyö ovat vieneet minut työelämässä mennessään. Neuroliitossa olen työskennellyt nyt viitisen vuotta.

Skype yhdistää kollegoihin

Parasta työssäni on se, että koen voivani olla avuksi muille. Mukavaa on myös työn joustavuus ja itsenäisyys. Olemme valtakunnallinen järjestö, joten matkapäiviä kertyy paljon ja kollegoiden kanssa ollaan yhteydessä Skypen tai muiden kanavien kautta melkein päivittäin. Oulussa on järjestöjen oma talo Kumppanuuskeskus, jossa työyhteisöni tavallaan on. Tykkään tavata ihmisiä kentällä ja koulutuksissa.

Järjestöt tarjoavat vertaistukea

Työni on tärkeää, sillä järjestöt tarjoavat sellaista palvelua mitä ei mikään julkinen taho tarjoa, eli vertaistukea. Tavoitteenamme on tuoda sairastavan ääntä kuuluviin. Monelle on elintärkeää, että saa purkaa omia ajatuksia ja kuulla, miten muilla samassa tilanteessa olevilla menee. Kaikki vertaistuki ei suinkaan ole sosiaalisessa mediassa, vaikka sekin on hyvä kanava. Toinen tärkeä osa työtämme on edunvalvonta. Koen todella tekeväni työtä jolla on tarkoitus.

”Isosta sivuainemäärästä on ollut myöhemmin hyötyä. Järjestötyössä tarvitaan monenlaisia taitoja.”

Sivuaineista lisää ammattiaitoa

Lähdin itse opiskelemaan sisältö edellä, eli niitä aineita jotka koin mielenkiintoisina. En tuolloin ajatellut vielä ollenkaan, millaiseen ammattiin valmistuisin. Kokeilin vähän kaikkea, markkinointia ja työtieteitäkin. Isosta sivuainemäärästä on ollut myöhemmin hyötyä. Järjestötyössä tarvitaan monenlaisia taitoja. Töihin olen aina päässyt ihan vain lähettämällä hakemuksen työkkärin sivuilla auki olleeseen paikkaan. Ei se siis aina niin mene, että vain suhteilla pääsee töihin.

Luontovaellus on voimaannuttava kokemus

Olen luontoihminen. Harrastan vaellusta ja haluan aina myös yöpyä luonnossa, jos mahdollista. Hakeudun omaan rauhaan ja väistelen paikkoja, joissa voi törmätä muihin ihmisiin. Jos puhelimet eivät kuulu, se on silkkaa bonusta. Olen saanut mukavalla tavalla yhdistää harrastustani myös työhöni. Meillä on esimerkiksi ollut erityisperheille luontoretkiä ja mielenterveyskuntoutujien kanssa teimme vaelluksen, jossa yövyimme autiotuvassa. Se oli monelle voimaannuttava kokemus.

Viimeksi päivitetty: 5.3.2018