Avajaisten juhlapuheet 2019

Lukuvuoden 2019–2020 avajaiset 2.9.2019

Avajaispuhe
Rehtori Jouko Niinimäki:

Arvoisat juhlavieraat,

Lämpimästi tervetuloa Oulun yliopiston lukuvuoden avajaisiin, joissa juhlimme yliopiston 60:tä toimintavuotta. Kunniavieraitamme tänään ovat Oulun yliopistossa vuonna 1959 opintonsa aloittaneet, jotka istuvat tässä etuosassa. Heitä nähtiin äskeisellä videolla kulkueessa, ylioppilaslakit päässään.

Tervetuloa myös yliopistoyhteisön kansainväliset jäsenet. Englanninkielinen tulkkaus välittyy tässä juhlassa kuulokkeiden kautta.

Me olemme nyt Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksen vanhimmassa, ensimmäisen rakennusvaiheen osassa, joka valmistui 1973. Tämän rakennuksen mahdollisti aikanaan korkeakouluista vuonna 1965 annettu kehittämislaki, jonka tuomat resurssit olivat Oulun yliopiston alkuvaiheessa merkittäviä.  Lain taustalla oli presidentti Kekkosen nimittämän työryhmän raportti. Laki takasi taloudellisen pohjan korkeakoulutuksen kasvulle ja hajauttamiselle. Tuolloin opiskelijamäärien lisääminen ohjattiin nimenomaan tutkimusyliopistoihin ja erityisesti talouskasvun sekä̈ kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta hyödyllisinä̈ pidetyille aloille.

Ensimmäiset 1970-luvulla valmistuneet yliopiston rakennusvaiheet edustavat aikansa niukkaa ja korutonta arkkitehtuuria. Lukuvuoden avajaisia on vietetty tällä paikalla keskusaulan alakerrassa vuodesta 1980 vuoteen -88. Nyt juhlavuonna halusimme järjestää avajaiset jotenkin erityisellä tavalla historiaa kunnioittaen.

Oulun yliopiston ensimmäiset avajaiset pidettiin Kirkkokadulla NMKY:n eli Ynnin juhlasalissa lokakuun 3. päivänä 1959. Kyseessä oli melkoinen suurtapahtuma. Paikalla olivat tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen, keskeisiä ministereitä ja kansanedustajia sekä muiden korkeakoulujen kanslereita ja rehtoreita. Kutsuvieraita Helsingistä saapui niin paljon, että normaalin reittilennon lisäksi jouduttiin järjestämään lisäyhteyksiä. Oman kaupungin sanomalehdet Kaleva ja Liitto julkaisivat juhlanumerot. Juhlapäivän kunniaksi ammuttiin 12 tykinlaukausta.

Ynnin juhlasaliin mahtui 1200 henkeä. Lisäksi tilaisuus televisioitiin Oulun lyseon juhlasaliin, jossa sitä kerrotaan seuranneen 700 kaupunkilaista. Loputkin kiinnostuneet saattoivat seurata avajaisia radiosta. Ensimmäisten avajaisten hengessä myös tänään lyseon opiskelijat ja vieraat saavat seurata näitä avajaisia suorana lähetyksenä juhlasalissaan.

Oulun yliopiston ensimmäisiä tiedekuntia olivat filosofinen ja teknillinen tiedekunta. Filosofinen tiedekunta koostui matemaattisesta ja biologisesta opintosuunnasta. Teknillisessä tiedekunnassa annettiin arkkitehti-, rakennusinsinööri- ja teollisuusinsinöörikoulutusta. Nämä valinnat eivät olleet itsestään selviä, vaan mietinnöissä ja suunnitelmissa eli useitakin vaihtoehtoja pohjoiseen perustettavan korkeakoulun tai yliopiston opintosuunnista. Yleisesti Pohjois-Suomen kehittämisen kannalta pidettiin tärkeänä̈ teknillistä̈, luonnontieteellistä̈ ja lääketieteellistä̈ koulutusalaa sekä̈ opettajankoulutusta. Näitä̈ aloja tarvittiin kipeästi helpottamaan Pohjois-Suomessa vallinnutta työvoimapulaa. Etelä̈-Suomessa koulutuksensa saaneita insinöörejä ja arkkitehteja oli tuolloin vaikea saada Pohjois-Suomeen, aivan kuten nykyäänkin.

