Supinaatio-ulkokiertomekanismilla syntyneiden ulkokehräsluun murtumien vakauden arviointi

Väitöstutkimuksessa havaittiin, että magneettikuvauksesta ei ole hyötyä yleisimmän nilkkamurtumatyypin diagnostiikassa. Nilkan nivelhaarukan vakauden arvioimiseksi tavallinen röntgenkuvaus riittää kolmasosalle potilaista. Kaikkia tämän nilkkamurtumatyypin saaneita potilaita ei siten tarvitse lähettää erikoissairaanhoitoon ulkokiertovääntötestin suorittamista varten.

Murtuneen nilkan nivelhaarukan vakaus on tärkein tekijä mietittäessä hoitolinjaa leikkaushoidon ja konservatiivisen hoidon välillä. Nilkan sisäreunan nivelsiteet ovat merkittävimmät vakauteen vaikuttavat rakenteet. Tavallisessa röntgenkuvauksessa nivelsiteet eivät näy ja kliinisessä tutkimuksessa todettava turvotus, verenpurkauma tai kipu nilkan sisäreunalla eivät anna luotettavaa kuvaa mahdollisesta nivelsidevammasta tai sen vakavuudesta.

Väitöstutkimuksessa vertailtiin eri menetelmiä yleisimmän nilkkamurtumatyypin vakauden arvioimiseksi. Työ on laajin vertaileva tutkimus tältä alalta. Nilkan nivelhaarukan vakauden arvioimiseksi yleisesti suositeltu ulkokiertovääntötesti vaatii kokemusta ja käytännössä potilaan lähettämistä erikoissairaanhoitoon. Testi on myös jonkin verran kivulias potilaalle ja sekä potilas että tutkimuksen suorittava lääkärikin altistuvat röntgensäteilylle. Työssä havaittiin, että kivuttomampi ja perusterveydenhuollossa toteutettavissa oleva painovoimakuvaus on hyvän kliinisen tutkimuksen yhteydessä useimmiten riittävä vakauden arviointimenetelmä.

Magneettikuvauksella ei pystytty luotettavasti erottamaa vakaata ja epävakaata murtumatyyppiä ja toisaalta kaikki täydelliset nilkan sisäreunan nivelsiteiden vammat löydettiin yksinkertaisella nilkan rasituskuvauksella. Magneettikuvauksen perusteella nilkan sisäreunan nivelsiderakenteiden täydellinen repeämä on tässä nilkkamurtumatyypissä harvinainen. Tulokset viittaavat siihen, että nykyistä suurempi osa näistä murtumista voidaan todennäköisesti hoitaa ilman leikkausta.