Proteiinin stabiilisuus- ja vuorovaikutustutkimuksia ihmisen adenosiini A2A reseptorilla – tyypillinen G-proteiinikytkentäinen solukalvoreseptori

Ihmisen soluja ympäröi solukalvo joka erottaa solut ympäristöstään. Solukalvo muodostuu lipideistä (rasvoista). Oletko kiinnittänyt huomiota moottoriöljytahroihin vedessä? Öljytahrat muodostavat kauniita veteen sekoittumattomia kuvioita. Öljy- ja rasvatahrat tarttuvat helposti myös iholle, mutta niiden poistaminen ilman pesuainetta tai saippuaa on hankalaa. Rasvat liukenevat huonosti veteen. Rasvoista muodostuvan solukalvon kautta eliö ottaa soluun ravintoaineita ja poistaa kuona-aineita. Tämä tapahtuu solukalvolla olevien kalvoproteiinien avulla. Nämä kalvoproteiinit ovat keskeisessä asemassa solun toimintojen säätelyssä, aineenvaihdunnassa ja solujenvälisessä kommunikaatiossa. Kalvoproteiinit ovat liukoisia ainoastaan solukalvolla tai sitä muistuttavasta rasva/lipidi-ympäristössä. Kalvoproteiinien eristäminen normaaleilla biokemiallisilla työkaluilla on vaikeaa.

Yashwanth Ashok on väitöskirjassaan tutkinut solukalvoproteiineja. Hän on kehittänyt uusia biokemiallisia menetelmiä käyttäen ihmisen adenosiini A2A reseptoria malliesimerkkinä. Näiden menetelmien avulla solukalvoproteiineja voidaan eristää tutkimuskäyttöön. Solukalvoproteiinit vaikuttavat esimerkiksi masennuksessa ja sydän- ja syöpäsairauksissa. Kalvoproteiinien lääkeaineseulonta ja -tutkimus voi edesauttaa edellä mainittujen sairauksien ehkäisyssä ja parantamisessa.