Humanisteja tarvitaan joka alalla

Humanistiset tieteet antavat pohjan monenlaiselle osaamiselle. Parhaassa tapauksessa omat intohimot voi yhdistää.

Anna Salomaa oli pienestä saakka hillitön lukutoukka. Siksi oli luontevaa lähteä lukion jälkeen opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta.

”En suoraan sanoen tuolloin vielä pahemmin miettinyt sitä, mikä minusta tulisi isona. Opintojen loppuvaiheessa havahduin pohtimaan asiaa ja suoritin viimeisen puolentoista vuoden aikana opettajan pedagogiset opinnot.”

Opiskeluaikana Salomaa teki erilaisia kirjoittamiseen liittyviä freelancer-hommia. Suomen kielen ja kirjallisuuden opettajan sijaisuus löytyi heti valmistuttua.

”Tein opettajana pätkätöitä melko pitkään, mutta tiesin, ettei se ole intohimoni.”

Oli siis aika miettiä jotain muuta.

”Kun aloin miettiä, mitä se muu olisi, pohdin omia intohimojani ja sellaisia asioita, jotka olivat kulkeneet mukanani läpi elämän. Olen aina tykännyt pelaamisesta. Peliala oli tuolloin vasta nousemassa, ja oma käsitykseni pelialasta oli melko rajattu. Rohkaistuin ottamaan yhteyttä pelifirmoihin, ja pääsin kuin pääsinkin ensin harjoitteluun ja sitten töihin.”

Salomaa lunasti paikkansa pelifirmassa osaamisellaan.

”Tein markkinointia, erilaisia kirjallisia materiaaleja, viestin, puhuin ja solmin suhteita. Nämä olivat minulle luontevia asioita, ja tämän tyyppistä osaamistahan tarvitaan kaikissa yrityksissä. Yhtäkkiä korkeakouluopinnoista oli aivan uudenlaista hyötyä. Datan analysointi, laajojen asiakokonaisuuksien hallitseminen ja popularisointi olivat tuttua hommaa.”

Viestinnän tehtävistä Salomaa alkoi luontevasti siirtyä myös projektijohtamisen puolelle.

”Siinä taas oli hyötyä opettajaopinnoista ja työkokemuksesta sillä alalla.”

 

Millä myisit itsesi töihin?

Nyt Salomaa työskentelee Oulu Game LABissa LAB managerina eli pelipuolen opettajana ja projektiasiantuntijana. Hän näkee aitiopaikalta, kuinka kipeästi humanisteja tarvitaan myös teknologiapainotteisissa yrityksissä.

”Harva pieni pelifirma tarvitsee kokopäiväisen viestinnän asiantuntijan, mutta monet tarvitsevat monenlaista konsulttiapua, joten työtä olisi tarjolla yrittäjähenkisille kielten, viestinnän ja markkinoinnin osaajille.”

Mitä tulee nopeasti kasvavaan pelialaan ja pelien suunnitteluun ihan ruohonjuuritasolla, kaikki ei suinkaan ole pelkkää koodaamista.

”Mikään teknologia ei ole tyhjiö. Ihmiset tekevät asioita ihmisille. Koodareita ja graafisia osaajia tarvitaan aina, ja yhtä paljon tarvitaan käsikirjoittajia, projektipäälliköitä, muusikkoja, markkinoinnin ammattilaisia ja eri kielten osaajia. Kenttä on todella laaja.”

Jos Salomaa antaisi neuvoja opiskelevalle itselleen, hänen ohjeensa olisivat selvät.

”Pidä mielessä, että opintojen jälkeinen aika on olemassa ja se on nimeltään työelämä. Mitä aiot tehdä työksesi? Mitkä ovat intohimosi? Millä myisit itsesi kiinnostavaan yritykseen töihin?”

Salomaa varoittaa ajattelemaan omasta osaamisestaan liian kapeasti.

”Opettele uusia taitoja ja haasta itsesi mukavuusalueesi ulkopuolelle, myös yli tiedekuntarajojen. Mene mukaan harrastustoimintaan ja yhdistyksiin. Tee projekteja, vaikka kukaan ei maksaisi niistä mitään. Sillä tavalla selvität, mitkä ovat ne omat juttusi. Lähde opiskeluvaihtoon, jos se vain on mahdollista”, hän kehottaa.

Ja sitten vielä se yksi tärkeä juttu.

”Verkostoidu. Älä sulkeudu opiskelijaporukoissa tai -bileissä tuttujen keskelle vaan tutustu ennakkoluulottomasti uusiin ihmisiin. He kaikki ovat tulevaisuudessa töissä jossakin. Asiat voivat yhdistyä tavoilla, joita et ollut tullut edes ajatelleeksi.”

Tämä juttu on #UniOulu-lehden sisältöä.