Kohti eettisempää sitoutumista koulutussektorin pohjoinen–etelä-yhteistyössä

Tämän päivän globaalissa maailmassa maailmanlaajuiset haasteet ja mahdollisuudet tulevat kotiportillemme, ja siksi myös sillä, millaisia merkityksiä annamme ‘kehitykselle’, ’kehitysmaille’ tai ’kehittyneille maille’, on merkitystä. Aihetta on kuitenkin tutkittu vähän. Väitöstutkimus käsittelee pohjoinen–etelä-yhteistyötä Sambian opetussektorilla ja siihen liittyvää tematiikkaa globaali- ja kehityskasvatuksessa Suomessa.

Tutkimus analysoi Sambiassa vuosina 2003–2007 koulutussektorin kehitysyhteistyöhön osallistuneiden sambialaisten ja eurooppalaisten kehitysyhteistyöntekijöiden haastatteluja sekä kehitysyhteistyöhön ja globaali- ja kehityskasvatukseen liittyviä asiakirjoja Suomessa. Tutkimus hyödyntää kolmea tutkimusalaa: postkolonialistista tutkimusta, kehitystutkimusta sekä globaali- ja kehityskasvatustutkimusta. Tutkimus tarkastelee kriittisesti pohjoisen ja etelän välisiä kumppanuuksia ja niissä ilmeneviä koulutuksellisia mahdollisuuksia.

Tulokset osoittavat, että Sambian koulutussektorin pohjoinen–etelä-yhteistyön rakenteissa ja suhteissa on jännitteitä ja paradokseja, vaikka yhteistyötä kuvattiin myös onnistuneeksi. Kolonialismin historia, ylemmyyden ja alemmuuden tunne pohjoinen–etelä-yhteistyössä sekä kumppanien erilaiset näkemykset mm. kehitysyhteistyön tehokkuudesta koettiin yhteistyössä haasteellisina. Tutkimus tuo esiin, että kehitysyhteistyön kumppanuuksissa tarvitaan eettisesti tiedostavia lähestymistapoja, jotka pyrkisivät eroon hegemonisista, etnosentrisistä, epähistoriallisista, epäpoliittisista ja holhoavista kehitysaputoimista.

Tutkimus haastaa myös selvittämään niitä jännitteitä ja paradokseja, jotka ovat havaittavissa Suomen globaali- ja kehityskasvatusta ohjaavissa asiakirjoissa ja käytänteissä. Hegemonisia, etnosentrisiä, epähistoriallisia ja holhoavia lähestymistapoja harvoin kyseenalaistetaan globaali- tai kehityskasvatuksen alueella ja ‘kehitys’, ’kehittynyt maa’ tai ’kehitysmaa’ termeille annettuja merkityksiä ei ehkä edes pohdita kouluopetuksessa. Tutkimus toteaa, että globaali- ja kehityskasvatuksen merkittävä rooli tulisi huomioida systemaattisemmin koulutuksen eri tasoilla eikä sen tulisi olla vain ’ylimääräinen lisä’.

Tutkimus osoittaa, miten tärkeää on tiedostaa sellaisia historiallisia ja kulttuurisia tekijöitä, jotka auttavat ymmärtämään etelän ja pohjoisen välisten kumppanuuksien monimutkaisuutta ja jotka ulottuvat yksilöiden tietoja, taitoja ja osaamista syvemmälle tasolle.

Tiedon, taitojen ja osaamisen suhteellisuuden ymmärtäminen on tutkimuksen mukaan hyvä lähtökohta eettisempien pohjoisen ja etelän välisten kumppanuuksien tukemisessa koulutussektorin yhteistyössä sekä globaali- ja kehityskasvatuksessa Suomessa.