Euroopan unionin ulkorajayhteistyön geopolitiikka:
Rajan diskurssit, territoriaalisuus ja toimijoiden väliset suhteet suomalais-venäläisessä ENI-yhteistyöverkostossa

Euroopan unionin vakaita raja-alueita edistävän turvallisuusstrategian merkitys on korostunut erityisesti vuoden 2015 niin sanotun maahanmuuttokriisin jälkeen. Väitöstutkimuksessaan tutkittiin, millainen rooli EU-rahoitteisella Suomen ja Venäjän välisellä rajayhteistyöllä on osana unionin rajaturvallisuusstrategiaa. Väitöstutkimus osoitti, että erityisesti paikallisten ja alueellisten toimijoiden välinen rajayhteistyö sekä vakauttaa valtioiden rajat ylittäviä suhteita että samanaikaisesti palvelee Euroopan unionin turvallisuusintressejä.

Metodologisesti tutkimus rakentuu ensisijaisesti poliittisille asiakirjoille ja virkamieshaastatteluille (Euroopan komissiossa, ministeriöissä ja maakunnan liitoissa) sovelletulle kriittiselle diskurssianalyysille. Analyysi keskittyy rajayhteistyötoimijoiden välisiin suhteisiin ja heidän yksilöllisiin näkemyksiinsä ”rajaturvallisuudesta”.

Viime vuosina Euroopan unionin laajentuessa itään se on saanut uusia naapurivaltioita, joiden turvallisuuskysymykset ovat nousseet poliittiselle agendalle myös unionin sisällä. Euroopan unioni onkin ollut vahvasti mukana torjumassa omalla naapurustoalueellaan tapahtuvia väkivaltaisia sotilaallisia yhteenottoja esimerkiksi Ukrainassa ja Balkanilla.

Suomen ja Venäjän välinen rajayhteistyö oli vaarassa joutua Venäjän vastaiselle pakotelistalle Ukrainan kriisin aikaan vuonna 2014. Suomalaiset poliitikot onnistuivat kuitenkin perusteellisella Brysselissä tehdyllä lobbaustyöllä vakuuttamaan Euroopan komission jättämään rajayhteistyötoiminnan pakotelistan ulkopuolelle. Tästä johtuen Suomen ja Venäjän välinen yhteistyö on jatkunut Euroopan unionin ja Venäjän haastavista diplomaattisuhteista huolimatta.

Väitöstutkimuksen mukaan taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteistyöhön kohdennettuja EU-rahoitusmahdollisuuksia tulisi tukea ja kasvattaa tulevaisuudessa, sillä erityisesti paikallisten toimijoiden osaaminen ja verkostot edistävät yhteistyösuhteiden kehitystä ja jatkuvuutta. EU-rahoitteinen yhteistyö ei kuitenkaan vähennä epätasapainoisia suhteita suomalaisten ja venäläisten toimijoiden välillä. Sen sijaan rahoitusta voidaan hyväksikäyttää kansallisten turvallisuusintressien ajamiseen kummallakin puolella rajaa. Tässä suhteessa rajayhteistyö onkin integroitunut merkittäväksi osaksi Euroopan unionin ulkorajojen turvallisuusstrategiaa.

Väitöstutkimus on julkaistu Nordia Geographical Publications -sarjassa.