Oulun yliopistosta valmistuu tieteen tulkkeja


Oulun yliopistossa on koulutettu tieteeseen erikoistuvia viestinnän asiantuntijoita kymmenen vuotta. Tiedeviestinnän maisterit työllistyvät hyvin, eivätkä siteet koulutusohjelmaan katkea valmistumisen jälkeenkään. Mitä tiedeviestinnän maisteriohjelmassa ja sen jälkeen tehdään?


Tiedeviestinnän maisteriohjelma on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen koulutus – missään muualla ei syvennytä tiedeviestinnän saloihin yhtä laajasti ja perusteellisesti. Kaksivuotisesta maisteriohjelmasta kolmannes on käytännön taitojen harjoittelua, kuten tiedottamista, toimittamista, valokuvausta, kuvankäsittelyä ja graafista suunnittelua. Noin puolet opintopisteistä muodostuu viestinnän tutkimuksen ja tieteentutkimuksen opinnoista. Loput opintopisteet saadaan pro gradusta ja seminaarista. Tiedeviestinnän gradu on palkittu kolmena vuonna kymmenestä Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan parhaana.


Koulutusohjelmaan valitaan 12 opiskelijaa joka toinen vuosi. Vaatimuksena on suoritettu kandidaatintutkinto tai viestinnän alan ammattikorkeakoulututkinto. Opiskelijoita on ollut monelta eri alalta, ja joukossa on aina myös ammattikorkeakoulun puolelta tulevia, kertoo Tiedeviestinnän maisteriohjelmaa eli tuttavallisemmin TIEMAa koordinoiva yliopistonlehtori Jari Sahlgren. Opiskelijavalinnassa painotetaan motivaatiota sekä sitoutumista opintoihin. Näitä mitataan motivaatiokirjeellä sekä haastattelulla.

“Tällä hetkellä meillä on todella tasapainoinen ryhmä, jolla on monipuolista osaamista”, Sahlgren kehuu.

Tiedeviestintää ovat vuosien varrella opiskelleet niin toimittajat, humanistit, tekniikan alan osaajat kuin luonnontieteilijätkin.


Osaamistavoitteiden mukaan tutkinnon suorittanut osaa viestiä tieteestä eri kanavissa ymmärrettävästi ja kiinnostavasti sekä arvioida tiedeviestinnän toimintaperiaatteita ja journalistisia viestintäkäytäntöjä. Valmistuvalla on hyvät tiedonhakutaidot sekä kyky soveltaa ja pohtia kriittisesti viestinnän- ja tieteentutkimuksen menetelmiä. Informaatiotutkimuksen ja viestinnän professori sekä TIEMAn vastuuopettaja Erkki Karvonen vertaa tiedeviestinnän maistereita tulkkeihin tieteen ja yleisön välissä.

 

Tiedeviestinnän maistereilla on vaadittu syvällinen ymmärrys tiedemaailmasta, ja kyky kertoa siitä helposti ymmärrettävästi ja kiinnostavasti.

 


Opiskelijapalautteet lähtökohtana kehittämiselle


Osa opetuksesta käydään yhdessä muiden koulutusohjelmien opiskelijoiden kanssa, kuten tieteen historian ja viestinnän tutkimuksen opinnot. Käytännön viestintätaitoja kehittävät kurssit on räätälöity tiemalaisia varten. Tuntiopettajina on yliopiston ulkopuolisia asiantuntijoita sekä tiedeviestinnän alumneja, jotka tuntevat opiskelijoiden ja tiedeviestinnän alan tarpeet.

“Seuraamme alan tutkimuskirjallisuutta ja yritämme pysyä kärryillä työelämän vaatimuksissa. Meillä on hyvät yhteydet Tiedetoimittajain liittoon ja paikallisiin viestintäalan toimijoihin”, Sahlgren kertoo.


Sahlgrenin mukaan opetuksen sisältöjä kehitetään jatkuvasti opiskelijapalautteen perusteella: esimerkiksi verkkojulkaisemisen kurssin sisältöjä rukattiin muutama viikko ennen kurssin alkua opiskelijoiden toiveiden ja osaamistarpeiden perusteella. Koulutuksen rakenne ei ole kokenut suuria muutoksia, mutta kurssien asiasisältöjä päivitetään tarpeen mukaan, toteaa Sahlgren.


Ajanmukaiset viestintätaidot yhdistettynä teoriaosaamiseen ovat tiemalaisten työllistymisen salaisuus.

 

Edellisessä työllisyysselvityksessä TIEMAsta valmistuneista työelämässä oli lähes 80 prosenttia valmistuneista, työttömänä noin 10 prosenttia ja vanhempainvapaalla tai vastaavalla noin 10 prosenttia. Työllisistä puolet suuntautui viestintätehtäviin ja toinen puoli tutkijoiksi tai oman erikoisalansa tehtäviin. Valtaosa valmistuneista oli palkkatyössä tai freelancerina ja noin 15% toimi omassa yrityksessään.

“TIEMAsta on haettu usein vahvistusta viestintäosaamiselle oman alan työtehtäviin”, Sahlgren kuvailee.

 

Teksti: Heidi Niemi