Yliopiston toiminnan aloittaminen lokakuussa 1959 oli melkoinen koitos, kun ottaa huomioon edeltävien kuukausien kiireellä tehdyt valmistelut. Määrärahat tiedekuntien toiminnan aloittamiseen oli saatu valtion vuoden 1959 menoarvioon ja toiseen lisämenoarvioon. Asetukset yliopiston perussäännöstä ja toiminnan aloittamisesta ja väliaikaisesta hallinnosta annettiin alle puoli vuotta ennen avajaisia. Toukokuussa yliopisto oli vielä ilman opetussuunnitelmaa, opettajia ja tiloja.

Yliopiston toiminta alkoi kuitenkin ajallaan, mutta eri tiloissa ympäri kaupunkia. Ensimmäisenä lukuvuonna opiskelijoita oli 424, joista naisia oli liki 40 prosenttia. Ensimmäisenä väliaikaisena rehtorina aloitti toukokuussa professori Pentti Kaitera, joka oli tehnyt merkittävän esityön Oulun yliopiston perustamiseksi. Tänään olemme saaneet Oulun yliopistolle ainutlaatuisen lahjoituksen, kun Kaiteran suku on halunnut luovuttaa yliopiston haltuun professori Pentti Kaiteran kirjoitukset. Kiitän lämpimästi Pentti Kaiteran suvun edustajia ja Sven Hallinin säätiötä arvokkaasta työstä ja lahjoituksesta.

Yliopiston toiminnan käyntiin saaminen ja rahoituksen varmistaminen poliittisen turbulenssin keskellä olivat valtava saavutus. Oulun yliopiston synnyttämisessä keskeisiä taustavoimia olivat porvarillinen sivistyneistö ja maalaisliitto, mutta Pohjois-Suomessa hanke sai kaikkien puolueiden tuen. Oulun Korkeakouluseuran, myöhemmin Yliopistoseuran, aktiivinen ponnistelu yliopiston eteen oli merkittävä asia. Pääkaupungissa ja vanhoissa opinahjoissa nimittäin vastustettiin kaikin voimin resurssien jakamista näin kauas pohjoiseen. Useat hallituksen ministerit jarruttivat hanketta voimakkaasti, etujärjestöt kirjelmöivät ja etelän lehdistön iva oli avointa. Esimerkiksi Suomen Kuvalehden eräässä tammikuun 1958 pakinassa varoitettiin perustamasta elinkelvottomia kääpiöyliopistoja ja kannettiin huolta tieteellisen tason säilymisestä. Pakinan vieressä oli Erkki Tantun pilapiirros, jossa hämmentynyt tiedon ja viisauden jumalatar Pallas Athene katsoo käryävää tiedon soihtua, taustallaan häkkiin suljettu pöllö.

Viime metreillä Oulun yliopiston kohtaloksi oli koitua myös poliittinen epävakaus, kun pääministeri V. J. Sukselaisen hallitus kaatui välikysymykseen äärimmäisen niukasti lokakuussa 1957. Opetusministeri Kerttu Saalasti sai vietyä yliopistoa koskevan lain presidentin esittelyyn vain sen ansiosta, että hallituskriisi pitkittyi ja hallitus jatkoi toimitusministeristönä. Toinen täpärä tilanne syntyi, kun eduskuntakäsittely saatiin valmiiksi vain viikkoa ennen valtiopäivien päättymistä ja uusia vaaleja.

Kansakunnan ja Oulun historiassa ajankohta uuden yliopiston perustamiselle oli otollinen. Oulun henkinen ilmapiiri oli muuttunut avarammaksi, ja kaupunki eli voimakasta taloudellista ja sosiaalista murrosta. Muuttoliike toi uutta väkeä kaupunkiin. Aikakauden rakennushenki ja toiveikkuus olivat käsin kosketeltavia, kun kansa oli säilyttänyt itsenäisyytensä ja raatanut kokoon sotakorvaukset. Suuret ikäluokat lähestyivät opiskeluikää, ja maassa valmistui joka vuosi 1500–2000 ylioppilasta enemmän kuin edellisenä vuonna.

