Tutkijan työ on sosiaalista - yhteyttä kollegoihin voi pitää myös digitaalisesti

Oulun yliopistossa on teoreettiselle kvanttitutkimukselle hyvät olosuhteet. Matti Silveri johtaa pientä tutkimusryhmää ja nauttii työstä, joka tarjoaa aivoille jatkuvia haasteita.

”Tutkijan työ on nykypäivänä todella sosiaalista. Kommunikoin jatkuvasti toisten tutkijoiden kanssa ympäri maailman, lähetän sähköpostia ja skypetän. Ryhmätyötaidot ovat tärkeässä osassa ja yhteistyön tekeminen muiden yliopistojen kanssa on elinehto”, fysiikan tohtori Silveri kertoo.

Hän johtaa Nanomo-yksikössä pientä teoreettisen fysiikan tutkimusryhmää, joka keskittyy kvanttisimulaatioiden ja suprajohtavien kvanttimekaanisten laitteiden teoriaan. Kahden jatko-opiskelijan ja neljän kesätyöntekijän ohjaamisen rinnalla Silverillä on itselläänkin aikaa tehdä tutkimusta.

”Se on minulle tärkeää. Isomman henkilömäärän johtaminen olisi kokopäiväistä työtä, joten tämä on mielestäni sopivan kokoinen ryhmä.”

 

Uusia näkökulmia avautuu koko ajan

Kemistä kotoisin oleva Silveri tuli Oulun yliopistoon opiskelemaan fysiikkaa vuonna 2004.

”Jos ajatellaan, missä vaiheessa kvanttimekaanisten laitteiden tutkimus oli tuolloin, niin suurin kehitys on tapahtunut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Ja uusia, mielenkiintoisia näkökulmia avautuu koko ajan. Isot yritykset ovat nekin alkaneet hyödyntää alaa. Ensimmäisiä startupejakin on syntynyt.”

Kvanttibitin toimintaa Silveri selventää kameravertauksella.

”Jos kameran kennolla kaksi ääriarvoa, musta ja valkoinen, kvanttibitin mukaan tullessa arvoja voi olla näiden väliltäkin. Kun kvanttibittejä laitetaan useampia peräkkäin, voidaan tehdä joitain asioita paremmin ja nopeammin kuin tavanomaisella tietokoneella. Parhaillaan kehitellään nanolaitteita, joissa kvanttimekaniikkaa pystyttäisiin kontrolloimaan kuten sähköä.”

Silveri työskenteli taannoin post doc -tutkijana Yalen yliopistossa kaksi ja puoli vuotta.

”Tieteellisesti katsoen Yale on yksi tämän alan isoja syntypaikkoja. Veri veti kuitenkin takaisin Ouluun. Olen kotoisin täältäpäin ja koen olevani pohjoissuomalainen.”

Oulun yliopistossa on teoreettiselle kvanttitutkimukselle hyvät olosuhteet.

Tutkijan työ on kansainvälistä ja sosiaalista. Matti Silveri pitää työpisteeltään yhteyttä ympäri maailman.

 

Pulmien ratkaisemista pyöräillessä

Kansainvälisyys on Silverin mukaan tutkijalle tärkeää. Tavallisesti hän matkustaa konferensseihin noin kerran lukukaudessa, ja projekteissa tutustuu ihmisiin. Suurimman osan kanssa kommunikoidaan englanniksi.

”Kielitaito on tärkeä. Itselläni se oli ulkomaille lähtiessäni heikoin lenkki, mutta ei mikään este. Maailmalla kielitaito on parantunut.”

Silveriä on aina kiinnostanut fysiikan ja matematiikan ymmärtäminen.

”Parasta työssäni on se, että koko ajan oppii uutta. Nyt elän mielenkiintoista vaihetta omalla urallani, kun olen rakentamassa omaa tutkimusryhmää. Rahoituksen hakeminen ja toisten ohjaaminen vaatii uudenlaisia taitoja, ja kehittyminen siinä on hauskaa.”

Työasioita ei noin vain suljeta pois mielestä, vaan Silveri myöntää, että kinkkisimpiä ongelmia on tullut pohdittua juhannussaunan lauteillakin.

”Mitä haastavampi ongelma tai asia, sitä kiehtovampaa se on”, hän nauraa.

Vaikka onhan se välillä turhauttavaakin miettiä päivätolkulla ratkaisua johonkin pulmaan. Usein käy niin, että vastaus ei löydykään siltä istumalta.

”Normaaliolosuhteissa kuljen pyörällä töihin ja matkaan menee noin varttitunti. Useammin kuin kerran on käynyt niin, että kun hyppään työpäivän jälkeen pyörän selkään, vastaus johonkin kinkkiseen pulmaan tupsahtaa mieleen vähän ennen kuin saavun kotiin.

 

Tämä juttu on #UniOulu-lehden sisältöä.