Pohjoisen kasvillisuutta muuttavat ilmaston ohella paikalliset tekijät

Pohjoisten tunturikankaiden ja metsien kasvillisuudessa on tapahtunut useita muutoksia viime vuosikymmenten aikana. FM Tuija Maliniemi totesi väitöstutkimuksessaan lisäksi, että kasvillisuuden muutoksiin vaikuttavat merkittävästi paikalliset tekijät, ja ne saattavat joko jarruttaa tai edesauttaa ilmastonmuutoksesta johtuvia kasvillisuusmuutoksia.

 

Lumensuojaisempi tunturikangaskasvillisuus on muuttunut voimakkaammin verrattuna vähälumisempien tunturikankaiden kasvillisuuteen, todetaan uudessa väitöstutkimuksessa. Selkein muutos oli variksenmarjan yleistyminen, mikä kuuluu samaan ilmiöön globaalisti havaitun pohjoisen tundran vihertymisen ja pensoittumisen kanssa. Variksenmarjan yleistyminen voi muuttaa merkittävästi tulevaisuuden tunturikangasyhteisöjä ja niiden monimuotoisuutta.

Tulokset paljastivat myös, että jäkälien määrä on vähentynyt entisestään koko tutkimusalueella, mikä on haaste alueen poronhoidolle. Tunturikankaiden kasvillisuusmuutokset kytkeytyvät lämpenevään ilmastoon, lisääntyneeseen sadantaan ja porojen laidunnuspaineen muutoksiin.

Metsäkasvillisuuden ajallinen muutos oli voimakkaampaa ravinteisissa lehtometsissä verrattuna karumpiin kangasmetsiin läpi tutkimusalueen. Lehtometsien lajit koostuvat pääsääntöisesti hyvistä kilpailijoista, jotka hyötyvät nopeammin resurssien, kuten lämpötilan, lisääntymisestä. Maliniemen tutkimuksen mukaan maaperän ravinteisuus on ominaisuus, jonka avulla voidaan ennakoida pitkäaikaisten kasvillisuusmuutosten voimakkuutta ilmastonmuutoksen aikana pohjoisten alueiden metsissä.

Muutokset useissa yksittäisissä lajeissa, kasviryhmissä ja biodiversiteetissä olivat hyvin paikkasidonnaisia, mikä korostaa paikallisten tekijöiden merkitystä kasvillisuuden muokkaajina. Tundran lumenviipymällä tehty kokeellinen tutkimus paljasti, että häiriöt ympäristöolosuhteissa, porolaidunnus ja maaperän kosteus vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaisiksi tundran kasviyhteisöt ajan kuluessa kehittyvät. Paikallisten tekijöiden voimakkuus ja keskinäiset suhteet voivatkin jarruttaa tai edesauttaa ilmastonmuutoksesta johtuvia kasvillisuusmuutoksia, todetaan tutkimuksessa.

”Pohjoiset alueet lämpenevät yhä kiihtyvää vauhtia. Pohjoinen kasvillisuus, jolle on tyypillistä vastata hitaasti muuttuviin olosuhteisiin, voi reagoida muutoksiin ilmastossa viiveellä. Siksi kasvillisuuden monitorointia ja kasvillisuusmuutosten tutkimista on hyvin tärkeää jatkaa nopeasti muuttuvissa olosuhteissa”, sanoo Tuija Maliniemi.

Hän selvitti viime vuosikymmenten aikana tapahtuneita muutoksia Pohjois-Fennoskandian luonnontilaisten tunturikankaiden ja metsien kasvillisuudessa määrittämällä vanhoja kasvillisuusaineistoja uudelleen ja kokeellisen pitkäaikaisseurannan avulla.

 

Viimeksi päivitetty: 27.9.2018