Yliopisto aloitti vain muutamilla tieteenaloilla, mutta alusta asti oli selvää, että toiminta tulisi laajenemaan myös uusille aloille. Helsingin yliopiston rehtori Edwin Linkomies lausui omassa avajaispuheessaan samana syksynä, että ”yliopistosta puuttuu tärkeä osa perustusta, jollei siinä ole humanistista tiedekuntaa”. Hänen mukaansa ”pelkän luonnontieteellisen sivistyksen varassa ihminen on vailla sitä henkistä suunnanmäärääjää, jonka vain humanistiset tieteet voivat antaa”. Presidentti Kekkonen otti saman kannan Oulun yliopiston ensimmäisissä avajaisissa. Myös Oulun oman opettajakorkeakoulun ylioppilaat toivoivat humanistista yliopistoa, ”yhteiskuntaa edistävien aatteiden kehtoa”. Humanistiset aineet jäivät kuitenkin syrjään Oulun yliopiston alkutaipaleelta, koska Jyväskylään lisättiin alan koulutusta samaan aikaan. Korkeakoulujen keskinäinen profilaatio ja työnjako olivat siis vahvasti läsnä jo tuolloin. Monet olivat pettyneitä Oulun yliopiston yksipuoliseen rakenteeseen, mutta Kaltio-lehden päätoimittaja Atte Kalajoki teki yliopiston perustamisesta tärkeän havainnon: ”Olevaa voidaan aina kehittää, ei olematonta.” Tärkeintä oli siis ylipäätään saada laki yliopistosta ja toiminta käyntiin. Kehittämistä voidaan tehdä myöhemminkin.

Yliopisto lähtikin nopeasti laajentamaan toimintaansa. Lääketieteen koulutus aloitettiin jo yliopiston toisena toimintavuonna 1960. Opettajankoulutuksen tausta oli Pohjois-Suomessa jo toimineissa opettajaseminaareissa ja Oulun opettajakorkeakoulussa. Humanistinen opintosuunta aloitti filosofisessa tiedekunnassa vuonna 1965. Kansantaloustiedettä saattoi opiskella pääaineena samasta vuodesta lähtien. 1970-luvun puolivälissä Oulun yliopiston opiskelijoita oli jo 6500.

Alkuaikojen yliopistojärjestelmän hajauttamisen ja laajentamisen lisäksi Oulun yliopiston historiassa ainutlaatuinen kehitysjakso on ollut Oulun ihmeeksi kutsuttu teknologiateollisuuden voimakas kehitys alueella. Teknologian tutkimuksen painoarvo vahvistui tiedepolitiikassa 1980-luvulla. Korkeakoulutusta Oulussa voimisti Nokian nousu maailman suurimmaksi matkapuhelinten valmistajaksi ja tietoliikenneverkkojen edelläkävijäksi.

Oulun yliopisto lisäsi 90-luvulla merkittävästi sähkötekniikan ja tietojenkäsittelyopin sisäänottoja ja järjesti muuntokoulutuksia vastatakseen työvoiman kysyntään. Teknologia-alan koulutuspaikkoja lisättiin senhetkisiin teknillisiin korkeakouluihin ja teknillisiin tiedekuntiin kokonaisen uuden korkeakoulun verran. Teknologiabuumi tuki Oulun yliopiston kasvua liki 20 vuoden ajan, ja tärkeiksi aloiksi muodostuivat tieto- ja viestintäteknologian ohella esimerkiksi bioteknologia ja ympäristöteknologia.

Oulun ihmeen huippuvuosi oli 2000. Sen jälkeen tietoliikenneala lähti muuttumaan kiihtyvällä vauhdilla voimakkaimman rakennemuutoksen sattuessa Oulussa vuosiin 2009–2013. Tuolla ajanjaksolla alan imago sai merkittäviä kolauksia, ja ala menetti opiskelijoiden silmissä vetovoimansa. Se ei ollut ihme, sillä vain Oulussa tuhannet asiantuntijat menettivät työnsä lähinnä matkapuhelimiin ja niiden kehittämiseen liittyvissä alihankintaketjuissa.

