Rattorin kanta-asiakas

Kävin Rattorilla 80-luvun alkupuolella keskimäärin 3-4 iltana viikossa. Aina ei tullut edes nautiskeltua alkoholia, mutta oli mukava nähdä kavereita. Valomerkki tuli klo 00.30, joten kotiin joutui hyvissä ajoin verrattuna nykypäivään. Ovimiehet olivat aina ystävällisiä, enkä itsekään rähinöinyt.

En tiennyt heidän nimiään ja ajattelin, etteivät hekään minua sen paremmin tunne, vaikka ramppasinkin ovissa koko ajan.

Eräänä vappuaattona jonotin taas Rattorille. Ovimies tuli käymään ulkona rappusilla, huomasi minut kaukana jonon hännillä ja huusi: ”Tuuppa tänne!”. Pelästyin valtavasti ja yritin muistella edellistä käyntiäni. Tulin portaille, ovimies aukaisi oven ja sanoi: ”Menehän sisälle, sinun ei tarvitse jonottaa.” Vähänkö tuntui hyvälle!

Viimeksi päivitetty: 14.6.2019