Digiprofessori: Pohjois-Suomi pärjää digitalisaatiossa

Digitaalisen liiketoiminnan tuore professori Veikko Seppänen tuo selkoa digitalisaation myllerrykseen. Kuhina tuottaa uutta sellaisella vauhdilla, ettei hän yhdy väitteisiin suomalaisyritysten kyvyttömyydestä luoda uutta bisnestä digitalisaation avulla. Pohjois-Suomessa suurimmat lupaukset kohdistuvat hyvinvointi- ja terveysalaan.

Veikko Seppänen vastaa perinteistä käsitystä professorista: leppoisasti jutusteleva harmaapäinen herrasmies, jonka puhe vaeltelee laajoissa ylätason näkymissä. Tässä tapauksessa maalaileva puhetapa liittyy vahvasti itse asiaan, sillä Seppäsen oppiala, digitaalinen liiketoiminta, on ennen kaikkea mahdollisuuksien haarukointia.

”Digitutkija katsoo tuulilasin kautta tulevaisuuteen eikä taustapeilin kautta menneisyyteen”, hän vertaa. Yhteiskunnan digitalisaatio on kuin Gutenbergin painokone leviämisvaiheessaan. Vaikutukset nähdään seuraavina vuosikymmeninä.

Liiketoiminnassa digitalisaatio on mullistamassa totutun suoraviivaisen toimintamallin ja ansaintalogiikan. ”Lähtökohtana ei enää ole, että ensin analysoidaan, sitten kehitetään, tuotteistetaan, valmistetaan ja katsotaan, menikö kaupaksi. Digitalisaatio tekee kuluttajistakin tuottajia ja muuttaa logiikan ylhäältä johdetun sijaan verkottuneeksi”, Seppänen selittää.

Esimerkiksi käyvät vaikkapa Airbnb-majoituspalvelu, Uber-taksipalvelusovellus tai yrittäjyyskeskus Business Kitchen, jonka perustajajäsen Oulun yliopisto on.

”Business Kitchen näyttää kaoottiselta muurahaispesältä. Silti kuhina tuottaa uusia asioita tehokkaammin ylhäältä johdettuun verrattuna. Uusia bisnesideoita ja niiden kehittämistä on valtavasti. Opiskelu, innovaatiotutkimus ja liiketoimintaosaaminen kietoutuvat siellä yhteen.”

 

Pohjois-Suomessa ei odoteta tumput suorina digitalisaation seurauksia

 

Seppänen sanoo olevansa onnekas, kun saa olla ”harmaapäisenä henkilönä” seuraamassa Business Kitchenin nuorekasta verkostoa. Tämä on yksi digitaalisen liiketoiminnan professorin tehtävistä: havainnoida ja analysoida digitalisaation myllerrystä liike-elämässä.

”Se on uudenlaista yhteisöllistä toimintaa ja kokeilukulttuuria, jossa varsinkin amerikkalaiset ovat hyviä. He tekevät, voivat epäonnistua ja yrittävät uudelleen, kun taas suomalaiset ovat perinteisesti hyviä suunnittelemaan ja delegoimaan”, hän kuvailee.

Kärjistys vie ajatukset Aalto-yliopiston, TIVIAn ja digikonsulttifirma Sofigaten kyselytutkimukseen, jonka pohjalta Yle kertoi (29.9.) suomalaisyritysten olevan ”huonoja luomaan uutta bisnestä digitalisaation avulla”. Seppänen ei yhdy uutisen viestiin, vaan katsoo Suomen pärjänneen alalla hyvin aina atk:n alkuajoista, 1960-luvulta saakka.

Näkemystä tukee esimerkiksi Oulun kauppakamarin, yliopiston ja VTT:n keväinen selvitys, joka käsittelee digitalisaation tavoitteita ja hidasteita pohjoissuomalaisten yritysten näkökulmasta.