Rakennemuutos oli raju ja nopea, mutta niin oli siitä toipuminenkin. Suuri määrä irtisanoutumisissa vapautunutta hyvin koulutettua työvoimaa houkutteli ja synnytti Ouluun nopeasti uutta yritystoimintaa. Tällä hetkellä tieto- ja viestintäteknologian ala työllistääkin jo enemmän työntekijöitä kuin Nokia-vetoisina huippuvuosina; työvoima on vain hajautunut paljon pienempiin yrityksiin. Samoin opiskelijoiden kiinnostus alaa kohtaan on palannut lähtenyt voimakkaaseen nousuun. Alan työvoimapula on taas tosiasia, ja innostuneimmat ovat alkaneet puhua Oulun uudesta ihmeestä. Oulun yliopiston kaikkien aikojen tiedepanostus, tulevaisuuden tietoliikenneverkkojen mahdollisuuksia tutkiva Suomen Akatemian 6G-lippulaiva, jatkaa Oulun ihmeen perintöä yliopistossa.

Hyvät kuulijat,

Oulun yliopiston rehtorien avajaispuheissa on eri vuosikymmenillä käsitelty muun muassa opetusvirkoja ja professorinvirkoja, yliopiston rakennushankkeita ja toimitiloja, alueellista vaikuttavuutta ja koko maan korkeakoulupolitiikkaa, tutkinnonuudistuksia, yliopistojen sisäistä hallintoa sekä kansainvälisyyttä. Erityisen usein toistuva teema on ollut toimintarahojen riittämättömyys. Juhlavuoden kunniaksi en kuitenkaan syvenny nyt noihin ikivihreisiin teemoihin.

Nykyhetkessä, kuten Oulun yliopiston alkuvaiheissakin, korostuu yliopistojen merkitys kouluttajana. Siinä missä yliopiston perustamisen aikoihin tarve johtui teollistumisesta, nyt se syntyy automaation ja robotisaation mukanaan tuomasta työn murroksesta, joka muuttaa työvoiman ja yhteiskunnan osaamistarpeita. Suuret muutokset ovat yhä enemmän saavuttamassa myös korkea-asteen työvoiman, erityisesti tekoälyn vuoksi. Yliopistojen on yhtä aikaa pystyttävä kouluttamaan useampia ja vastaamaan nopeasti muuttuvan työn osaamistarpeisiin täydennyskoulutuksen avulla.

Oulun yliopisto on vireä 60-vuotias ja jatkaa kehitystään toimien yhteisönä ja alumniensa kautta kestävällä tavalla ihmiskunnan ja Suomen hyväksi.

Haluamme lisätä koulutustarjontaamme helpottaaksemme työvoimapulaa pohjoisessa Suomessa, ja samalla varmistaa sen, että pohjoissuomalaisilla nuorilla on suhteessa saman verran koulutus- ja tutkijanuramahdollisuuksia kuin eteläisemmillä ikätovereillaan.

Koulutuksen lisäksi panostamme myös tutkimukseen. Vain vahvat kansainväliset tiedeyliopistot pystyvät muuttamaan maailmaa. Oulun yliopisto on korkeatasoinen tutkimusyliopisto, joka osallistuu strategiansa mukaisesti globaalien haasteiden ratkaisuun YK:n kestävän kehityksen agendan mukaisesti. Arvostetulla Shanghain yliopistolistalla nousimme kuluvana syksynä sijavälille 301–400, ja sijoitumme Suomen yliopistojen joukossa jaetulle toiselle tilalle.

Rehtori Pentti Kaitera totesi ensimmäisessä lukuvuoden avajaispuheessaan näin: ”Elämme nyt sellaista kehityksen vaihetta, ja Oulun yliopiston perustaminen on siitä tärkeä osoitus, jolloin Pohjois-Suomi ei enää ole kohtalo, jota on paettava, vaan kutsumus, joka antaa ei vain paikallisia tai kansallisia vaan yleismaailmallisia ja yli vuosisatojen ulottuvia elämäntehtäviä.” Hän toivoi myös, että yliopisto ei koskaan eksyisi pois nöyrän etsijän hengestä.

