Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

Väittelijä

Filosofian maisteri Juhani Karvonen

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Luonnontieteellinen tiedekunta, Ekologian ja genetiikan tutkimusyksikkö

Oppiaine

Eläinekologia

Väitöstilaisuus

14.12.2019 12:00

Väitöstilaisuuden paikka

Linnanmaa, sali TA105

Aihe

Osittaismuuttajan populaation demografia ja dynamiikka lähellä levinneisyysalueen reunaa

Vastaväittäjä

Dosentti Aleksi Lehikoinen, Helsingin yliopisto

Kustos

Tutkijatohtori Veli-Matti Pakanen, Oulun yliopisto

Tulomuutto ylläpitää pohjoista talitiaispopulaatiota

Väitöstutkimuksessa havaittiin, että Pohjois-Suomessa pesivän talitiaispopulaation koko vaihteli vuosittain mutta kasvoi keskimäärin tutkimuksen aikana. Matala poikastuotto ei kompensoinut aikuisten lintujen kuolleisuutta, ja tämä lähellä levinneisyysalueen reunaa sijaitseva populaatio pysyi elinvoimaisena tulomuuton ansiosta. Jopa 39–43 % populaation kasvukertoimesta oli peräisin tulomuutosta.

Aikuisten lintujen säilyvyys osoittautui alhaisemmaksi kuin lajin ydinalueella Länsi-Euroopassa. Tutkimuspopulaatiossa syntyneistä poikasista vain pieni osa palasi pesimään alueelle, mikä saattaa osittain heijastaa poikasten levittäytymistä tutkimusalueen ulkopuolelle.

Väitöstutkimuksessa havaittu tutkimuspopulaation lievä kasvu selittyy siis lähinnä populaatioon suuntautuvalla tulomuutolla. Tulosten mukaan pohjoisten talitiaisten matalampi säilyvyys saattaa selittyä talven sääolosuhteilla. Talven aikainen lämpötilan vaihtelu oli yhteydessä talitiaisten selviytymiseen ja liikkuvuuteen. Kuolleisuus lisääntyi päivän keskimääräisen lämpötilan laskiessa alle –15 C°:seen. Nuoret linnut kärsivät kylmästä eniten.

Keskitalvella kovien pakkasjaksojen aikana talitiaiset vähensivät liikkumistaan eri ruokintapaikkojen välillä. Tämä ilmiö liittynee energiansäästöön ja saalistajien välttelyyn ajanjaksona, jolloin lintujen energiankulutus on suurta ja ravinnonhankintaan käytettävä valoisa aika on lyhyt. Nuoret linnut olivat aikuisia liikkuvampia, mikä selittynee sillä, että nuoret luultavasti keräävät ensimmäisenä talvena tietoa talvehtimisalueen resursseista tulevia talvia silmällä pitäen.

Talitiaisten alhainen säilyvyys näyttäisi johtuvan ongelmista talveen sopeutumisessa: korkea talvikuolleisuus lisää vaihtuvuutta populaatiossa ja geenivirta lisääntyy tulomuuton myötä. Näin sopeutuminen kylmiin olosuhteisiin saattaa heikentyä. Pohjoiseen päin levittäytyvät lajit hyötyvät ilmastonmuutoksen lauhduttamista talvista.

Talitiaisten populaatiossa tapahtuvia väestöllisiä muutoksia tutkittiin Oulussa pitkäaikaisten seuranta-aineistojen avulla. Talvisäilyvyyttä tutkittiin seuraamalla talvehtivia tiaisia kahden talven ajan Oulun Hietasaaressa.

Talitiainen on yksi yleisimmistä linnuista Suomessa, mutta sen on aiemmissa tutkimuksissa havaittu olevan huonosti sopeutunut pohjoisiin olosuhteisiin. Talitiainen on osittaismuuttaja ja pohjoisessa ne eivät selviydy talvien yli pesimäalueillaan vaan siirtyvät ihmisasutuksen läheisyyteen.

Väitöstutkimuksessa tutkittiin, mitkä tekijät vaikuttavat populaatiokoon vaihteluihin lähellä levinneisyysalueen pohjoisreunaa. Lisäksi haluttiin selvittää, miten lintujen vuodenkierron kannalta haastavimman jakson eli talven olosuhteet vaikuttavat kuolleisuuteen ja liikehdintään talven aikana.

 

Väitöskirja

Viimeksi päivitetty: 4.12.2019