Luonnonvoimia ja vapautta

Oulu on Jussa Louenivan ja Miikka Harilan mukaan Suomen paras leijasurffauskaupunki. Rantoja on kilometreittän ja tuulisia päiviä usein.

Perämeri kimmeltää aamupäivän auringossa Toppilansaaressa, kun Jussa Loueniva ja Miikka Harila surffaavat leijoineen ja lautoineen pitkin veden pintaa. Tuuli tarttuu leijaan napakasti ja vie surffitukkaisia miehiä kohti ulappaa. Tästä Nallikariin on vain parin minuutin matka.

Lääketiedettä opiskeleva Loueniva on kotoisin Kemijärveltä, konetekniikkaa opiskeleva Harila puolestaan Raisiosta. Molemmat hakeutuivat leijasurffauksen pariin melko pian aloitettuaan opinnot Oulun yliopistossa.

”Oulussa on tässä lajissa Suomen parhaat fasiliteetit! Hiekkarantoja on kilometreittäin ja täällähän tunnetusti tuulee usein”, Harila kiteyttää.

Hän tietää, mistä puhuu, sillä viiden harrastusvuoden aikana hän on ehtinyt koluta merenrantoja leijoineen niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Alun perin Harila näki lajia Kap Verdellä, jossa kipinä syttyi.

Myös Loueniva ylistää Oulun seutua.

”Hailuoto mahdollistaa sen, että aina kun vain tuulee, joltain rannalta pääsee surffaamaan. Usein ajelemme Hailuotoon porukalla, jos jollakulla on auto käytössä.”

Leijasurffausta harrastetaan mieluiten silloin kun tuuli käy rantaa kohden.

”Jos jotain sattuu, ajaudut rantaan etkä ulapalle”, Loueniva selventää.

 

Oulussa jo parisataa harrastajaa

Sekä Loueniva että Harila aloittivat leijasurffauksen harjoittelun talvella, jään päällä.

”Se on helpoin tapa lähteä liikkeelle. Kempeleenlahdella on tosi hyvä surffata, kun meri jäätyy ja tulee vähän lunta jään pintaan. Suosittelemme osallistumaan kursseille, oman ja muiden turvallisuuden vuoksi”, miehet painottavat.

Surffatessa on aina hyvä olla kaveri mukana.

”Sosiaalisen median ryhmissä on helppo huhuilla surffiseuraa, ja yleensä sitä löytyy helposti. Oulussa on melko paljon lajin harrastajia, arviolta jo parisataa, joten vaikka rantaan tulisi itsekseen täällä on monesti joku muukin.”

Ja niinpä näyttää olevan nytkin. Rannalla taukoa viettävät Harila ja Loueniva avustavat pinkillä leijalla surffaavaa toveriaan saamaan leijansa ehjänä ja turvallisesti ilmaan, sillä tuuli on melko navakka.

”Kaikki auttavat toisiaan, oltiin missä päin maailmaa tahansa”, Harila tähdentää.

Loueniva ja Harila arvelevat käyvänsä merellä 1-3 kertaa viikossa, sekä kesällä että talvella. Urheilullinen kaksikko harrastaa monipuolisesti myös muita lajeja, kuten wakeboardingia Linnasaaren rannan wakeparkilla ja talvella lumilautailua.

kitesurfing

Leijasurffauksessa ei tarvita sähköä tai moottoria.

 

Kun lyhdyt kilisevät, on hyvä surffisää

Tuulen voimakkuutta ja suuntaa surffaajat seuraavat Ilmatieteen laitoksen sovelluksesta ja Windgurusta.

”Lisäksi Nallikarin majakkaan on asennettu tuulimittari. Sieltä saadaan reaaliaikaista tietoa Nallikarin surffisäästä, juuri oikealta korkeudelta.”

Tuulta oppii seuraamaan.

”Minulla on parvekkeella sellaiset pienet lyhdyt, ja kun ne alkavat kilistä, tiedän, että nyt on hyvä keli surffata”, Harila kertoo.

Harila on ulottanut harrastuneisuutensa hydrofoilien värkkäämiseen.

”Olen tehnyt näitä Formula Student Oulun tiloissa yliopistolla. Materiaaleja on pitänyt opetella, että miten mikäkin on valmistettu ja mitä ne on syöneet”, Harila esittelee omatekoista foililautaansa, jolla onnistuu aaltojen päällä surffaaminen.

Riskejäkin lajiin kuuluu.

Lumilautailussa kilpaillut Loueniva myöntää, että tieto lisää jonkin verran tuskaa. Hän tekee parhaillaan lääketieteen opintojensa puitteissa tutkimusta laskettelussa syntyneistä aivovammoista.

”Vaaran mahdollisuus on olemassa, mutta vältän ottamasta turhia riskejä. On turhaa yrittää tehdä enemmän kuin mitä osaa.”

Vastaus lajin viehätykseen löytyy helposti.

”Tässä mennään ihan luonnonvoimilla, ei tarvita sähköä tai moottoria. Kun taidot kehittyvät, voi mennä minne haluaa. Siinä on vapautta.”

 

Tämä juttu on #UniOulu-lehden sisältöä.