Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

Väittelijä

Filosofian maisteri Helena Tukiainen

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Luonnontieteellinen tiedekunta, Maantieteen tutkimusyksikkö

Oppiaine

Maantiede

Väitöstilaisuus

3.5.2019 12:00

Väitöstilaisuuden paikka

Linnanmaa, sali TA105

Aihe

Geodiversiteetin ja biodiversiteetin välinen yhteys eri mittakaavoissa pohjoisilla alueilla: merkitys luonnonsuojelulle

Vastaväittäjä

Professori Ole Reidar Vetaas, University of Bergen, Norja

Kustos

Professori Jan Hjort, Oulun yliopisto

Geodiversiteetti lisää biodiversiteettiä

Geodiversiteetin ja biodiversiteetin välillä on positiivinen yhteys, havaittiin uudessa väitöskirjatutkimuksessa. Geodiversiteetti tarkoittaa elottoman luonnon monimuotoisuutta, biodiversiteetti elollisen luonnon monimuotoisuutta.

Tarkemmin määriteltynä geodiversiteettiin sisältyy kallioperän, maaperän, vesistökohteiden ja pinnanmuotojen vaihtelu. Eloton luonto ja sen monimuotoisuus on pohja, jonka päälle biodiversiteetti rakentuu. Geodiversiteetti on muuttuvissa ympäristöoloissa vakaampi kuin biodiversiteetti, minkä takia niiden välistä yhteyttä on erittäin ajankohtaista tutkia ilmastonmuutoksen edetessä.

Väitöskirjatutkimuksen tavoite oli selvittää, millainen yhteys geodiversiteetillä ja biodiversiteetillä on pohjoisilla leveysasteilla. Tutkimuksen biodiversiteettiaineistona käytettiin runsaus- ja levinneisyystietoja eri taksoneihin, kuten putkilokasveihin, sammaliin ja jäkäliin kuuluvista lajeista. Geodiversiteetti koostettiin erilaisista paikkatietoaineistoista, kuten kallioperä- ja maaperäkartoista. Näiden lisäksi arvioitiin ympäristömuuttujien, kuten ilmaston, vaikutusta ilmiön kannalta. Tutkimusalueet sijaitsivat eri puolilla Suomea ja sisälsivät monenlaisia ympäristöjä tunturikankaista lehtometsiin. Aineisto analysoitiin moderneilla tilastomenetelmillä.

Väitöskirja osoittaa, että kallioperän, maaperän, vesistöjen ja pinnanmuotojen monimuotoisuudella on myönteinen vaikutus eliölajien lajirunsauteen. Suuri geodiversiteetti, kuten kivilajien ja maalajien monipuolisuus luo erilaisia ekolokeroita, mikä johtaa eliölajiston monimuotoisuuteen. Rokua Geopark -alueella tehdyssä paikallisen tason tutkimuksessa selvisi, että esimerkiksi suppakuopilla, soilla ja joenrannoilla on selkeästi korkeampi putkilokasvien lajirunsaus kuin alueilla, joilla ei ole vastaavia muodostumia.

Tulosten perusteella voidaan suositella, että tietoa geodiversiteetistä tulisi hyödyntää kattavammin maankäytön ja luonnonsuojelun suunnittelussa. Geodiversiteetillä itsellään on suojelullista arvoa, mutta löydetty positiivinen yhteys tukee sen soveltamista myös biodiversiteetin suojelussa. On mahdollista, että suojelemalla runsaan geodiversiteetin alueita voidaan samalla suojella elollisen luonnon monimuotoisuutta.

 

Viimeksi päivitetty: 17.4.2019