Osteoklastogeneesi luuytimen ja perifeerisen veren monosyyteistä. Aukkoliitoskommunikoinnin sekä mesenkymaalisten stroomasolujen vaikutus erilaistumiseen.

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Dentopoliksen auditorio H1091

Väitöksen aihe

Osteoklastogeneesi luuytimen ja perifeerisen veren monosyyteistä. Aukkoliitoskommunikoinnin sekä mesenkymaalisten stroomasolujen vaikutus erilaistumiseen.

Väittelijä

FM Elina Kylmäoja

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Syövän ja translationaalisen lääketieteen tutkimusyksikkö

Oppiaine

Lääketiede

Vastaväittäjä

Dosentti Riku Kiviranta, Turun yliopisto

Kustos

Professori Juha Tuukkanen, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Solujen välinen aukkoliitosviestintä sekä stroomasolut osallistuvat luuta hajottavien osteoklastien erilaistumiseen

Väitöstutkimuksessa stimuloitiin ensimmäistä kertaa solujen välillä esiintyvää, pienten huokosten avulla tapahtuvaa aukkoliitosviestintää luuta hajottaviksi osteoklasteiksi erilaistuvien monosyyttien välillä. Aukkoliitoskommunikointia lisäävien yhdisteiden läsnäolo soluviljelmässä johti muutoksiin osteoklastien erilaistumisessa riippuen viljelyolosuhteista ja soluviljelmässä olevien stroomasolujen määrästä. Monitumaiset osteoklastit muodostuvat yksitumaisista monosyyteistä fuusioitumalla. Stroomasolukko on ympäri elimistöä esiintyvä erilaisista soluista koostuva hajanainen solujoukko, joka toimii useiden solujen kantasolukkona sekä säätelee luukudoksessa muiden solujen toimintaa.

Aukkoliitoskommunikointiin vaikutettiin synteettisillä peptideillä, joiden on todettu parantavan aukkoliitosvälitteistä signalointia sydänlihassoluissa ja siten olevan lupaavia yhdisteitä sydänperäisten oireiden hoidossa. Kyseisten AAP-yhdisteiden vaikutuksia ei ole juurikaan tutkittu luukudoksessa. Stroomasolujen osuutta erilaistumisessa tutkittiin vertailemalla osteoklastien muodostumista kahdessa erilaisessa monosyyttiviljelmässä. Luuytimestä peräisin oleva monosyyttiviljelmä sisältää stroomasoluja, kun taas verestä eristetyssä monosyyttiviljelmässä kyseisiä soluja on vain vähän. Erilaiset tulokset edellä mainituissa soluviljelmätyypeissä selittyvät aukkoliitosstimuloinnin seurauksena tapahtuvalla stroomasolujen aktivoitumisella, jolloin ne tuottavat osteoklastien erilaistumiseen vaikuttavia molekyylejä. Tutkimuksessa havaittiin myös eroja luuytimen ja veren monosyyttien normaalissa erilaistumispotentiaalissa.

Luukudoksen toimintaa ylläpidetään jatkuvasti vanhentuneen luun hajotuksen ja uuden luun muodostuksen avulla. Häiriöt näiden tapahtumien säätelyssä johtavat erilaisiin luukudoksen sairauksiin. Väestön ikääntyessä luustoon liittyvät sairaudet ovat maailmanlaajuisesti yleistymässä ja niiden aiheuttamat kustannukset ovat lisääntymässä. Optimaalisesti toimivien, sivuvaikutuksettomien hoitojen kehittämisen vuoksi luukudoksen tutkiminen on tärkeää, ja aukkoliitosyhdisteet ovat eräs mahdollinen kehittämiskohde uusiksi luukudoksen normaalitoimintaa ylläpitäviksi lääkkeiksi.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024