Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

Väittelijä

Filosofian maisteri Johanna Honka

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Luonnontieteellinen tiedekunta, Ekologian ja genetiikan tutkimusyksikkö

Oppiaine

Biologia

Väitöstilaisuus

15.5.2020 14:00

Väitöstilaisuuden paikka

Etäyhteydellä, Zoom-linkki: https://oulu.zoom.us/j/62513011932

Aihe

Eurooppalaisen kesy- ja villihanhen evoluutio- ja luonnonsuojelugenetiikka

Vastaväittäjä

Tohtori Robert Kraus, Konstanzin yliopisto

Kustos

Professori Jouni Aspi, Oulun yliopisto

Geneettiset menetelmät hyödyttävät taigametsähanhen kannanhoitoa ja kesyhanhen historian tutkimusta

Väitöstutkimuksessa havaittiin Suomessa pesivien taigametsähanhien koostuvan yhdestä populaatiosta ja todettiin, että rajaamalla metsästysalue Kaakkois-Suomeen voidaan taantuva taigametsähanhi säästää liialliselta metsästykseltä. Lisäksi väitöstutkimuksessa tarkasteltiin venäläisten kesyhanhien evoluutiohistoriaa keskiajalta modernille ajalle arkeologisten näytteiden DNA-analyysin avulla.

Väitöskirjatyössä tutkittiin kahden ihmisen hyödyntämän hanhilajin perimää. Taigametsähanhi on metsästettävä mutta huolestuttavasti taantuva metsähanhen alalaji ja kesyhanhi puolestaan on ihmisen merihanhesta kesyttämä kotieläin. Tutkimuksessa hyödynnettiin maastosta löydetyistä sulista eristettyä DNA:ta, jonka perusteella voitiin tunnistaa eri metsähanhiyksilöt ja niiden sukulaisuussuhteet. Suomen taigametsähanhien havaittiin koostuvan yhdestä yhtenäisestä populaatiosta. Lisäksi noin 4 %:lla hanhista oli lyhytnokkahanhen perimää, mikä kertoo lajien välisestä risteytymisestä.

Geneettisten menetelmien avulla väitöstyössä pystyttiin tunnistamaan Kaakkois-Suomessa alue, jolla metsästysaikaan syksyisin esiintyy lähinnä yli 10 kertaa taigametsähanhea runsaampaa tundrametsähanhea. Tätä tutkimustietoa on jo hyödynnetty taigametsähanhen kannanhoidossa, ja taantuvaa taigametsähanhea on voitu suojella metsästysalueen maantieteellisellä rajauksella. Metsähanhen eri alalajit tunnistettiin geneettisin menetelmin, sillä ulkonäön perusteella tunnistaminen on haasteellista eikä alalajeja metsästyssaaliissa ole näin ollen perinteisesti eroteltu.

Kesyhanhi on yleinen ja laajalle levinnyt kotieläin, mutta sen kesytyshistoria on edelleen hämärän peitossa. Venäläisiltä arkeologisilta kaivauksilta (400–1800 -luvuilta jKr.) löydettyjen kesyhanhen luiden DNA-analyysi paljasti kolme geneettistä ryhmää: kesyhanhiryhmän, itäisistä kesyhanhista ja villeistä merihanhista koostuvan ryhmän sekä taigametsähanhiryhmän. Varmoja kesyhanhia aineistossa esiintyi sydänkeskiajalta (1000-luku) lähtien. Taigametsähanhiksi osoittautuneet luut olivat yllättävä löytö, mikä luultavasti selittyy sillä, että arkeologiset näytteet ovat usein sirpaleisia vaikeuttaen lajinmääritystä luun mittojen perusteella.

 

Väitöskirja

Viimeksi päivitetty: 5.5.2020