Tässä hengessä toivotan menestyksekästä ja ennakkoluulotonta akateemista vuotta kaikille opiskelijoillemme ja työntekijöillemme sekä alumneille ja yliopiston ystäville. Ja aivan lopuksi tärkeimpänä viestinä haluan toivottaa erityisesti kaikki uudet opiskelijamme lämpimästi tervetulleeksi Oulun yliopistoon.

***

Lähes 60 000 meiltä valmistunutta alumnia toimivat yhteiskunnan eri aloilla ja muuttavat maailmaa. Seuraavaksi näemme videon, jolla esiintyy alumneja yliopiston joka vuosikymmeneltä, sekä kuulemme alumnimme ja kunniatohtorimme Jussi Pesosen juhlapuheen.

 

Alumnin juhlapuhe
Oulun yliopiston kunniatohtori, UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen:

Arvoisa rehtori, dekaanit ja professorit, hyvät alumnit ja opiskelijat,

Pääsen heti kättelyssä tunnustamaan, että olen samaa ikäluokkaa kuin Oulun yliopisto. Olemme siis varttuneet yhdessä. Tosin kaksikymppisenä yliopisto oli kyllä jo paljon viisaampi ja kypsempi kuin se nuori teekkari, joka täällä tyrnevästi asteli.

Ajan kulun huomaa vahvasti, kun silmäilee presidentti Urho Kekkosen puhetta, jonka hän piti perustamistilaisuudessa vuonna 1959.

Hän sanoi näin: ”Pohjois-Suomi on vasta kehityksensä alkutaipaleella. Sen luonnonrikkaudet ovat osittain tutkimattomina, osittain ne ovat käyttöön ottamattomat. Viljelys tunkee täällä jatkuvasti asumatonta korpea ahtaammalle ja ihminen alistaa luonnon entistä enemmän palvelukseensa. Pohjois-Suomella on riittävät henkiset ja aineelliset

edellytykset taloudelliseen vaurastumiseen ja sivistykselliseen nousuun, kunhan nämä edellytykset tiedon ja työn avulla muutetaan eläväksi, aktiiviseksi voimaksi hyödyttämään pohjoisia maakuntia ja koko maata.”

Hyvät ystävät, jos puheenparsi on muuttunut Kekkosen ajoista, niin ovat myös olosuhteet. Enää ei olla alussa, vaan on jo päästy pitkälle, asumatonta korpea on toki edelleen matkailijoiden, hiihtäjien ja retkeilijöiden iloksi, mutta taloudellinen vaurastuminen ja sivistyksellinen nousu on nähty paitsi Oulussa myös koko Suomessa. Oulun yliopisto on lunastanut vahvan paikkansa ja täällä on oikea tekemisen meininki.

Tieto ja työ on täällä muutettu eläväksi voimaksi, joka on hyödyttänyt paitsi maakuntaa, myös koko maata. Oulun yliopistosta on valmistunut lähes 60 000 alumnia, joista monet ovat jääneet pohjoiseen! Mutta useat meistä ovat myös lähteneet globaaleihin

tehtäviin – kuka tieteen, kuka liike-elämän palvelukseen. Yliopistolla on useita merkittäviä tutkimusavauksia ja ihailtavan vahva yritys-/teollisuusyhteistyö. Kymmeniä yrityksiä on spinnannut Oulun tutkimusyhteisöstä etsimään paikkaansa markkinoilla. Yliopistosta on tullut kansainvälinen toimija, joka kuuluu maailman yliopistojen 3 % parhaimmistoon. Se, että kansainvälisissä rankingeissa Oulun yliopiston parhaiten menestynyt oppiaine on tietotekniikka, ei liene yllätys kenellekään. Niin merkittävän jäljen Oulun seutu on kokonaisuudessaan jättänyt suomalaiseen ICT-kenttään.

