Kaupunkiteknologiaa ihmisten tarpeisiin

Uusi teknologia tehdään ihmisille ja siksi suunnitteluun tarvitaan mukaan ihmistieteilijä. Oulun yliopiston tutkimusryhmä kehittää kaupunkilaisten hyödyksi Oulun 3D-mallia, jossa yhdistyvät todellisuus ja virtuaalimaailma.

Kaupunkiympäristöön sijoitetun, ihmisten käyttöön tarkoitetun teknologian suunnittelussa ei riitä pelkkä tekninen etevyys. Kulttuuriantropologi Johanna Ylipullin mukaan älykaupunkia pitää rakentaa ihmisläheisesti erilaiset arjet, kokemukset ja tarpeet huomioiden.

”Jos teknologiaa tehdään vain yhdelle ryhmälle, syntyy valta-asetelmia”, hän sanoo.

Kulttuuriantropologi Johanna Ylipullin mukaan kaupunkiteknologian suunnittelussa kannattaa huomioida esimerkiksi se, että pohjoisissa olosuhteissa teknologiaa käytetään talvisin mieluiten sisätiloissa.

 

Tutkijatohtori Ylipulli työskentelee tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan Center for Ubiquitous Computing -tutkimusyksikössä, jonka Urban Computing and Cultures (UCC) -tutkimusryhmässä kehitetään virtuaalista 3D-kaupunkimallia Oulusta. Tarkoituksena on luoda monipuolinen maailma, jossa voi seikkailla katutasolla ja karttakuvassa esimerkiksi nettisivun kautta, virtuaalilasien avulla ja projektoreista koostuvassa 3D-virtuaalitilassa, CAVEssa.

Urban Computing and Cultures (UCC)-tutkimusryhmä kehittää Oulusta virtuaalista 3D-kaupunkimallia, jossa voi seikkailla esimerkiksi nettisivun kautta. Esimerkkikuvassa Oulu iltavalaistuksessa. Kuva: UBICOMP, Oulu3D, Ludocraft & Playsign

 

Hybridikaupungissa fyysinen todellisuus ja virtuaalimaailma limittyvät niin, että käyttäjät kommunikoivat toisilleen ja voivat vaikuttaa vaikkapa kaupungin kehittämiseen.

”Se on osallistavaa kaupunkisuunnittelua. Lisäksi 3D-malliin voi viedä kaupallisia palveluja ja taidetta tai luoda kaupunkilaisille virtuaalisia neuvottelutiloja”, kulttuuriantropologi luettelee.

Euroopan aluekehitysrahaston ja Suomen Akatemian rahoittamissa projekteissa Ylipulli selvittää tällä hetkellä pääasiassa haastattelututkimusten avulla, mitkä tahot voisivat olla mukana luomassa hyödyllistä ja elävää 3D-kaupunkimallia. 

Tutusta poikkeava omaksutaan hitaasti

Mediaan ja uuteen teknologiaan erikoistunut kulttuuriantropologi Ylipulli innostui, kun tietotekniikan tutkimuksen pariin kaivattiin ihmistieteilijää. Elokuvatutkimuksen yliopisto-opettajan työt vaihtuivat vuonna 2010 väitöstutkimuksen tekemiseen UBI-tutkimusohjelman yhteydessä.

Viime maaliskuussa väitellyt Ylipulli tutki tietotekniikan roolia ihmisten arjessa ja esimerkiksi sitä, miten oululaiset käyttävät keskusta-alueelle sijoiteltuja UBI-näyttötauluja. Näytöillä pyörii uutisia ja mainoksia, mutta ohikulkija voi klikata esiin tietoja kaupungin palveluista, katsella kuvia taideteoksista ja pelata pelejä.

Selvisi, että kaupunkiteknologian omaksuminen ei ole automaattista.

”Monet eivät tienneet näyttöjen interaktiivisuudesta. UBI-näyttöjen omaksumista on hidastanut se, että ne poikkeavat kaikesta tutusta. Ne eivät ole minkään aiemman jatkumoa”, Ylipulli selittää.

