Opettajat ammatillisina toimijoina inkluusiota edistämässä

Suomalainen koulutuspolitiikka on 1990-luvulta saakka sitoutunut edistämään inkluusiota ja sen arvoja. Inklusiivisella kasvatuksella pyritään edistämään kaikkien oppilaiden läsnäoloa, oppimista ja osallisuutta kasvatusympäristöissä.

Yksi inklusiivisen opetuksen keino on yhteisopettajuus, jolla tarkoitetaan useamman opettajan toteuttamaa yhteistä opetuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia. Opettajien välinen yhteistyö edellyttää opettajilta ammatillista toimijuutta. Ammatillinen toimijuus voidaan käsittää kyvyksi, joka valmistaa työntekiköitä (opettajia) uuden oppimiseen sekä prosessiksi, joka ilmenee työntekijöiden tehdessä työtään koskevia valintoja työpaikan erilaisissa olosuhteissa.

Väitöstutkimuksen tutkimuskysymyksenä oli 1) Millaiselta näyttää opettajan ammatillinen toimijuus yhteisopetuksen käytänteissä? ja 2) Kuinka opettajat voivat tukea inkluusion toteutumista?

Monet opettajat olivat työssään toteuttaneet yhteisopetusta yhteisopetuksen määritelmästä poikkeavalla tavalla kehittäen omia tapoja työskennellä yhteisopettajina. Opettajat kuvasivat yhteisopettajuuden lisänneen työssä oppimista ja työssä jaksamista. Yhteisopettajuutta, jossa toteutuivat ammatillinen kehittyminen, opettajien välinen vuorovaikutus, luottamus toiseen sekä samanlainen käsitys opettajuudesta, voidaan kuvata tilanteeksi, jossa yhteisopettajat ovat saavuttaneet kollektiivisen ammatillisen toimijuuden tason. Onnistuneessa yhteisopetuksessa opettajilla on yhteinen näkemys työstä ja sen tarkoituksesta sekä halua yhdessä pohtia ja kehittää omaa työtään.

Inkluusion määritelmä oli useimmille opettajille vielä epäselvä, vaikka he työssään toteuttivatkin inklusiivisen opetuksen elementtejä. Joissakin opetuksessa käytetyissä menetelmissä oli kuitenkin havaittavissa myös oppilaita kategorisoivia ja poissulkevia toimintatapoja.