Väitän, että nuo Kekkosen peräänkuuluttamat henkiset ja aineelliset edellytykset riittävät Oulussa myös pitkälle tulevaisuuteen. Juhlavuoden teema on ”For the Next Generation”. Samalla tavalla kuin 60 vuotta sitten yliopistolla katsottiin tulevaisuuteen, pitää se tehdä myös tänään.

Haluaisin vielä lisätä teemaan yhden yritysjohtajalle mieluisan sanan SOLUTIONS. ”Solutions for the next generation”.

Tieteen ja yritysten pitää molempien etsiä ratkaisuja, jotka ovat aikaisempaa toimivampia, älykkäämpiä ja kestävämpiä. Hyväkään analyysi ei riitä, vaan ratkaisujen etsimisen pitää olla tekemisen ytimessä. Ratkaisujen etsimisestä - ja löytämisestä - syntyy myös vahvaa positiivista energiaa.

Yhteinen haaste yliopistolle ja yrityksille on se, että molempien pitää olla vähintään kolme askelta edellä muuta yhteiskuntaa. Mieluiten viisi tai kymmenen. Aina etukenossa. Aina utelias. Aina rohkeasti kokeilemassa.

Muutoin olemme auttamattomasti myöhässä siinä vaiheessa, kun ratkaisuille on todellista tilausta ja tarvetta.

Otan tästä esimerkin omasta yrityksestäni: vuonna 2006 UPM käynnisti mäntyöljyyn perustuvan uusiutuvan dieselin kehitystyön Lappeenrannassa. Silloin suuri yleisö tai hallitusohjelma ei puhunut biotaloudesta tai ilmastonmuutoksesta. Resurssitehokkuuskaan ei ollut vielä teema. Kestävä kehitys sentään tunnettiin käsitteenä. Kun kymmenkunta vuotta myöhemmin teknologia oli saatu kehitettyä, biojalostamo käynnistyi ja tuote saatiin markkinoille, aika oli kypsä ja tuotteelle oli kysyntää. Tänään tuotteen kannattavuus on jo erinomaisella tasolla, asiakkaat ovat valmiita maksamaan biopreemion.

Samalla tavoin olen varma, että Oulun yliopistolla on anturit jatkuvasti ajoissa ulkona.

Pitää olla rohkeutta etsiä uutta ja ottaa riskejä, korjata jos ajetaan harhaan, mutta myös tahto viedä asiat maaliin. ”From promise to performance” on lempimottoni.

On tärkeää, että Oulussa nuorille tarjotaan joustavat ja nykyaikaiset mahdollisuudet oppimiseen ja osaamisen rakentamiseen.

Haluan lämpimästi onnitella yliopistoa sen merkkipäivänä!

 

Opiskelijoiden tervehdys
OYY:n hallituksen puheenjohtaja Miriam Putula:

Hyvä rehtori, professorit ja muut juhlavieraat.

Minulle on suuri kunnia tulla puhumaan rakkaan yliopistoni 60. lukuvuoden avajaisiin. Teeman nimi on sopivasti “For the next generation”. Olen pienen ikäni harrastanut historiaa. Sieltä olenkin oppinut sanonnan “jos ei tunne menneisyyttä, ei hallitse nykyisyyttä eikä voi rakentaa tulevaisuutta.” Siksi ajattelin viedä hetkeksi ajatuksemme menneisyyteen. Millainen Pohjois-Suomi oli 60 vuotta sitten?

Muutama viikko takaperin istuin mummulassa syömässä pannukakkua ja kerroin mummulleni, kuinka yliopisto täyttää 60 vuotta ja miten minua jännittää mennä pitämään puhetta lukuvuoden avajaisiin. Mummu huokaisi siihen: “minä muistan ne avajaiset ku radiosta kuunneltiin. Olihan se hienoa, vaikka itsellä ei ollut mahdollisuutta sinne päästä, mutta onneksi lapsenlapsi pääsi.”

