Kestava kehitys pohjoisilla alueilla

Eva Pongrácz pyrkii ymmärtämään kestävää kehitystä ja ihmisiä

Professori Eva Pongrácz vesi-, energia- ja ympäristötekniikan tutkimusyksiköstä haluaa ratkaista maailman ongelmia yhteistyössä. Se, mitä maailmalla tapahtuu, koskettaa hänen mukaansa meitä kaikkia.

”Suomi ei ole suljettu systeemi. Olemme avoin markkinatalous, joten meidän hyvinvointimme ja taloudellisen menestyksemme kannalta on hyvin oleellista sekä tavaroiden tuonti ulkomailta että tuotteiden ja palvelujen vienti ulkomaille. Vaikka kauppaa käydään pääosin Euroopan maiden kanssa, meidän pitäisi miettiä, mikä on asemamme globaalisti”, Pongracz sanoo.

Kiertotalouden tutkimuksessa asiat vaikuttavat toisiinsa monilla tavoin ja vaikutussuhteiden verkoston ymmärtäminen on tärkeää. Eva Pongráczin tähtäimenä on ymmärtää tuotteiden ja palvelujen tuotantoa ja käyttöä kokonaisvaltaisesti, jotta ne olisivat mahdollisimman tehokkaita ja ympäristöystävällisiä.

Arktisen alueen tutkimus on Pongráczin mielestä erityisen oleellista. Hänellä on paljon projekteja, jotka liittyvät ympäristönsuojeluun sekä hajautettujen energiaratkaisujen ja kestävän aluekehityksen edistämiseen pohjoisen periferian ja arktisen alueella.

”Ilmastonmuutos tuntuu paljon vahvemmin pohjoisessa. Se tuo haasteita mutta myös kannusteita tutkimuksellemme.” Tutkimuksen yhtenä päämääränä on varautua siihen, miten ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan pohjoisten yhdyskuntien ympäristöpalvelujen toteutukseen.

”Puhtaan veden saamiseen tarvitaan energiaa, mutta energian saamiseen tarvitaan vettä. Kumpaakaan ei ole rajattomasti ja kilpailu resursseista lisääntyy. Se on hyvä motivaatio siihen, että näitä asioita ratkaistaan yhdessä. Luonnonvaroja kuluu vähemmän, jos kaikki ympäristöpalvelut – energia, vesi- ja jätehuolto – pyritään tuottamaan kokonaisvaltaisesti”, Pongrácz kertoo. ”Pohjoisen yhteisöt ovat usein pieniä, joten on hyödyllistä katsoa ympäristöpalveluja yhtenä kokonaisuutena.”

Jos koko maailma kuluttaisi yhtä paljon kuin suomalaiset, tarvitsisimme 3,8 maapalloa. Pongracz ei pidä tätä reiluna. Turvataksemme tulevaisuuden meidän on sopeuduttava maapallon kantokyvyn rajoihin. Pongráczin tutkimus yrittää omalta osaltaan vastata tähän haasteeseen.

”Käytämme enemmän resursseja, kun olisi reilua. Olisi tärkeää, ettemme olisi vain ottajia, vaan voisimme myös antaa jotain. Jos ei mitään muuta, niin voimme ainakin antaa osaamista.”

Opettaminen on Pongráczin mielestä erittäin antoisaa. Opettaessaan energiajärjestelmistä, jätehuollosta ja kestävästä kehityksestä hän pääsee haastamaan myös omia ajatuksiaan. ”Kun opetan näitä asioita, joudun samalla itsekin miettimään niiden välisiä yhteyksiä.”

Tutkijayhteisö kannustaa eteenpäin

Teknillisessä tiedekunnassa työskentelevästä Eva Pongráczista välittyy avomielisyys ja ystävällisyys. Häntä motivoi se, että ihmiset luottavat häneen. Vahva vastuuntunto saa hänet jatkamaan. 

”Olen saanut paljon voimaa siitä, että joku on uskonut minuun. Tällaisia ihmisiä on löytynyt paljon matkan varrelta. Heitä on monia, perhe, opettajat, ohjaajat, esimiehet, työkaverit. He uskoivat minuun ja avustivat minua menestymään”, hän kertoo.

Pongráczin mielestä parasta tutkijan työssä on yhteisöllisyys. ”Maailmaa ei pelasteta yksin. Tutkijana pidän eniten siitä, että saan olla jäsen tutkijayhteisössä, jonka sisällä on paljon kommunikaatiota ja yhteistyötä. Ei ole kyse pelkästään siitä, miksi minä kasvan tutkijana, vaan voima ja luovuus löytyvät yhteisöstä. Tulen töihin joka päivä, koska tiedän, että ihmiset laskevat minun varaani.”

Tutkimusryhmän johtajana Pongrácz haluaa antaa myös muille mahdollisuuksia onnistua ja auttaa muita saavuttamaan tavoitteitaan.

