Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

Väittelijä

Filosofian maisteri Marko Merikukka

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, PEDEGO-tutkimusyksikkö

Oppiaine

Kansanterveystiede

Väitöstilaisuus

25.9.2020 12:00

Väitöstilaisuuden paikka

Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 6, etäyhteys: https://oulu.zoom.us/j/69549139627?pwd=eWh1YXNQZ3lFb3R5aFdVN3JUZWFQUT09

Aihe

Lapsuuden elinolojen yhteydet aikuisuuden hyvinvointiin -- Kansallinen syntymäkohortti 1987 -rekisteritutkimus

Vastaväittäjä

Dosentti Tomi Oinas, Jyväskylän yliopisto

Kustos

Professori Marjo Renko, Itä-Suomen yliopisto / Oulun yliopisto

Perheiden arkea ja lasten koulutyötä on tuettava myöhemmän hyvinvoinnin vahvistamiseksi

Lapsuuden ja nuoruuden aikaiset elinolot ovat yhteydessä aikuisuuden hyvinvointiin. Lasten ja nuorten myönteistä hyvinvoinnin kehitystä, mielenterveyden ja koulutuksen näkökulmasta, voidaan vahvistaa perhe- ja kouluympäristöjä tukemalla. Erityisesti perheitä, joissa vanhemmat sairastavat tulee tukea, osoittaa Marko Merikukan väitöstutkimus. Tutkimus osoittaa lisäksi, että sosiaalista osallisuutta kouluissa tulee vahvistaa nuorten koulutuspolkujen pidentämiseksi.

Väitöskirjatutkimuksessa löydetyt vanhempien somaattiset eli fyysiset sairaudet, ja somaattisten sairauksien kasautuminen – useampi samanaikainen sairaus – ovat yhteydessä heidän lastensa myöhempiin mielenterveyden häiriöihin. Osa vanhempien somaattista sairauksista voi kuormittaa perheiden arkea siinä missä vanhempien mielenterveyden häiriötkin.

Aikaisemman tutkimuksen nojalla tiedetään, että vanhempien mielenterveyden häiriöt kasvattavat lasten mahdollisuutta sairastua mielenterveyden häiriöihin. Väitöstutkimuksen mukaan vanhempien mielenterveyden häiriöt lisäävät mielenterveysperustaisen työkyvyttömyyseläkkeen mahdollisuutta nuorilla yleisesti, mutta etenkin haavoittuneilla nuorilla – nuorilla, joilla on ennestään todettu mielenterveyden häiriöitä. Työkyvyttömyyden ohella yhtä lailla matala koulutustaso vähentää mahdollisuuksia työllistyä.

Väitöstutkimus osoittaa, että peruskoulutuksen jälkeisten koulutuspolkujen jatkamiseksi sosiaalista osallisuutta, erityisesti luokkatyörauhaa, tulee vahvistaa. Työrauhalla tarkoitetaan tutkimuksessa kohtaamista ja välittämistä, vuorovaikutusta opettajan ja oppilaan välillä eikä ainoastaan sääntöjä ja kuria, kuten tavallisesti ajatellaan.

Suurimmalla osalla Suomessa syntyneistä lapsista ja nuorista menee hyvin. On kuitenkin joukko nuoria, joiden elämänkulku on tavanomaisesta poikkeava matkalla lapsuudesta aikuisuuteen. Tutkimuksen mukaan joka neljännelle (25,6 %, n = 12 018) vuonna 1987 Suomessa syntyneelle oli asetettu joko mielenterveyden ja käyttäytymisen diagnoosi tai määrätty psyykenlääke 9–24-vuotiaana. Mielenterveyden häiriöistä johtuva työkyvyttömyys oli myönnetty 1,4 prosentille (n = 837) 16–24-vuotiaista ja joka kolmastoista nuori (7,6 %) oli ilman toisen asteen tutkintoa 28-vuotiaana. Nuoret miehet – reilusti yli puolet (61,7 %) – olivat naisia useammin ilman toisen asteen tutkintoa.

Väitöstutkimuksessa tutkittiin lapsuuden ja nuoruuden aikaisten sosiaalisten tekijöiden yhteyttä myöhempään hyvinvointiin, erityisesti mielenterveyteen ja koulutukseen. Tutkimuksella haluttiin vastata kysymykseen mitkä tekijät tukevat ja mitkä tekijät häiritsevät lasten ja nuorten hyvinvoinnin myönteistä kehitystä. Tekijöiden yhteyttä hyvinvointiin tarkasteltiin sosiaaliepidemiologisesta näkökulmasta. Sosiaalisiin tekijöihin voidaan pyrkiä vaikuttamaan toisin kuin biologisiin tekijöihin – yhteiskunta voi esimerkiksi tarjota apua ja tukea eri palveluiden avulla.

Tutkimus tehtiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Kansallinen syntymäkohortti 1987 -rekisteriaineistolla, joka kattaa lähes kaikki Suomessa vuonna 1987 syntyneet lapset (N = 59 476). Kohorttiaineisto on koottu THL:n vuonna 1987 perustetun syntyneiden lasten rekisterin ympärille, mihin muiden kansallisten rekisteriviranomaisten tietoja on yhdistetty. Sikiöajalta asti seurattujen lasten lisäksi kohorttiaineisto kattaa myös heidän vanhempiensa sosiaali- ja terveystietoja.

Väitöskirja

Viimeksi päivitetty: 14.9.2020