Lapsen puolustaja

Nimi: Anna Sivonen
Opinnot: erityislastentarhanopettajan maisteriohjelma; aiemmat opinnot varhaiskasvatuksen kandidaatti, sivuaineina psykologia ja ilmaisukasvatus
Työ: varhaiserityisopettajan sijaisuus, Tyrnävän kunta; aiemmin: lastentarhanopettaja, päiväkodin johtaja

Minulle oli jo varhaisessa vaiheessa selvää, että pyrin opiskelemaan varhaiskasvatusta. Valmistuttuani kandiksi sain samoihin aikoihin kaksoset. Äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen pääsin töihin lastentarhanopettajaksi ja myöhemmin päiväkodin johtajaksi. Erityisvarhaiskasvatus on kiinnostanut kovasti, joten kun kuulin tästä maisteriohjelmasta, oli heti selvää, että haen mukaan.

Vahvistusta ammatilliselle osaamiselle

Parasta opinnoissa on ollut oman ajatusmaailman ja kokemusmaailman peilaaminen teoriaan sekä näiden vuoropuhelu. Olen saanut vahvistusta ammatilliselle osaamiselleni. Pidän todella hyvänä etuna sitä, että minulla on jo noin kymmenen vuoden kokemus päiväkodeissa työskentelystä. Opinnoista olen saanut selkärankaa sille, miten lähden viemään oppimaani käytäntöön. Erityisopettaja saa koulutuksen kautta paljon sellaista tietoa, joka mielestäni kuuluisi kaikille kasvattajille.

Uusin tieto ja tuoreimmat materiaalit

Työskentelen tällä hetkellä varhaiserityisopettajan sijaisena. Kyseessä on kiertävän erityisopettajan tehtävä, eli vierailen useissa eri päiväkodeissa ja ryhmissä. Koulutuksesta olen saanut konkreettisia käytännön apuvälineitä työhöni, kuten vaikkapa tukiviittomat. Saan koulun penkillä uusimman tiedon ja tuoreimmat materiaalit, joten olen hyvässä asemassa myös keskustelemaan asioista kentällä, toisten kasvattajien parissa.

”Ajattelen, että erityisopettaja on se lapsen viimeinen takaseinä ja puolustaja.”

Kenttätyötä ja asiantuntijatyötä

Erityislastentarhanopettajan työ on mukava kombo kenttätyötä ja asiantuntijatyötä. Työhön kuuluu myös vastuuta ja vaikutusmahdollisuutta, ja saan olla lasten parissa. Erityisopettajan pitää olla empaattinen ja ihmisläheinen ihminen. Ajattelen, että erityisopettaja on se lapsen viimeinen takaseinä ja puolustaja.

Tärkeintä on kohdata lapsi

Suomen varhaiskasvatus on huippuluokkaa, ja Suomessa arvostetaan erityisvarhaiskasvatusta. Olen huomannut, että varhaiserityisopettajan virkoja on perustettu jopa aivan pikkuruisiin kuntiin. Vaikuttaa siltä, että siihen halutaan panostaa, mikä on hieno asia. Tärkeintä työssä on kohdata lapsi, ei tuijottaa diagnoosia. Suomessa ollaan edelläkävijöitä esimerkiksi inkluusioajattelussa: on rikkautta, että kaikki lapset saavat olla yhteisissä varhaiskasvatusryhmissä tuen tarpeeseen katsomatta.

Viimeksi päivitetty: 12.2.2019