Pörssinoteerattujen rahastojen ja suojaavien optiostrategioiden käyttö varainhoidossa

Varainhoitajien haluttomuus ilmaista selkeästi usein varsin monimutkaisia ja joskus tarkoituksellakin salassa pidettyjä sijoitusstrategioitaan, aiheuttaa informaation epäsymmetriaa ja voi johtaa päämies-agentti-ongelmaan. Epätäydellisen informaation myötä varainhoitajan ammattitaidon arviointi on vaikeaa ja haitallisen valikoitumisen riski merkittävä. Varainhoitajan henkilökohtaiset preferenssit saattavat myös näytellä sijoituskohteiden valinnassa tarpeettoman suurta osaa suhteessa omistajien tavoitteisiin. Moraalikadon vaara onkin ilmainen.

Väitöskirjassa tutkitaan pörssinoteerattujen rahastojen ja suojaavien optiostrategioiden käyttöä varainhoidon välineinä. Empiirinen aineisto muodostuu institutionaalisten sijoittajien arvopaperiomistuksista yhdessä kattavan sijoitusrahastoaineiston kanssa.

Tutkimuksen empiiriset tulokset eivät tue nollahypoteesiksi asetettua varainhoitajien kyvykkyyttä valita salkkuunsa hyvin tuottavia rahastoja. Pörssinoteerattuihin rahastoihin sijoittaminen näyttää pikemminkin olevan yhteydessä varainhoitajille asetettuihin kannustinpalkkioihin sekä sijoitusstrategioille asetettuihin rajoitteisiin.

Pörssinoteerattujen rahastojen käytön ja sijoitussalkun tuoton välillä havaittu voimakas negatiivinen korrelaatio yhdessä rahastoja käyttävien varainhoitajien passiivisemman kaupankäynnin kanssa viittaa huonoon kykyyn tehdä onnistuneita osakevalintoja osana sijoitusstrategiaa. Suojaavien optiostrategioiden käyttö on puolestaan selkeästi yhteydessä alhaiseen riskinottoon. Strategioita käyttävien varainhoitajien salkkujen tuottojen havaitaan olevan vastasyklisiä hoitopalkkioiden huomioimisen jälkeen.

Kannustinpalkkioilla sitoutetut varainhoitajat tapaavat myös lukita jo kertyneet palkkionsa vakuuttamalla hoitamansa riskirahaston kurssilaskua vastaan suojaavilla optiostrategioilla.

Pörssinoteerattujen rahastojen ja suojaavien optiostrategioiden käytön tutkiminen on tärkeää kahdestakin syystä. Tutkimuksen kautta saadaan uutta tietoa mainittujen instrumenttien käytöstä institutionaalisessa varainhoidossa. Opimme myös ymmärtämään paremmin päämies-agentti-ongelman roolia varainhoidossa sekä varainhoitajien suhtautumista riskiin. Tutkimustuloksiin perustaen on mahdollista parantaa varainhoitajan valintaprosessia sekä alentaa siitä aiheutuvia kustannuksia.