”En ole yksinäinen susi, vaan määritän oman tutkijaidentiteettini tutkimusryhmäni kautta. En istu yksin kotonani ja yritä keksiä jotain, vaan vaihdamme ajatuksia ryhmän kanssa ja ratkaisemme ongelmia yhdessä.”

”Ymmärsin tutkijanurani alkuvaiheessa, että voin estää jätteen syntymisen vasta kun ymmärrän, miksi jäte on jätettä. Jos ostat kaupasta banaanin ja unohdatkin sen pöydälle, missä vaiheessa siitä tulee jätettä?” 

Jätehuollon tutkimuksen kautta Pongracz on päässyt miettimään myös ihmisten käyttäytymisen ja kestävän kehityksen välisiä yhteyksiä. Hänen mukaansa tekniikankin alalla on tärkeää ymmärtää taustalla vaikuttavia inhimillisiä tekijöitä. Välillä pohdinnat menevät filosofisiksi.

”Joku saattaa pitää kypsemmästä banaanista kuin toinen. Jos ostamani banaani tummuu pöydällä, se on minulle jätettä, mutta jollekin toiselle se voi olla vielä herkkua. Jäte on hyvin ihmiskeskeinen asia, ja ihmisten toiminnan ymmärtäminen on tärkeä asia ympäristön kannalta.”

Matematiikkaa, tekniikkaa ja vallankumous

Pongrácz on kotoisin pienestä maaseutukylästä Tšekkoslovakiasta. Lapsena Pongrácz oli kiinnostunut kirjallisuudesta, musiikista ja tieteestä. Todellinen lahjakkuus kuitenkin oli matematiikassa. Niin kauan kuin Pongrácz muistaa, hän on välitunneilla opettanut matematiikkaa jollekin.

”Tuntui, että minulla oli taito ymmärtää ja selittää matematiikan käsitteitä. En tiedä, olivatko luokkakaverini yhtä innokkaita kuulemaan selityksiäni”, Pongrácz naurahtaa.

Tšekkoslovakia oli kommunistinen maa, joka kuului Varsovan liittoon. Pongrácz haaveili opiskelusta Unkarissa ja pääsikin lukion jälkeen Budapestiin opiskelemaan diplomi-insinööriksi, johon sai myös apurahan.

Pongrácz koki opiskellessaan paljon ennakkoluuloja. Tekniikan ei ajateltu sopivan naisille ja naisten ajateltiin lähtevän opiskelemaan tekniikkaa miesten perässä. Miespuoliset professorit ilmaisivat nämä mielipiteet avoimesti luokkasaleissa.

”Loppujen lopuksi päädyin opiskelemaan tuotantotaloutta, koska se oli pienimmän vastarinnan tie. Tuotantotalouden ajateltiin soveltuvan paremmin naisille, toisin kuin konetekniikan, jota aluksi opiskelin”, Pongrácz kertoo.

”Yliopistoaikana aloin kiinnostua ympäristöasioista, mutta mahdollisuudet opiskella ympäristötekniikkaa olivat heikot. Tiesin, että minun oli lähdettävä maahan, jossa olisi hyvä ympäristötekniikan taso, ja toisekseen halusin maahan, jossa naisilla olisi paremmat mahdollisuudet opiskella tekniikkaa.”

Tšekkoslovakian Samettivallankumous tapahtui sinä aikana, kun Pongrácz oli opiskelija. ”Olin aivan Samettivallankumouksen keskellä, sillä opiskelijat olivat keskeisiä ajureita demokratian muutoksessa.”

Samettivallankumous alkoi opiskelijamielenosoituksesta Bratislavasta. Tuo tapahtuma käynnisti vallankumouksen, jonka ansiosta 41-vuotinen kommunistipuolueen yksinvalta päättyi. Hallitun vallanvaihdon jälkeen rajat alkoivat avautua. Diplomi-insinöörin tutkinnon valmistumisen jälkeen Pongrácz muutti Suomeen jatko-opintojen perään.

Luonnon ja kaupungin keskellä

Parasta Oulussa Pongráczin mukaan on se, että lyhyellä kävelyllä pääsee sekä keskelle kaupunkia että luontoa. Merenranta ja luonto sekä kaupungin palvelut ovat tärkeitä asioita tutkijalle, jonka päivät kuluvat suurien asioiden äärellä.

Oulun yliopisto on hyvä paikka rakentaa kestävämpää maailmaa. ”Oulun yliopisto on todellakin puhtaan teknologian edelläkävijä. Jos saisin tehdä ihan mitä vain, tekisin juuri tätä työtä mitä nytkin”, sanoo Pongrácz.

Teksti: Tiina-Outi Strand

Pääkuva: Rami Hanafi

 

Viimeksi päivitetty: 6.9.2019