Ehdotukseen vastaaminen perheen vuorovaikutustestissä. Keskustelunanalyyttinennäkökulma vuorovaikutukseen ja sen arviointiin

Väitöskirjassa verrataan keskustelunanalyysiä ja kommunikaatiohäiriöpisteytystä perheen keskisen vuorovaikutuksen tutkimusmenetelminä. Keskustelunanalyysi on sosiaalisen vuorovaikutuksen tutkimusmenetelmä, jota käytetään erityisesti kielentutkimuksen ja sosiologian alalla. Sen avulla tunnistetaan ja kuvaillaan toimintoja vuorovaikutuksessa (esim. pyyntö, kannanotto, kysymys). Kommunikaatiohäiriöpisteytys on puolestaan hajanaisen ja hämmentävän vuorovaikutuksen virhepisteytysmenetelmä, jota käytetään tutkittaessa skitsofrenian riskitekijöitä. Pisteytys käsittää 40 kriteeriä, joiden perusteella tulkitaan tietyt piirteet keskustelijan puheessa kommunikaatiohäiriöiksi. Väitöskirjan tavoitteena on selvittää, saadaanko vuorovaikutuksen arvioinnissa samankaltaisia tuloksia käytettäessä menetelminä keskusteluanalyysiä ja kommunikaatiohäiriöpisteytystä.

Tutkimusaineisto käsittää 22 psykologista perhevuorovaikutustestiä, jotka on äänitallennettu skitsofrenian riskitekijöitä tutkivan hankkeen eli Suomalaisen adoptiolapsiperhetutkimuksen yhteydessä. Testitehtävä saa perheenjäsenet neuvottelemaan keskenään, eli he esittävät toisilleen ehdotuksia ja vastaavat toistensa ehdotuksiin. Väitöstutkimuksessa tarkastellaan sellaisia vuorovaikutuksen jaksoja, joissa ehdotusta ei seuraa selkeä hyväksyntä tai hylkäys. Tarkemmin sanottuna tutkimus keskittyy tilanteisiin, joissa keskustelukumppani 1) ei vastaa ehdotukseen kuultavissa olevin keinoin, 2) vastaa ehdotukseen pelkällä partikkelilla mm, jaa tai joo tai 3) vastaa ehdotukseen kiusoittelemalla, puuttumalla toimintatapaan testissä tai torjumalla koko testitehtävän.

Väitöstutkimus osoittaa keskusteluntutkijan näkökulmasta, että testiin osallistuvat perheenjäsenet käsittelevät tarkasteltuja vastaamistapoja riittämättöminä ja hakevat ehdotukselle selvempää hyväksyntää tai hylkäystä. Toisin sanoen he tekevät näkyväksi sen, että tutkituissa vuorovaikutusjaksoissa toiminta ei etene hyväksyntään tai hylkäykseen ehdotuksen luoman odotuksen mukaisesti. Kommunikaatiohäiriötutkija puolestaan ei arvioi vuorovaikutusta toiminnan tasolla vaan pikemminkin irrallisten lausumien tai enintään kahden peräkkäisen puheenvuoron tasolla. Kommunikaatiohäiriöpisteen voi siis saada esimerkiksi siitä, että käyttää samassa lausumassa yksiköllistä subjektia ja monikollista predikatiivia. Vaikka väitöskirjassa tarkastellaan vain tietynlaisia vuorovaikutusjaksoja ja vain viittä kommunikaatiohäiriökriteeriä 40:stä, tutkimus osoittaa, että keskustelunanalyysi ja kommunikaatiohäiriöpisteytys tarkastelevat vuorovaikutusta eri tasoilla ja näkevät usein eri piirteet ongelmallisina.