Auringon koronan aukkojen pitkäaikainen vaihtelu

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Linnanmaa, sali IT115. Etäyhteys: https://oulu.zoom.us/j/65433840465

Väitöksen aihe

Auringon koronan aukkojen pitkäaikainen vaihtelu

Väittelijä

Master of Science Amr Hamada

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Luonnontieteellinen tiedekunta, Avaruusfysiikan ja tähtitieteen tutkimusyksikkö

Oppiaine

Fysiikka

Vastaväittäjä

Professori Minna Palmroth, Helsingin yliopisto

Kustos

Professori Kalevi Mursula, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Auringon koronan aukkojen pitkäaikainen vaihtelu

Väitöskirjassa ja sen neljässä yksittäisessä julkaisussa on tutkittu uusia tapoja tunnistaa ja seurata Auringon koronan aukkojen ajallista kehittymistä. Koronan aukot ovat yksi Auringon uloimman kaasukehän, koronan, tärkeimmistä rakenteista, ja niiden kohdalla kaasun tiheys ja lämpötila ovat pienemmät kuin muualla Auringon koronassa. Täten Auringon ultraviolettikuvissa ne näyttävät huomattavasti tummemmilta kuin muu korona. Koronan aukkojen avoin magneettikenttä leviää interplanetaariseen avaruuteen ja sallii koronan plasman virrata ulos ns. nopeina aurinkotuulivirtauksina. Näillä virtauksilla on merkittäviä vaikutuksia Maan lähiavaruudessa esim. avaruussäähän ja revontuliin.

Koronan aukkojen tutkimiseksi väitöskirjassa kehitettiin uusi pitkäaikainen datasarja Auringon koronan ultraviolettihavaintojen synoptisista kartoista käyttäen SOHO- ja SDO-satelliittien havaintoja. Nämä kartat antavat systemaattisen kuvan Auringon koronan kehityksestä neljällä eri ultraviolettiaallonpituudella vuodesta 1996 nykyhetkeen.

Väitöskirjassa kehitettiin myös uuden tyyppinen tietokonemenetelmä, jossa synoptisissa kartoissa tummina näkyvät koronan aukot pystytään automaattisesti tunnistamaan. Käyttämällä tätä menetelmää väitöskirjassa kehitettyyn synoptisten karttojen aineistoon saatiin kuvattua koronan aukkojen kehitys viimeisten kahden aurinkosyklin aikana. Tätä pitkää datasarjaa jatkettiin vielä taaksepäin ajassa vuoteen 1973 käyttäen Maan pinnalta tehtyjä teleskooppihavaintoja. Näin saatiin kehitettyä tällä hetkellä koronan aukoista pisin ja yhtenäisin mittausaineisto, jonka avulla tutkittiin koronan aukkojen pitkäaikaista kehittymistä usean aurinkosyklin yli tarkemmin kuin aiemmin.

Koronan aukkojen ymmärtäminen auttaa ymmärtämään paremmin paitsi Auringon magneettikentän kehitystä, myös Auringon aktiivisuuden vaikutuksia Maan lähiavaruudessa.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024