Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

Väittelijä

Lääketieteen lisensiaatti Antti Koskela

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Syövän ja translationaalisen lääketieteen tutkimusyksikkö, anatomia

Oppiaine

Anatomia ja solubiologia

Väitöstilaisuus

16.12.2016 12:00

Väitöstilaisuuden paikka

Kontinkangas, anatomian ja solubiologian luentosali A 101, Aapistie 7 A

Aihe

Luu pysyvien orgaanisten ympäristömyrkkyjen kohdekudoksena

Vastaväittäjä

Professori Christel Lamberg-Allardt, Helsingin yliopisto

Kustos

Professori Juha Tuukkanen, Oulun yliopisto

Ympäristökemikaalit kertyvät ja vaikuttavat luustoon

Väitöskirjatutkimuksesta käy ilmi, että eläkeikäisten suomalaisten luustoon on kertynyt pieniä pitoisuuksia pinnoite- ja palonestoaineina käytettyjä perfluorattuja yhdisteitä. Jo pienet perfluorioktaanihapon (PFOA) pitoisuudet voivat lisätä luuta hajottavien solujen aktiivisuutta sekä hiirellä että ihmisellä. Pitoisuudet eivät olleet kuitenkaan haitallisen suuret tutkimuksessa käytetyn kahdeksantoista 50–79-vuotiaan suomalaisen reisiluista leikkausten yhteydessä kerätyssä aineistossa.

Väitöstutkimuksessa käytetty tutkimuskirjallisuus kertoi kuitenkin suomalaisia enemmän altistuneista väestöistä, joilla perfluorattujen yhdisteiden pitoisuudet liittyvät alentuneeseen luun mineraalitiheyteen ja lisääntyneeseen osteoporoosiriskiin. On siten mahdollista, että tietyillä ihmisryhmillä nämä pitoisuudet luussa voivat olla sellaisilla tasoilla, joilla on vaikutuksia solutasolla ja sitä kautta lisääntynyt riski luuhaitoille, esimerkiksi osteoporoosille.

Tutkimuksessa seurattiin myös raskauden- ja imetyksenaikaisen PFOA-altistuksen vaikutusta hiirien luuston kehitykseen. Kohonneita PFOA-pitoisuuksia havaittiin vielä hyvin iäkkäidenkin hiirien luissa. Altistuneilla hiirillä luun mineraalitiheys oli alentunut ja luiden murtumakestävyys oli hieman alentunut. Väitöstutkimus tukee aiemmin yhdysvaltalaisessa väestössä havaittua seerumin perfluorattujen yhdisteiden pitoisuuden ja lisääntyneen osteoporoosiriskin välistä yhteyttä.

Jokaisella ihmisellä on elimistössään yksilöllinen kemikaaliprofiili, mutta kemikaalien yhteisvaikutuksia on tähän mennessä tutkittu vähän. Väitöstutkimuksessa tutkittiin myös pohjamaaleissa käytetyn tributyylitinan ja dioksiiniyhdiste TCDD:n yhteisvaikutusta hiiren luuta muodostaviin ja hajottaviin soluihin. Yhteisvaikutus solujen erilaistumiseen ja geenien luentaan oli osaksi suurempi kuin TCDD:n ja tributyylitinan omien vaikutusten summa. Siten yhteisvaikutus voi olla haitallisempi kuin yksittäisten kemikaalien omista vaikutuksista voi päätellä.

Normaalisti luun muodostuksen ja hajotuksen välillä vallitsee tarkasti säädelty tasapaino. Tasapainoa voivat kuitenkin häiritä monet tekijät, kuten puutteellinen ravitsemus tai liikunta, tupakointi tai sairaudet, ja yleisin seuraus tästä on iän myötä yleistyvä luunkatotauti eli osteoporoosi. Väitöstutkimuksen perusteella myös ympäristökemikaalit voivat häiritä tätä tasapainoa.

Väitöskirja

Viimeksi päivitetty: 2.12.2016