Rakas mummuni täyttää tässä kuussa 80 vuotta. 60 vuotta sitten hän oli siis saman ikäinen kuin nykyiset yliopiston aloittavat fuksit. Maailma oli kuitenkin silloin vielä hyvin erilainen paikka kuin tänä päivänä. Vaikka mummuni sai kansakoulussa kiitettäviä ja häntä houkuteltiin opettajien toimesta opiskelemaan keskikouluun, se ei ollut hänelle mahdollista. Kasvaminen pudasjärveläisellä maatilalla tarkoitti sitä, että töitä piti tehdä ja akateeminen maailma oli saavuttamattomissa. Perhetausta vaikutti vielä tulevaisuuteen.

Tämä oli tyypillinen tarina Pohjois-Suomessa. Nuorten koulutuksessa oli suuret alueelliset erot, ja varallisuus ja vanhempien tausta vaikuttivat urapolkuun. Pelkästään lukioon lähtö tarkoitti muuttoa pois omalta kotipaikkakunnalta. Yliopistoja löytyi vain eteläisestä Suomesta. Koulutus ei ollut millään tavalla saavutettavaa.

Nyt jos palaamme tähän päivään. Vaikka olen itse saanut kasvaa sillä samaisella maatilalla, jolla mummuni kasvoi, minun mahdollisuuteni ovat alusta alkaen olleet aivan erit. Kuten muulle ikäluokalleni, minullekin suotiin peruskoulu. Sain valita mihin lukioon menen, ja sen jälkeen minulle avautui mahdollisuus opiskella logopediaa omassa kotimaakunnassani. Minulla oli alusta alkaen mahdollisuus valita ja seurata unelmiani. Niin vanhempani kuin koko koulujärjestelmä pyrkivät tukemaan tätä.

On selvää, että ilman 60 vuotta sitten tehtyjä päätöksiä näin ei olisi. Oulun yliopiston perustaminen mahdollisti sen, että myös meillä pohjoisen nuorilla on mahdollisuus koulutukseen. Oulun kaupunki ei olisi sama paikka ilman yliopistoamme, oikeastaan koko Pohjois-Suomi ei olisi samanlainen paikka. Vaikka maan trendi on se, että väestö keskittyy eteläiseen suomeen, Pohjois-Pohjanmaa on silti Suomen nuorin maakunta. Oulun yliopiston vaikutusalueella on 15 prosenttia Suomen nuorisoikäluokasta.

Siksi on hyvä, että yliopistomme katse on tulevaisuudessa. For the next generation. Kuten yliopistomme alkutaipaleella tehdyt päätökset vaikuttivat meidän aikaamme, tämän päivän politiikka ja teot tulevat vaikuttamaan siihen, millaisessa maailmassa seuraavat sukupolvet kasvavat. Suomen kahtiajakautuminen ja eriarvoistuminen estettiin aikoinaan peruskoulu-uudistuksessa. Tänä päivänä pohditaan, miten jokainen nuori voisi käydä toisen asteen loppuun. Tulevaisuuden haaste tulee olemaan se, miten varmistetaan jokaisen nuoren pääsy korkeakoulutuksen pariin. Onhan seuraavallakin sukupolvella mahdollisuus valita itse, mitä elämällään tekee? Sosioekonominen tausta tai alueellisuus ei saa olla tulevaisuudessakaan este kouluttautumiselle. Kansansivistys on turva, jolla estämme kahtiajakautumisen, eriarvoistumisen, köyhyyden ja populismin nousun.

Siksi on tärkeää, että on Oulun yliopisto. Siksi on tärkeää, että yliopistoon pääsee ilman useita välivuosia. Siksi on tärkeää, että meillä ei ole pullonkaulakursseja, jotka estävät valmistumisen. Siksi on tärkeää, että opiskelijalla on riittävä toimeentulo ja osaamme taistella loppuunpalamista ja mielenterveysongelmia vastaan. Siksi on tärkeää, että yliopistollamme on riittävät resurssit laadukkaaseen koulutukseen ja tutkimukseen. Siksi on tärkeää ratkaista ihmiskuntaa uhkaava ilmastonmuutos.

Jotta seuraavalla sukupolvella menisi taas paremmin.

Viimeksi päivitetty: 2.9.2019