”Yritykset eivät seuraa tumput suorana odottamassa, mitä digitalisaatiosta seuraa. Kyselyssä kävi ilmi, että ne hakevat digitalisaatiosta tuotannon tehokkuutta, asiakkaiden palvelua, asiakasrajapintojen hallintaa sekä uusia innovaatioita, palveluja ja markkinoita. Vain hyvin harvat eivät tee mitään.”

 

Veikko Seppäsen mukaan hänen professuurinsa vaihtuminen ohjelmistoliiketoiminnasta digitaaliseen liiketoimintaan kuvastaa digitalisaation laajenemista. "Ennen ajateltiin, että siinä on kyse ohjelmisto- ja ICT-liiketoiminnasta, nyt se kattaa teknologiat, liiketoiminnan ja sovelluskohteet, kuten teollisen tuotannon.”

 

Joillekin, kuten Oulun yliopiston tietotekniikan osastolta ponnistaneelle InDoorAtlasille, digitaalisuus on itsestään selvä toimintaympäristö, kun taas toiset suhtautuvat siihen uutena investointina ja toiminnan laajennuksena. Keskeinen kysymys, joka voi olla myös hidaste, koskee sitä, miten ”digiloikka” otetaan:

”Yritykset pohtivat paljon, millä tavalla digitaalisuuteen kannattaa investoida ja millä hetkellä.”

Olisiko ylätason näkymistä innostuvalla professorilla tähän jotain kouriintuntuvaa sanottavaa? Mitä nimenomaan pohjoissuomalaisten yritysten kannattaisi tehdä?

”Aika paha kysymys”, Seppänen naurahtaa, ”mutta toivon, että yliopisto ja minä voimme auttaa yrityksiä digiloikan ottamisessa. Yhtenä keinona ovat Tellus-innovaatioareenan ja Business Kitchenin kaltaiset kehitys- ja yhteistyöareenat. Ja minulle saa aina soittaa tai meilata ja kysyä!”

 

Monitieteisyys on valttikortti digitalisaatiossakin

 

Digitalisaation painopisteet vaihtelevat. Siinä missä Saksassa korostuu teollisen tuotannon digitalisaatio, Pohjois-Suomesta professori nostaa esiin hyvinvointi- ja terveysalan; kun sote-uudistus muuttaa rakenteita ja toimintatapoja, digitalisoidun tiedon analysointi ja yhdistely avaa uusia mahdollisuuksia. Oulun yliopiston yksi kanava tässä on useiden toimijoiden OuluHealth-yhteistyö.

”Yliopiston vahvana alueena hyvinvointipalveluissa on teknologinen osaaminen, esimerkiksi datan keruu ja analyysi, mutta myös palveluliiketoimintaosaaminen. Meillä on terveyteen ja hyvinvointiin monitieteinen ja -alainen näkymä, joka ulottuu molekyylibiologiasta ihmistieteisiin”, Seppänen sanoo.

Monitieteisyys on Oulun yliopiston valtti digitalisaatiossa yleisemminkin. ”Meillä on yliopistona hyvä sauma johtuen laaja-alaisuudesta: saman katon alla ovat hyvinvointi ja terveys, ihmistieteet, liiketaloustiede… Monilta muilta voi puuttua isoja lohkoja.”

Perustan luo digitaalisen teknologian hallinta. ”Esimerkiksi 5G-asiantuntemus on Oulun yliopistossa maailman huippua. Virtuaalitodellisuutta on tutkittu täällä 1990-luvulta alkaen, ja myös data-analyysissa, älykkäissä järjestelmissä ynnä muissa digitalisaation ajureissa olemme hyvin pitkällä”, Seppänen kertoo.

Mutta jos digitaalista liiketoimintaa leimaa ylhäältä johtamisen lakkaaminen, millainen rooli jää professorin kaltaiselle auktoriteetille?

”Olen keskellä tätä myllerrystä, se on tutkijalle ja opettajalle ainutlaatuisen antoisaa. Paneudun erityisesti tutkimusten ohjaamiseen ja projektiyhteistyöhön.”

 

Teksti: Jarno Mällinen
Kuvat: Juha Sarkkinen

Viimeksi päivitetty: 18.10.2016