Sosiaalinen yrittäjyys käytänteissä: Sosiaalisen yrittäjyyden monitahoinen luonne ja valtion rooli islamilaisessa kontektissa

Tässä väitöskirjassa tutkitaan sosiaalista yrittäjyyttä islamilaisessa kontekstissa useasta eri perspektiivistä. Vaikka viimeisten vuosikymmenten aikana on tehty paljon akateemista tutkimusta sosiaalisesta yrittäjyydestä, tutkimus länsimaiden ulkopuolisissa konteksteissa on ollut hyvin vähäistä. Siitä huolimatta sosiaalista yrittäjyyttä on harjoitettu myös muualla kuin länsimaissa, kuten Persianlahden arabivaltioissa, GCC-maissa.

Väitöstutkimus käsittelee sosiaalisen yrittäjyyden monitahoista ilmentymää islamilaisissa GCC-maissa kolmen kvalitatiivisen artikkelin kautta. Sosiaalisen yrittäjyyden vahva rooli ja sen erilaiset vaikutukset ovat yhdistävä teema näissä kolmessa artikkelissa. Sosiaalinen yrittäjyys ilmenee monessa eri muodossa ja erikokoisissa yrityksissä ja sen vaikutus on nähtävissä useissa organisaation eri tasoissa. Sosiaalista yrittäjyyttä on havaittavissa myös valtiotasolla ja jopa suuremmissa uskomuskunnissa. Sosiaalisen yrittäjyyden monitahoisuus ilmenee, kun sitä lähestytään useasta perspektiivistä.

Ensimmäinen artikkeli lähestyy tätä ilmiötä sosiaalisesta ja kaupallisesta perspektiivistä hyödyntäen tapaustutkimusta tutkimusmenetelmänä. Toinen tutkimusartikkeli on käsitteellinen tutkimus, joka lähestyy sosiaalista yrittäjyyttä enemmän uskonnollisesta ja filantropisesta lähtökohdasta keskittymällä zakat-käsitteeseen. Kolmannessa artikkelissa sosiaalista yrittäjyyttä tutkitaan johtamisen ja valtiotason näkökulmista historiallisen tapaustutkimusmenetelmän avulla.

Tutkimuksen tulokset paljastavat, että vuorovaikutus sosiaalisten yrittäjien eri toimintojen välillä on sekä monimutkaista että monitahoista. Yksi selitys tälle on, että rajapinta, jonka puitteissa sosiaaliset yrittäjät toimivat, on erittäin moniulotteinen. Institutionaalinen yrittäjyys ja islamilainen filantropia ovat erottamaton osa sosiaalista yrittäjyyttä islamilaisessa kontekstissa, ehkä jopa suuremmassa määrin kuin länsimaisissa konteksteissa.

Väitöstutkimus osoittaa, että valtiolla on vahva avustava rooli sosiaalisessa yrittäjyydessä ja valtio voi jopa käyttäytyä sosiaalisen yrittäjän tavoin. Täten sosiaalisen yrittäjyyden vaikutus islamilaisessa kontekstissa (zakat-instituution kautta) vahvistaa sosiaalisten yrittäjien, institutionaalisten yrittäjien ja islamilaisten filantrooppien vuorovaikutusta ja vaikutusvallan leviämistä yli instituutiorajojen.