Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

Väittelijä

FM Antti Kamunen

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Humanistinen tiedekunta, Kielten ja kirjallisuuden tutkimusyksikkö

Oppiaine

Englantilainen filologia

Väitöstilaisuus

10.1.2020 12:00

Väitöstilaisuuden paikka

Wetteri-sali (IT115)

Aihe

Kiireen kehollisuus: Toimintojen hierarkkisuus monitoimintatilanteissa

Vastaväittäjä

Professori Arnulf Deppermann, Leibniz-Institut für Deutsche Sprache

Kustos

Professori Pentti Haddington, Oulun yliopisto

Kiireen kehollisuus: Toimintojen hierarkkisuus monitoimintatilanteissa

Tarkastelen väitöskirjassani arkipäivän monitoimintatilanteita (ns. multitaskingia) ja sitä, kuinka ihmiset keskustelutilanteissa viestittävät toisilleen useiden meneillään olevien toimintojen välistä tärkeysjärjestystä puheellaan ja kehollaan. Tutkimukseni purkaa monitoiminnan käsitteeseen liittyviä myyttejä ja ennakkokäsityksiä.

Tutkimuksessa käytetään keskustelunanalyysin menetelmää, jonka avulla tutkitaan luonnollisia vuorovaikutustilanteita. Aineistona on videoituja arkikeskusteluja työpaikoilla ja kodeissa. Keskusteluissa puhutaan suomen, englannin ja ranskan kieltä.

Tutkimuksessani tuon esiin, kuinka osallistujat kasvokkaisvuorovaikutuksessa käyttävät erilaisia kehollisen vuorovaikutuksen keinoja tehdäkseen näkyväksi tietyn toiminnan priorisoinnin toisen asemesta. Priorisointia osoitetaan suuntaamalla kehollisia vuorovaikutuksen resursseja – kuten katsetta, kehoa ja käsiä – yhdestä toiminnosta toiseen. Näin tehdään esimerkiksi tilanteissa, joissa kahden asian yhtäaikainen eteenpäin vieminen on vaikeaa tai mahdotonta.

Tutkimuksessani esitän myös, että näkyväksi tarkoitetun priorisoinnin avulla keskustelukumppania voi johdatella antamaan tilaa meneillään olevan tekemisen loppuun saattamiseksi tai kokonaan uuden toiminnan aloittamiseksi ilman, että näitä asioita tarvitsee erikseen sanallisesti pyytää. Tällöin priorisoinnin osoittaminen johtaa siis lopulta yhtäaikaisten toimintojen ja siten monitoiminnan minimoimiseen.

Tutkimukseni kutsuu myös miettimään uudelleen sitä, miten monitoimintaa tulisi ymmärtää ja määritellä. Tulokset viittaavat siihen, että ihmisten ei tarvitse välttämättä edes konkreettisesti tehdä kahta asiaa samanaikaisesti ja silti kyseessä voi olla monitoimintatilanne: ihminen voi olla yhtäaikaisesti osallisena meneillään olevassa ja tulevassa toiminnassa. Tämä voidaan havaita tarkastelemalla sitä, kuinka toimijat orientoituvat vasta alkamassa oleviin ja ennakoitaviin toimintoihin tavoilla, jotka samalla edistävät asteittaista irrottautumista nykyisestä toiminnasta.

Toisin kuin yleensä ajatellaan tosiasiassa monitoimintaa tapahtuu arkivuorovaikutuksessa jatkuvasti eikä se ole mitenkään ongelmallista. Monitoimintaan kiinnitetään vuorovaikutuksessa huomiota silloin, kun yhteensopimattomat toiminnot kilpailevat keskenään. Näin käy esimerkiksi tilanteissa, joissa useissa samanaikaisissa toiminnoissa tarvittaisiin toimijan katsetta tai käsiä, eikä tämä syystä taikka toisesta onnistu. Näissä tilanteissa toiminnan jäsentämiseen ja monitoiminnan minimoimiseen käytetään samoja puheen ja kehon kommunikointikeinoja kuin muussakin arkivuorovaikutuksessa. Monitoimintatilanteessa näiden keinojen merkitys tarkentuu koskemaan juuri monitoiminnan jäsentämistä.

Väitöskirja

Viimeksi päivitetty: 10.1.2020