Museo- ja tiedekeskus tarvitsee tiedeviestijää

Tiedeviestinnän opinnot auttavat ymmärtämään museoiden maailmaa.

Riikka Harjula valmistui tiedeviestinnän maisteriksi vuonna 2009 ensimmäisestä TIEMA-ryhmästä. Harjula työskentelee Oulun Museo- ja tiedekeskus Luupin sosiaalisen median asiantuntijana. Luuppiin kuuluvat Tiedekeskus Tietomaa, Oulun taidemuseo, Pohjois-Pohjanmaan museo, Kierikkikeskus, Turkansaaren ulkomuseo ja neljä erikoismuseota. Harjulan työnkuva painottuu digipuoleen sekä suunnittelutyöhön. Luupin uudet nettisivut ovat hänen käsialaansa, minkä lisäksi hän hoitaa Taidemuseon viestintää, valokuvaa ja keskittyy sosiaaliseen mediaan.

”Enää ei riitä, että osaa kirjoittaa”, hän kertoo.  

Harjula rohkaistui jo opiskeluaikana kuvaamaan ja kirjoittamaan lehtiin vapaana toimittajana. Yksi isoimmista tulonlähteistä ennen valmistumista oli Koiramme-lehti. Valmistumisen jälkeen hän teki väitöskirjaa tiedeviestintään apurahan turvin yhden talven.

“Väitöskirjan teko jatkuu ehkä vielä joskus”, Harjula pohtii.

Ennen Oulun kaupungin tehtäviä hän työskenteli vuoden Oulun ammattikorkeakoululla hankeviestinnän suunnittelijana, missä hän suunnitteli projektien viestintää sekä tuki niiden toteuttamista. Kaupungille Harjula siirtyi ensin tekemään edellistä nettisivu-uudistusta, ja sen jälkeen intranetin päätoimittajan sijaiseksi. Sitten perustettiin Luuppi.

“Luupin aloitettua koko tiimi oli uusi, ja ensimmäisenä tein meille Facebook-sivun.”

Harjula on aiemmalta ammatiltaan arkeologi, minkä lisäksi hän on opiskellut museologiaa, taidehistoriaa ja kulttuuria.

“Olisi vaikeampi tehdä tätä työtä ilman tiedeviestinnän taustaa”, hän miettii.

Harjulan työnkuvaan kuuluukin tiedettä, arkeologiaa, historiaa ja taidetta. Kuraattorien puhe ja museoiden maailma avautuu Harjulalle, mikä helpottaa työtä Luupin viestinnän parissa. Hänen mukaansa vaikkapa arkeologiasta kirjoittaessa jutusta tulee syvempi, kun tekijänä on alan asiantuntija.

Liki kymmenen vuotta valmistumisen jälkeen Harjula on yhä yhteydessä joihinkin opiskelukavereihinsa. Ryhmällä oli hyvä porukkahenki, ja opiskelijat tukivat toisiaan, hän kertoo.

“Tiedeviestinnän maisteriohjelmasta sain rohkeutta, ystäviä, ammattitaitoa ja mahdollisuuksia”, Harjula summaa.

 

Teksti: Heidi Niemi