Tutkimuksen ajokortti

Kaivosjätteiden varastointiin ympäristöystävällisempi menetelmä.

Juuri ennen väitöspäivää Jenni Kiventerän olo on hieman tyhjä, ja samalla myös jännittynyt. Viiden vuoden matka on huipentumassa väitökseen. Jos intohimona on työskennellä tutkimusyksikössä, tarvitaan ennen pitkää myös tohtorinväitös. Sitä voisi pitää tutkimuksen ajokorttina.

”Mikään ei arjessa kuitenkaan muutu. Työpaikka pysyy samana ja maanantaina hommat jatkuvat niin kuin ennenkin. Tosin hieman paremmalla palkalla”, tutkija pohtii.

Kiventerä on Oulun yliopiston tuore tohtoriväittelijä kuitu- ja partikkelitekniikan tutkimusyksiköstä ja geopolymeeritutkimuksen historian toinen tohtorikoulutettava. Väitöstutkimuksessa on kehitetty ympäristöystävällisiä varastointimenetelmiä kaivosteollisuudessa syntyville kiinteille jätteille eli rikastushiekoille.

Vuosien varrella tutkimusta on tehty kahdella eri äitiyslomallakin. Väitös on silti ajallaan ja uuden löytämisen into on edelleen tallella. Tutkimuksen aiheena on ollut kaivosteollisuudessa syntyvien rikastushiekkojen ja muiden haitallisten teollisuuden jätejakeiden kestävä hyödyntäminen geopolymeerien raaka-aineena.

”Sopivasti sekoitellen on löydetty materiaali, joka sitoo ympäristölle haitallisia raskasmetalleja rakenteensa sisään”, selittää Kiventerä.

Kaivosteollisuudessa syntyviä rikastushiekkoja voidaan hyödyntää geopolymeerien rakennusaineena.

 

Ympäristöystävällistä kaivosjätteiden uusiokäyttöä

Kaivosteollisuudessa syntyy maailmanlaajuisesti vuosittain miljoonia tonneja kiinteää rikastushiekkaa. Kiventerän väitöstutkimus osoittaa, että sekoitettaessa rikastushiekkaa sopivan sidosaineen ja nesteen kanssa saadaan aikaan lujittunut betonin tapainen materiaali.

Tutkimuksen mukaan rikastushiekkoja voidaan siis ajatella jätteen sijasta raaka-aineena. Teknologiaa edelleen kehitettäessä kaivosjätteitä voidaan tulevaisuudessa hyödyntää rakennusmateriaaleissa. Tutkimuksen punainen lanka ei kuitenkaan ole alusta alkaen ollut yhtä selkeä, vaan se on kehittynyt matkan varrella.

"Mielekkäintä on ollut löytää, miten oma palapelin pala sopii kokonaisuuteen. Keskittymisen fokus hahmottui pikkuhiljaa, ja teollisuuden mukanaolo auttoi", kertoo Kiventerä.

Tutkimuksen tärkeys tulevaisuuden ja yhteiskunnan kannalta tuntui Kiventerästä mielekkäältä.

Käytännön tekemistäkin ajanjaksoon mahtuu paljon. Kiventerä pitää tätä hyvänä asiana, koska liian teoreettiset tohtorit ovat usein yritysmaailmallekin vieraita.

”Sopiva sekoitus käytännönläheisyyttä ja teoriaa tuo päiviin rikkautta ja sisältöä”, kuvailee Kiventerä.

Tutkimustyöstä on tehnyt mielekästä nimenomaan sen ympäristöystävällisyys sekä tiivis yritysyhteistyö. Kestävän kehityksen mukaisten sekä uutta liiketoimintaa tuottavien menetelmien takia yritysten mielenkiinto tutkimukseen jatkuu voimakkaana väitöstilaisuuden jälkeenkin. Kiventerä pohtii, että yhteistyö yritysten kanssa antaa hyvän pohjan hänen tutkijan uralleen.