Ylipulli hyödynsi väitöstutkimuksessaan kulttuuriantropologialle tyypillisiä etnografisia menetelmiä: haastatteli ja havainnoi. Hän selvitti suunnittelijoiden ja rahoittajien teknologiakäsityksiä ja keräsi nuorilta aikuisilta käyttäjäkokemuksia. Osallistujat pohtivat päiväkirjoissaan kännykän ja tietokoneen käyttöään sekä kokemuksiaan UBI-näytöistä.

Oulun eri kaupunkitiloihin sijoitettujen UBI-näyttöjen käytön omaksumista on hidastanut se, että ne poikkeavat kaikesta aiemmin tutusta, totesi Johanna Ylipulli väitöstutkimuksessaan.

 

Arkielämä lähtökohdaksi

Viestintäteknologia on itsestään selvä osa alle kolmikymmenvuotiaiden arkea. Tutkimukseen osallistuneet ikäryhmän edustajat suorastaan ahdistuivat, kun päiväkirjat paljastivat ruutujen äärellä vietetyn ajan määrän. Siitä huolimatta osa koki, että on pudota nopean kehityksen kyydistä.

”Teknologiaan liitetyt negatiiviset tunteet olivat yleisiä. Positiivisesti suhtautuivat alalle kouluttautuneet ihmiset. He ymmärtävät, miten teknologia toimii ja ovat perillä sen mahdollisuuksista”, kertoo Ylipulli.

Jos suunnittelijat kehittävät teknologiaa vain itsensä kaltaisille, tavallinen käyttäjä saattaa jäädä ulkopuoliseksi. Syntyy kahtiajako.

Ylipulli toivoo, että suunnittelun lähtökohtana olisi se, mitä arkipäiväisessä elämässä tarvitaan. Ei riitä, että insinööri innovoi uutta ja ihmeellistä teknologiaa, jos se on käyttäjille täysin vierasta. Ihmisten tarpeita, kokemuksia ja käsityksiä on tutkittava. Kun insinöörin keinot kohtaavat rajansa, humanistia tarvitaan.

Ihmisten erilaisuus huomioon

Johanna Ylipulli on ainoa humanisti tutkimusryhmässä, johon kuuluu tietotekniikan tutkijoiden lisäksi arkkitehtuuriin, teolliseen muotoiluun ja taloustieteisiin erikoistuneita tutkijoita. Ylipullin mukaan ryhmässä riittäisi tutkimusaiheita humanistien kandidaatintutkielmille ja pro gradu -töille.

Kun erilaisista taustoista tulevat ihmiset lyöttäytyvät yhteiseen projektiin, pitää totutella toisten ajattelutapoihin ja menetelmiin. Ylipulli korostaa keskustelua ja kunnioitusta.

”Teknisen puolen ihmiset tekevät usein määrällistä tutkimusta ja heidän tietokäsityksensä saattaa olla objektiivinen. Humanistisissa tieteissä menetelmät ovat yleensä laadullisia ja ajatellaan, että tieto on osittaista”, hän vertaa.

Näistä eroista syntyy kuitenkin ryhmän vahvuus. Tieteidenväliseen tutkimukseen Ylipulli kannustaa, ja yhteistyötä tekniikan alojen ja ihmistieteiden välillä voitaisiin tehdä Suomessa paljon enemmän.

”Microsoft ja Intel ovat palkanneet antropologeja. Maailmalla etnografinen tutkimus yritysten tuotekehittelyssä on jo yleistä”, hän sanoo ja perustelee tarpeen sillä, että suunnittelussa huomioon on otettava ihmisten eri lähtökohdat, kulttuurit, fyysiset paikat, arvot, yksilöt ja ihmisryhmät.

”Teknologia on valtava, jokaista koskeva asia. Sitä tehdään ihmisille.”

Teksti ja henkilökuva: Sanna Häyrynen

Viimeksi päivitetty: 6.6.2016